Kotimaa

Siperiaankin kerran karkotettu Svinhufvud oli Mannerheimin veroinen Suomen puolustaja

Martti Häikiö kirjoitti perusteellisen valtiomieselämäkerran Suomen itsenäisyystaistelun sankarista, joka vain halusi elää rauhassa.

Siperiaankin kerran karkotettu Svinhufvud oli Mannerheimin veroinen Suomen puolustaja

Presidentti Pehr Evind Svinhufvud saapuu Tampereen asemalle vuonna 1934.

Harri Hautala Aamulehti

P. E. Svinhufvud haaveili aina elävänsä rauhassa jollakin pienellä paikkakunnalla vaikkapa Pohjois-Karjalassa kihlakunnantuomarin töitä tehden.

”Olisin siellä Pielisjärven rannalla ampunut vain karhuja ja elellyt herran rauhassa. Että pitikin joutua tähän pahimpaan hulinaan mukaan”, hän päivitteli kerran jos toisenkin.

”Hulinaa” todella riitti. Kuohuvia vuosia eläneellä Suomen suuriruhtinaskunnalla ja myöhemmin Suomen tasavallalla oli omat suunnitelmansa ”Ukko-Pekkana” myöhemmin tunnetun Svinhufvudin varalle.

Vaikkapa nämä: hän istui ensimmäisen eduskunnan puhemiehenä, oli senaatin puheenjohtajana kansalaissodan ajan, järjesti maalle itsenäisyyden neuvottelemalla Leninin kanssa, hoiti kansalaissodan jälkiselvittelyt, toimi Suomen ensimmäisenä valtionhoitajana, suostui pääministerin tehtävään tukalassa sisäpoliittisessa tilanteessa 1930-luvun alussa, nousi vuonna 1931 presidentiksi ja kukisti sanojensa voimilla vallankaappausta tavoitelleen Mäntsälän kapinajoukon.

Ja vielä toisen maailmansodan aikana hän eläkeläisenä ja vanhempana valtiomiehenä kävi neuvottelemassa Suomen kohtalosta natsi-Saksan johdon kanssa.

Svinhufvud eli Suomen valtiollisen elämän kaikkein ankarimmat ajat aivan tapahtumien keskipisteessä ja niihin voimakkaasti vaikuttaen.

Jo siksi Martti Häikiön perusteellinen uusi Svinhufvudin valtiomieselämäkerta on pakollista luettavaa jokaiselle maansa historiasta kiinnostuneelle suomalaiselle.

Meillä on tapana nostaa Mannerheim jalustalle Suomen itsenäisyyden tärkeimpänä puolustajana. Yhtä hyvin perustein sillä paikalla voi viiksiensä alta myhäillä Svinhufvud.

Suomen asialla

Sääksmäen Rapolasta kotoisin ollut Pehr Evind Svinhufvud (1861–1944) oli suomalaisuusmies henkeen ja vereen jo autonomian aikana säätyvaltiopäivillä aatelisten edustajana istuessaan. Poliitikko hänestä tuli olosuhteiden pakosta, sillä hänen elämänsä punaisena lankana kulki Suomen ja suomen kielen asia.

Se merkitsi jatkuvaa kitkaa ensin tsaarin Venäjän, sitten Neuvosto-Venäjän valtapyrkimyksiä ja vaikutusyrityksiä kohtaan.

Lakimiehenä ja tuomarina Svinhufvud piti tärkeänä, että vastarinta tapahtui lakien ja asetusten mukaan, jopa sellaisissa kaoottisissa ja laillisuudeltaan epäselvissä olosuhteissa kuin Venäjän sortotoimien tai vallankumouksen pyörteissä.

Entinen valtionhoitaja Svinhufvud vartiossa suojeluskuntien Old-Boys -järjestössä.

Entinen valtionhoitaja Svinhufvud vartiossa suojeluskuntien Old-Boys -järjestössä.

Svinhufvud lipesi laillisuuslinjaltaan oikeastaan vain silloin, kun hän hyväksyi kenraalikuvernööri Bobrikovin murhan ensimmäisen sortokauden lopulla vuonna 1904.

Siitä hän sai moitteet myöntyväisyyssuunnan J. K. Paasikiveltä : ”Rikos on aina rikos, mitkään tarkoitukset eivät voi sitä muuksi muuttaa.”

Siperiasta kotiin

Suomen itsenäistymiseen johtaneet tapahtumat ovat syystäkin Häikiön kirjan keskipisteessä, sillä juuri Svinhufvudin toiminta oli monessa mielessä ratkaisevaa.

Svinhufvudin henkikin oli moneen kertaan liipasimella, muun muassa silloin, kun hän tammikuussa 1918 neuvotteli venäläisessä laivassa Eteläsatamassa suojeluskuntien toimintaan hermostuneiden vihaisten venäläisupseerien kanssa.

Hän tosin melkein myöhästyi tärkeän vuoden 1917 tapahtumista Suomessa, sillä vastustettuaan periaatesyistä venäläisen prokuraattorin määräyksiä syksyllä 1914 hänet karkotettiin Siperiaan.

Kun tsaari kukistui ja Suomen kenraalikuvernööri Seyn pidätettiin keväällä 1917, Svinhufvud palasi Suomeen kansallissankarina. Hän asetti välittömästi tavoitteeksi Suomen täydellisen irtaantumisen Venäjästä.

Hän visioi myös Suomen tulevan valtiomuodon ytimen: ”Oma presidentti, nuo kolme valtion toimintahaaraa, lainsäädäntö, lainkäyttö ja hallinto, ne pitää edelleen olla erillään; yksi ja sama valtion orgaani ei saa kahta näistä käyttää; edelleen on itsestään selvää, että senaatti on oleva vastuunalainen eduskunnalle.”

Yllättäen Svinhufvud kannatti kansalaissodan jälkitunnelmissa kuninkaan valitsemista Suomen valtionpäämieheksi, mutta syy oli taktinen: saksalaisen kuninkaan avulla oli tarkoitus varmistaa Saksan tuki Suomelle tilanteessa, jossa maassa oli vielä venäläisiä sotajoukkoja ja aseistettuja punakaarteja.

Kuninkaasta käydyn taistelun Svinhufvud kuitenkin hävisi.

Valkoinen sydän

Poliittiselta väriltään Svinhufvud oli ensin nuorsuomalainen ja myöhemmin vitivalkoinen kokoomuslainen.

Hän ymmärsi pitkään Lapuan liikkeen hurjapäiden toimintaa, koska oli itse täysin samaa mieltä liikkeen päätavoitteesta eli kommunistien sulkemisesta yhteiskunnallisen toiminnan ulkopuolelle.

Raja tuli vastaan menetelmissä. Svinhufvud tuomitsi jyrkästi poliittisiin vastustajiin kohdistetun väkivallan kuten kyyditykset. Asiat piti hoitaa laillisessa järjestyksessä eduskunnassa.

Diktatuuriin johtavan vallankumouksen – ensin punaisen, sitten äärivalkoisen – uhka oli itsenäisen Suomen puolentoista ensimmäisen vuosikymmenen aikana todellinen.

Svinhufvudin väkevä hahmo seisoi torjuntajoukkojen kärjessä; punaisia vastaan täysin sydämin, äärivalkoisia taas enemmän periaatteesta kuin halusta.

Tukalien tilanteiden mies

Poliitikkona Pehr Evind Svinhufvud oli kovien aikojen, tukalien tilanteiden ja toiminnan mies, jonka temperamenttia ja suorasukaisuutta ei oikeastaan enää tarvittu rauhallisemmissa oloissa.

Sellaiset maltilliset valtiomiehet kuten Ståhlberg, Kallio ja Paasikivi vaikuttivat sittenkin pidemmän päälle enemmän Suomen muotoutumiseen nykyisen kaltaiseksi demokratiaksi.

Nuori P. E. Svinhufvud tuli politiikkaan Venäjän sortotoimien vuoksi.

Nuori P. E. Svinhufvud tuli politiikkaan Venäjän sortotoimien vuoksi.

Valkoisen Suomen voiton jälkeen Svinhufvudkin tavallaan ymmärsi, että kansalliseen eheytymiseen oli tähdättävä maan edun takia. Siitä kertoo sekin, ettei hän halunnut kostaa punaisille, vaan korosti, että punavankeja piti kohdella oikeudenmukaisesti.

Oliko hän sitten koko Suomen presidentti? Ei, sillä vasemmistoa kohtaan tuntemasta epäilystään hän ei koskaan päässyt eroon.

Yksin vartiossa

Yksityinen Svinhufvud jää kirjan teemankin takia syrjemmälle, mutta jotain sentään kerrotaan. Lapsuuden perhe muistuttaa Mannerheimin nuoruutta siinä, että isät katosivat varhain kummankin pojan elämästä.

Ahkera äiti piti kuitenkin huolta, että Pehr ja hänen siskonsa saivat kunnon koulutuksen tiukasta rahatilanteesta huolimatta.

Svinhufvud nautti yksinkertaisesta elämästä Luumäeltä hankkimallaan Kotkaniemen tilalla. Siellä hän vietti vähäisen vapaa-aikansa vaimonsa Ellenin ja lapsiensa kanssa kalastellen ja maata viljellen.

Päästyään hetkeksi vapaaksi valtiollisista velvollisuuksista vuonna 1919 Svinhufvud aikansa kuluksi lähti jopa mukaan rivimiehenä Turun suojeluskuntien Old-Boys -toimintaan.

Juhannusyönä 1919 Svinhufvud seisoi suojeluskuntalaisena vartiossa. Kun ohikulkija ihmetteli, kuinka ne olivat panneet ”herra Valtionhoitajan näin pyhäyönä vahtiin”, Svinhufvud vastasi: ”Täytyy antaa nuorten mennä huvittelemaan, kyllä minulla on aikaa seistä vartiossa.”

Martti Häikiö: Suomen leijona. Svinhufvud itsenäisyysmiehenä.

HHHH

640 sivua. Docendo 2017.


Lue myös nämä


Kommentit (5)

  • Seija os Suutarinen

    Sukututkimuksessa selvinnyt (itselleni), että olen kaukaista jälkipolvea Heikki Suutari myöh. Suutariselle. DNA tutkimus tehty jossain vaiheessa. Siinä todettu sukulaisuus Isoisäni isoisään. Siis velipuoli on ollut olemassa. Suku on mielestäni monella tavalla kyvykästä, hyvin lahjakastakin.

  • Nimetön

    Korjaus ensimmäiseen kommenttiin: Ukko-Pekan isällä oli avioton poika, Siis P.E. Svinhufvudilla oli vanhempi velipuoli Heikki Suutari(nen). Kuoli 1927 Venäjän Karjalassa. Näin väitetään.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio