Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Susanna Mälkillä ja Tero Saarisella on kova työ vedota yltäkylläisyyteen tottuneeseen amerikkalaisyleisöön

–Siis mitä! Eikö kukaan ole tanssinut tätä aikaisemmin! Missään? LA Philin eli Los Angelesin filharmonisen orkesterin vasta nimitetty päävierailija, kapellimestari Susanna Mälkki hihkaisee Walt Disney Concert Hallissa. Koreografi Tero Saarinen , Mälkin yhteistyökumppani tässä teoksessa, ei ole löytänyt tietoa siitä, että Bernd Alois Zimmermannin sellokonserttoa En forme de pas de trois olisi esitetty niin kuin säveltäjä on sen ohjeistanut. –Tietääkseni vain yksi nainen on tanssinut tähän soolon vuonna 2009, Saarinen kertoo. Mälkillä ja Saarisella on työn alla Zimmermannin sellokonsertto, josta tulee ainakin Yhdysvaltain ensi-ilta, mutta mahdollisesti myös maailman kantaesitys. –Tämä täytyy tutkia. Olisi iso juttu, Mälkki iloitsee. Miten miellyttää Losissa? Mälkki ja Saarinen ovat haljeta liitoksistaan, ja hyvä niin. He ovat sopineet tapaamisen Los Angelesin Walt Disney Hallissa keittääkseen teoksen kasaan. Ensi-ilta on tammikuussa. Ideat teoksen toteutuksesta ovat lennelleet vuoden ajan eli siitä asti, kun LA Phil tilasi Saariselta konserttoon koreografian. Molemmat ovat saapuneet kaupunkiin samana aamuna, ja aikaa työlle on vain alle kaksi vuorokautta. Silti kaksikko ei hermoile ajanpuutetta istuessaan haastateltavaksi pieneen soittokoppiin. Tero Saarinen Companylta on totuttu näkemään spektaakkeleja, mutta losangelesilainen yleisö piehtaroi korkeatasoisen viihteen ja kulttuurin yltäkylläisyydessä ja janoaa yllätyksiä. Miten kaksikko aikoo vastata koviin odotuksiin? Ainakin lavalla on kapellimestari, soolosellisti ja kolme tanssijaa, joista jokaiselle on oma tilansa. Niistä Saarinen leipoo mielessään pullapitkoa, jotta abstrakti musiikki avautuisi yleisölle visuaalisesti. –Siitä, miten ihmiset siirtyvät lavalla toistensa luo ja reagoivat toisiinsa syntyy ”juhlapitko”, teoksen dramaturginen kaari. Epäoleellinen jää pois matkan varrella. –Jaa, että solisti ja orkesteri jäävät pois, Mälkki kysyy vitsaillen. –Ei, vaan tanssin ja elävän musiikin yhteistyö on ihaninta, kun kumpikaan ei ole toiselle alisteinen. Esimerkiksi kolmannessa osassa säveltäjä ehdottaa mielentilaa ja antaa paljon tilaa tanssille, Saarinen sanoo. –Osuudet ovat jopa improvisatorisia, ja kapellimestari toimii vain supervisorina, Mälkki yhtyy. Valmiissa teoksessa soittaa Mälkin johtama, normaalia LA Phil -miehitystä pienempi, 60–70-jäseninen sinfoniaorkesteri, jonka kattaus painottuu lyömäsoittimiin. Tero Saarinen Companysta lavalle nousee kolme tanssijaa, Auri Ahola , Misa Lommi ja David Scarantino . Kaksi naista ja yksi mies, kuten Zimmermann teoksen ”käyttöohjeessa” ehdottaa. Kuulostaa tanssittavalta Idea Zimmermannin koreografioimiseen tuli Mälkiltä. Saarinen ei yleensä koreografioi teoksia ulkopuolisen ehdotuksesta. Zimmermanissa jokin ”kilautteli”. –Teos on kerronnallinen, jopa elokuvallinen. Otsikot osien välissä antavat ihanaa, viljeltävää maaperää, Saarinen sanoo. –Kohtauksellisuus helpottaa teoksen hahmottamista kuulijan ja katsojan kannalta, Mälkki jatkaa. Teos kuulostaa abstraktiudestaan huolimatta tanssittavalta. –Musiikissa on intiimejä kohtauksia ja isoja perkussiivisia rymistyksiä. Mielestäni kaiken keskellä kuuluu säveltäjän yksinäisyys. Ihmisen yksinäisyyden maut resonoivat minussa, Saarinen sanoo. Zimmermann sävelsi sellokonserton jo vuonna 1966, mutta se kuulostaa yhä uudelta. Mälkki uskoo, että Zimmermann oli kollaasitekniikallaan edellä aikaansa. –Hän sävelsi 1960–1970-luvuilla sellaista musiikkia, joka nyt alkaa olla ajankohtaista. Sotien jälkeen yleisö ei ymmärtänyt Zimmermannin suuruutta, koska vallalla oli avantgardistinen ajattelu. Musiikki olisi pitänyt keksiä aina uudestaan, Mälkki sanoo. Teoksessa on teknisiä haasteita sekä paljon viitteitä jazziin ja Stravinskyn musiikkiin. –Paljon harvinaisia värejä, jotka syntyvät epätyypillisistä soittimista orkesterimusiikissa, Mälkki kuvailee. Keskeisissä rooleissa ovat unkarilainen symbaali (cimbalon), harppu ja lyömäsoittimet, jotka pääsevät harvoin esille orkesterimusiikissa. Rahalla saa Tapaamisen jälkeen orkesterin ja tanssijoiden harjoittelu jakautuu kahdelle mantereelle. Mälkki on varannut Los Angelesissa Zimmermannille viikon sieltä, toisen täältä. Saarisen seurue harjoittelee teosta pari viikkoa residenssissä Italia Modenassa ja pidempiä pätkiä Suomessa. Tanssijat saapuvat Los Angelesiin viikko ennen ensi-iltaa, ja esitys kasataan parilla harjoituskerralla Mälkin ja soolosellistin kanssa. Orkesteri tulee mukaan harjoitteluun vasta viime hetkellä. Juhlavaa palkkaa nauttivat LA Phil -muusikot pidetään mieluummin yleisön edessä kuin istumassa harjoituksissa. Saarinen myöntää, että company ei ole koskaan aikaisemmin joutunut kokoamaan esitystä yhtä lyhyellä lavaharjoitusajalla. –Standardeista pidetään silti kiinni. Esimerkiksi Mikki Kuntun valo- ja lavasuunnittelu tehdään viimeisen päälle. Mälkki sanoo pitävänsä kalifornialaisesta rennon tehokkaasta työilmapiiristä. –LA Phil -muusikot hyppäävät lajista toiseen ongelmitta. Orkesteri on nopea, dynaaminen ja joustava. LA Phil on maailmankin mittakaavassa rikas orkesteri, jonka vuosibudjetti on noin 103 miljoonaa euroa. Mälkin mukaan rahalla saa vapauden toteuttaa monta erikoista projektia kaudessa. –Mitä rohkeamman idean orkesterille heittää, sitä enemmän se innostuu. Ei tarvitse pelätä, että hullu idea kaataisi budjetin seuraavaksi kymmeneksi vuodeksi. Sitä paitsi, kokeellinen musiikki myy Los Angelesissa helposti. –Sen eteen on tehty töitä. Yleisö ymmärtää nyt, että uudessa musiikissa on riskinsä ja suhtautuu konserttiin kuin näyttelyyn: Tässä on uusi teos, ei klassikko seuraavaksi 500 vuodeksi. Sijaitsee Los Angelesin ydinkeskustassa. Arkkitehti Frank Gehryn suunnittelema, avattiin 2003. 2265-paikkainen viinitarhakatsomo. LA Philin kotisali. Orkesterissa soittaa 106 muusikkoa. Rankattu Yhdysvaltain tasokkaimmaksi sinfoniaorkesteriksi. Kantaesittää parikymmentä teosta vuodessa. Esittää eniten elävien säveltäjien musiikkia Yhdysvalloissa. Yhdysvaltain suurin vuosibudjetti, 130 miljoonaa euroa. Muusikon peruspalkka 133 000 euroa vuodessa. Zimmermann Trio Orkesterin johto: Susanna Mälkki. Koreografia: Tero Saarinen. Tero Saarinen Companyn tanssijat: Auri Ahola, Misa Lommi ja David Scarantino. 60–70 soittajan LA Phil, sellosolisti: Robert deMaine. Puvustus: Erika Turunen, valo- ja lavasuunnittelu: Mikki Kunttu. Kolme esitystä tammikuussa Walt Disney Concert Hallissa Los Angelesissa. Kahdet avoimet harjoitukset Italian Modenassa.00