Kirjat

Sodassa ovat syyllisiä kaikki ja poikkeustilassa mitataan ihmisen kykyä pahuuteen

Kirja-arvio: Lauri Mäkinen yhdistää rikos- ja sotaromaanin ja tarjoaa yhden syksyn huikaisevimmista lukukokemuksista.

Timo Ahonpää
Sodassa ovat syyllisiä kaikki ja poikkeustilassa mitataan ihmisen kykyä pahuuteen

Lauri Mäkisen 50/50 yhdistää huikealla tavalla rikos- ja sotaromaanin. Tarina sijoittuu pääosin jatkosotaan, mutta vauhtia haetaan jo 1930-luvulta.

Jussi Aurén

Sota on häiriö historiassa, poikkeustila jossa mitataan ihmisen kykyä pahuuteen. Sota muistuttaa vain etäisesti entistä, mutta muokkaa voimakkaasti tulevaa, ja usein ihminen joutuu olemaan siinä jotain muuta kuin siihen asti.

Tuon osoittaa Lauri Mäkinen romaanissaan 50/50 ja tekee sen kuvin, jotka pysäyttävät miettimään elämän oikullisuutta.

Lääkäri varmistaa että teloituskomppania on onnistunut työssään. Sen jälkeen hän vasta menee kenttäsairaalaan hoitamaan haavoittuneita. Pappi lähettää miehiä rintamalle kuolemaan maalaten korulauseilla Suomesta Pohjolan Israelia, jonka on raivattava saatanallinen bolsevismi maan päältä. Lotan on oltava kieltäymyksen ikoninen kuva, onhan naisen näkeminen sotilaalle aina pyhä hetki, mutta samalla myös uutta sotilasta isänmaalle suoltava synnytyskone.

Sitten kun rintamalla vielä käy tapettavana kovasti Arndt Pekurisen näköinen hahmo, sodanvastaisuus on tungettu niin syvälle lukijan kurkkuun, ettei se ihan pienellä kakomisella sieltä lähdekään.

Itämafian pitkä historia

Tarina sijoittuu pääosin jatkosotaan, mutta vauhtia haetaan niin 1930-luvun kanadansuomalaisista siirtolaisista kuin Stalinin pakkotyöleireiltäkin. Työleireiltä kuvauksen keskiöön nousee varkaiden veljeskunta, joka loi oman totalitaarisen järjestelmänsä Stalinin totalitaarisen valtion sisälle ja valoi samalla perustan Venäjällä nykyäänkin vaikuttavalle järjestäytyneelle rikollisuudelle.

Selviytyminen ja se mitä kaikkea ihminen voi ja saa selviytyäkseen tehdä onkin yksi romaanin keskeisiä teemoja. Miten romaani teemansa kantaa, tekee siitä sitten yhden syksyn huikaisevimmista lukukokemuksista.

Rikoskin romaanissa on. Jahdataan desanttia, ja sotapoliisien hallussa on kaksikin sopivaa tarjokasta. Leninin kuvaa rinnassaan kantava pakkotyövanki ja väärän henkilöllisyyden omaava lotta, jonka kertomus ei muutenkaan tunnu oikein pitävän yhtä tosiasioiden kanssa. Kuitenkin vain toinen heistä voi olla syyllinen.

Epäilyt ja syyllisyydet vaihtuvat näiden kahden välillä niin tiuhaan, että meno on kuin Hercule Poirot -tarinan loppuhuipennuksessa.

Häijy ja uhkaava loppu

Rikostutkinta ei kuitenkaan tällä kertaa ole pelkkää arvoituksen ratkaisemista vaan prosessi ja sen lopputulema kantaa muassaan vahvaa moraalista sanomaa.

Sodassa ovat syyllisiä kaikki, se tuntuisi sanovan, ja hiukan häijyllä tavalla se myös näyttää kuinka oudosti ja arvaamattomasti sota sotijansa palkitsee. Uhkaavuuttakin on loppuratkaisuun ujutettu sen verran, ettei kuolemantuomio vakoilusta enää kovin lopulliselta ratkaisulta tunnu.

Yksi teloitus sinne tai tänne kun ei kuitenkaan sodan kokonaiskuvaa mihinkään muuta.

Lauri Mäkinen: 50/50

★★★★

316 sivua. Siltala, 2017.

Siltala

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet