Suomalaisen kulttuurin suurmiehillä oli salamyhkäisiä harrastuksia – taiteilijat tavoittelivat yliluonnollisia kykyjä

Perjantai 12.5. on suomalaisuuden päivä. Tutkijoita kiehtovat nyt kansallisen kulttuurin nuoruusvuodet – aika, jolloin sivistyneistö innostui salaopeista ja villit teoriat selittivät suomalaisten rakentaneen Egyptin pyramidit.

Signe ja Ane Gyllenbergin säätiö
Suomalaisen kulttuurin suurmiehillä oli salamyhkäisiä harrastuksia – taiteilijat tavoittelivat yliluonnollisia kykyjä

Akseli Gallen-Kallela maalasi Ad Astra -teoksen lukiessaan teosofista kirjallisuutta ja seurustellessaan henkimaailman kanssa. Teos on parhaillaan esillä Helsingissä, vapaamuurari-keräilijä Gyllenbergin galleriassa.

Simopekka Virkkula

Taiteilija Axel Gallénilla oli keväällä 1894 kiusallinen ongelma. Suomalaisen kansallisen kuvaston suuri luoja yritti hankkia itselleen sisäisen silmän, kuudennen aistin eli kyvyn okkulttiseen selvänäköön.

Mies meditoi ja tarkkaili keskittyneesti luontoa. Meloessaan kanootilla hän tuijotti herkeämättä veteen.

Yliluonnollisten kykyjen harjoittelu oli kuitenkin niin rankkaa, että tavallisetkin aistit turtuivat.

Gallén ei ollut poikkeus. Suomalaisuus luotiin nykyajasta arvioiden oudossa mielenvireessä, yliaistilliseen kurkotellen, teosofian ja antroposofian kaltaisten esoteeristen oppien vaikutuksessa.

Asia ei ole koskaan ollut salaisuus, mutta aivan viime aikoina tietokirjailijat ja tutkijat ovat kiinnostuneet penkomaan ilmiötä monelta suunnalta.

Esille nousee nyt sellaisia aiheita kuten spiritismi ja Minna Canthin salongin tanssivat pöydät tai vaikka Jean Sibelius vapaamuurarien rituaalimusiikin säveltäjänä.

Paljon värikästä, outoa ja kiinnostavaa.

Kohtaus puistossa

Yksi suomalaisen kulttuurin unohdetuista kummeista on ukrainalainen meedio Helena Petrovna Blavatsky.

Naisen oman kertomuksen mukaan hänen koko elämänsä mullistui Hyde Parkin puistonpenkillä Lontoossa vuonna 1851.

Blavatskyn luokse ilmestyi valkoisiin pukeutunut, turbaanipäinen, häikäisevän komea mies, jolla oli viesti. Helena Petrovna oli valittu välittämään henkistä tietoa, joka on peräisin ihmiskunnan kehitystä salaisesti johtavan Valkoisen veljeskunnan viisauden mestareilta.

Näin alkaa teosofiana tunnetun salaopin syntytarina.

Kuinka Blavatskyn häkellyttävät, "uskontoja korkeampaa viisautta" sisältävät opetukset kulkeutuivat Suomeen? Ja mitä sen jälkeen tapahtui suomalaisen sivistyneistön sielussa?

Muiden muassa näihin kysymyksiin vastaa yksi tuoreimmista alan tietokirjoista, Minna-Maria Fyrqvistin Teosofien Suur-Suomi (Teos).

Kuten kirjan nimestä voi päätellä, teosofiaan yhdistettiin suomalaiskansalliset pyrinnöt, ja lopputulos oli ainutlaatuinen.

VESA AALTONEN
Ravintola Kämpin taiteilijaporukka nautti päihteitä ja kehitteli ajatusta Kalevalasta Suomen pyhänä kirjana. Tämä versio Axel Gallénin maalauksesta Symposion on esillä Villa Gyllenbergissä Helsingissä.

Ravintola Kämpin taiteilijaporukka nautti päihteitä ja kehitteli ajatusta Kalevalasta Suomen pyhänä kirjana. Tämä versio Axel Gallénin maalauksesta Symposion on esillä Villa Gyllenbergissä Helsingissä.

Väinämöisen suojissa

Fyrqvistin kirjassa suurimman huomion saa täkäläisen teosofian ykköshahmo Pekka Ervast (1875 -1934).

Nykypolvet ovat paljolti unohtaneet Ervastin, mutta nuoressa Suomessa hän oli tärkeä vaikuttaja. Todisteeksi käy vaikkapa se, että vuonna 1926 Ervast oli Helsingin kaupunginkirjaston lainatuin kirjailija.

Ervast omaksui madame Blavatskylta "okkulttiset avaimet", joilla hän tulkitsi Kalevalaan kätketyn salaisen viisauden.

Ervast asetti toivonsa teosofiseen valiojoukkoon, inkarnaatiotasoltaan korkeisiin suomalaisiin taiteilijoihin. Kansallishaltia Väinämöisen ohjauksessa ja Kalevalan inspiroimina nämä saisivat aikaan suuria tekoja.

Niin, Väinämöinen. Selvänäköisillä tutkimuksillaan Ervast paljasti, että Väinämöinen on ammoin maan päällä elänyt ja sittemmin korkealle tasolle kehittynyt henkiolentopersoona ja Suomen näkymätön johtaja. Viisautensa Väinämöinen on ammentanut suoraan Kristukselta salaisessa "mysteerikoulussa".

Fyrqvist kuvailee, miten kansallishaltia oli Ervastille suomalaisuuden esikuva. Tämä ajatteli vain suomalaisia ajatuksia ja koki vain suomalaisia tunteita.

Väinämöisen suojaavan viitan helmoissa elivät suomalaisten lisäksi myös sukukansat. Poliittisen Suur-Suomi-aatteen kannattajille moinen sopi mainiosti.

Me olimme ensin

Pekka Ervast on värikäs ajattelija, mutta jää omalaatuisuudessa auttamatta taiteilija, säveltäjä, kirjailija ja kieliteoreetikko Sigurd Wettenhovi-Aspan varjoon.

Wettenhovi-Aspa oli Gallénin, Ilmari Kiannon ja monen muun kulttuurivaikuttajan kaveri sekä mies, joka kutsui Sibeliuksen vapaamuurarien Suur-Urkuriksi ja aitosuomalaishenkisen rituaalimusiikin säveltäjäksi.

Wettenhovi-Aspa kirjoitteli muiden muassa Eino Leinon päätoimittamaan Sunnuntai -lehteen ja muotoili teosofiasta oman versionsa.

Korkealentoiset tutkimukset paljastivat, että suomi oli maailman alkukieli, suomalaiset vanhin sivistyskansa ja Kalevala maailman vanhin eepos. Myös muinaiset egyptiläiset olivat todellisuudessa suomalaisia.

Sittemmin suomalaiset levittivät kulttuurin ympäri planeetan aina Intiaa ja Japania myöten. Suomen kielen jälki näkyy paikannimissä kaikkialla: Venetsia tulee sanasta Venesija, Marseille sanasta Merisäiliö...

"Kaikki maailman kielet olivat tavallaan takapakkia kehittyneimmästä alkukielestä, suomesta", Minna-Maria Fyrqvist tiivistää villiä teoriaa.

Usko elää yhä

Wettenhovi-Aspan mukaan Kalevala sisältää "teosofiaa, filosofiaa, kosmologiaa ja astronomiaa. Samoin fyysismatemaattisia, fysiologisia ja anatomisia, vieläpä maagillisfarmakologisia tietoja".

Menneisyyden unohtunutta hassuttelua?

Minna-Maria Fyrqvist tulkitsee, että sadan vuoden takainen ajattelu on elossa ja joiltakin osin jopa nousussa.

Suomalaisella okkultismilla on yhä harrastajansa ja ihailijansa ja teosofiset järjestöt toimivat edelleen.

Wettenhovi-Aspan outo lääkintäoppi on saanut uuden tulemisen steinerilaisten kehittämässä ja EU:ssa rekisteröidyssä "kalevalaisessa jäsenparannuksessa".

Moni uskoo yhä, että Kalevala sisältää koodikieltä ja salaisia hoito-ohjeita.

Terveyskeskuslääkäri ei niitä tunne, mutta kelpo antroposofi tajuaa.

Tutkimus löysi salaopit

Suomen salaopillinen menneisyys tuottaa juuri nyt uutta tutkimusta ja tietokirjallisuutta poikkeuksellisen runsaasti. Asialla ovat sekä akateemiset tutkijat että henkimaailmalliseen historiaan perehtyneet toimittajat.

Yksi tuoreimmista saavutuksista on Helsingin yliopistossa valmistunut Tea Holmin väitöskirja Spiritualismin muotoutuminen Suomessa. "Tanssivat pöydät" ja muut spiritistiset ilmiöt ilmaantuivat suomalaisen sivistyneistön salonkeihin jo 1850-luvulla, ja spiritualismin traditiolla on yhä kannattajansa.

Minna-Maria Fyrqvistin teos Teosofien Suur-Suomi (Teos) käsittelee teosofian syntyä ja suomalaisia ilmenemismuotoja. Keskiössä ovat 1900-luvun alkupuolen kulttuuripiirit ja teosofi Pekka Ervast.

Tuorein populaari yleisesitys suomalaisista salatieteistä on Perttu Häkkisen ja Esa Iitin vauhdikkaasti etenevä kirja Valonkantajat (Like). Häkkinen käsittelee esoteriaa ahkerasti myös nimikko-ohjelmassaan Yle Puheella.

Suomalaisen taidehistorian pyrkimykset kurottaa todellisuuden tuolle puolen näyttäytyvät lokakuun lopulle asti Helsingissä, Villa Gyllenbergin näyttelyssä "Ane Gyllenberg, keräilijän itsenäisyys". Mukana ovat aihepiirin avainteokset kuten Akseli Gallen-Kallelan Ad Astra sekä Symposion. Gyllenberg oli vapaamuurari ja antroposofiasta ja esoteriasta kiinnostunut pankkiiri ja taiteenkerääjä.

Teosofiaan viittaavia kulttuurituotteita syntyy edelleen. Sellaiseksi voi tulkita esimerkiksi Vesa-Matti Loirin viimeisimmän levyn Pyhät tekstit. Loiri oli erityisesti nuoruudessaan kiinnostunut salaopeista ja sielunvaelluksesta.


Kommentit (4)

  • Esko Peltonen

    Mielestäni ei edes voi olla mikään artisti ilman jonkinlaista ”okkulttista” näkökykyä. Melkein kaikki ”taide” on kuollutta taidetta. Elävä taide syntyy mystisestä kokemuksesta.

  • Seppo Heinola

    Aamulehti teki journalistista historiaa, sillä ko juttu on kaiketi ensimmäinen tässä laajuudessa
    julkaistu kansallistemme suurmiestemme ja -naistemme aatehistoriallisia taustoja valaiseva. Olenkin ihmetellyt, mikä ihmeen ujous on kulttuurihistorioitsijoitamme vaivannut kun näitä taustoja ei ole juurikaan aikaisemmin avattu. Ei ole suomalaisille kerrottu, että Leino oli teosofi ja Snellman kuten Aleksis Kivikin saanet vaikutteita swedenborgilaisuudesta ja että Akseli Gallen-Kallela oli paitsi teosofi myös vapaamuurari. Ad Adstraa ei ole haluttu tulkita esoteerisen kristinuskon kautta.
    Ikävä sivumaku jutusta jäi kuitenkin siksi, että se antoi näistä aatteista ja sen kannattajista vain varsin kapean ja karikatyyrimäisesti piirretyn kuvan. Nämä edistykselliset maailmankatsomukset kun olivat esimerkiksi koko sen Valistuksen taustalla, joka loi Euroopasta edes joillain tasoilla sivistyneen maanosan ja joita saamme esim. kansalaisvapauksistamme kiittää.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet