Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Säveltäjä saattaa unohtaa maksaa laskunsa – "Kun työ on intensiivisemmillään, mitään muuta ei mahdu elämään"

Aika harvalla säveltäjällä on ikioma nimikkoruusu. Tamperelaisen Paavo Korpijaakon lapsuudenkodin pihalla Hämeenkyrössä kasvaa hänen mukaansa nimetty Paapeli -ruusu. –Isäni on innokas ruusuharrastaja. Kaikkien lasten ja lastenlasten mukaan on nimetty ruusu. Molemmat vanhempani ovat koulutukseltaan agronomeja, joten osaamista löytyy. Heillä on valtava määrä erilaisia ruusujen risteytyksiä. Korpijaakko on jättänyt ruusujen maailman suosiolla vanhemmilleen, hänen intohimonaan on sävelten kanssa askaroiminen, soivien ”puutarhojen” luominen. –Onhan niitä ruusuja kiva katsella, mutta se riittää minulle, hän nauraa. ”Paapeli” on näkyvästi esillä tiistaina alkavassa Tampereen Sävelessä, sillä festivaalilla kuullaan kaksi Korpijaakon kantaesitystä: kuorolle, laulusolistille ja sinfoniaorkesterille tehty Keihäitä sekä Spira Ensemblen konsertissa ensiesityksensä saava Kaipaus . Tampere Filharmonian, nuorisokuoro Sympaatin, poikakuoro Pirkanpoikien ja baritoni Tommi Hakalan esittämä Keihäitä on Korpijaakon tähänastisen uran suurin teos. –On tässä ainakin isoin kokoonpano, jolle olen säveltänyt. Sinfoniaorkesterille olen tehnyt musiikkia ennenkin, mutta kuoron ja solistin mukaan tuominen tekee siitä isomman palapelin. Kappale on omistettu edesmenneelle Jouni Kaipaiselle , joka oli Korpijaakon sävellyksenopettaja. Teoksessa on hienovireinen viittaus Kaipaisen Hämäränmaassa -teoksen mottomelodiaan. –Se tuntui sopivalta tähän yhteyteen. Jounilla oli hyvin suuri merkitys siinä, että minusta tuli säveltäjä. Myyttinen aihe Keihäitä-teoksen tekstin Korpijaakko löysi runoilija Ville Hytösen Karsikkopuu-kokoelmasta. –Tekstin tematiikassa on kytköksiä juhlavuottaan viettävän Suomen historiaan. Siinä on samanlaista eeppistä klangia kuin joissakin Paavo Haavikon kalevalaisissa teksteissä. Lyriikassa on paljon suomalaiseen luonnonuskontoon liittyviä metsänhenkiä ja suomalaista mytologiaa. –Nykyisyyttä taas edustaa se, että tekstin on tehnyt nuori nykyrunoilija. Teoksen orkesteriasu on kohtuullisen kevyt, vaikka isosta orkesterista kyse onkin. –Halusin antaa nuorten laulajien kuorolle kantavuutta ja pitää kokonaisuuden kamarimusiikillisena. Kuorolla ja laulusolistilla on teoksessa eriytyneet tehtävät: solisti vie tarinaa, kuoro kommentoi. –Se on vähän kuin antiikin draamassa. Aina pitkään sommittelin sitä, mikä on kuoron ja mikä solistin rooli. Kovin monessa paikassa eivät kuoro ja solisti laula yhtä aikaa. Paras on annettu Orkesteriteoksen säveltäminen on aikaa vievää työtä. Paavo Korpijaakon ilme on katsomisen arvoinen, kun pyydän häntä arvioimaan sitä, miten kauan kestää säveltää yhden minuutin verran orkesterimusiikkia. –Ehkä siihen kuluu eri vaiheissa kaikkiaan noin 60 tuntia työtä. Se on vähän kuin käsinkirjoitettu animaatio, jossa on 24 kuvaa sekunnissa ja jokainen kuva pitää piirtää erikseen. Kuukausia kestävä sävellystyö on henkisesti ja fyysisestikin rankkaa puuhaa, mutta samalla orkesterimusiikin kirjoittaminen on säveltäjälle kuningaslaji. –Orkesteriteoksen tekeminen on yksi hienoimpia asioita, joita säveltäjä saa tehdä, mutta on se kyllä hemmetin väsyttävää, Korpijaakko tunnustaa. Keihäitä -kappaleen kesto on noin 21 minuuttia. Korpijaakko sanoo antaneensa siihen kaikkensa, mutta tietää, että aina voisi parantaa. Jossain vaiheessa – yleensä tilaajan deadlinen häämöttäessä – teos on kuitenkin jätettävä esittäjien käsiin. –Olen tyytyväinen, jos biisi on hyvä. Jos teos löytää oman paikkansa taidemusiikin pitkässä historiassa niin, ettei sitä tarvitse hävetä, se on täyttänyt tehtävänsä. –Samalla olen myös sitä mieltä, että Keihäitä on onnistuneimpia kappaleitani, enkä pystyisi yhtään parempaan tällä hetkellä. Uudet teokset pyörivät jo säveltäjän mielessä. –Tulossa on kaksi isohkoa teosta; toinen Polyteknikkojen kuorolle ja saksofonikvartetti Aavalle sekä kamarioopperan Suomalaiselle kamarioopperalle. Niissä on hommia vuodeksi. Säveltäminen vie kaiken Vaikka ruusupensaat eivät Paavo Korpijaakkoa erityisemmin kiinnostakaan, luonnosta hänkin löytää hengähdyspaikkansa. –Tykkää sienestää, valokuvata perhosia ja kalastaa. Sävellystyön kuumeisimmassa vaiheessa musiikista ei kuitenkaan pääse missään eroon. –Kun työ on intensiivisemmillään, mitään muuta ei mahdu elämään. Esimerkiksi laskut voivat jäädä maksamatta, kun ei vain muista. Säveltäminen on joskus kuin kaiken imevä musta aukko. Tampereen Sävel. Anna-Maria Helsing johtaa Tampere Filharmonian konsertin keskiviikkona 7.6. Tampere-talossa klo 19. Ohjelmassa myös Leevi Madetojan Kullervo ja Toivo Kuulan Stabat Mater Nuorten laulajien Songbridge-kuorot USA:sta, Indonesiasta ja Suomesta avaavat festivaalin tiistaina 6.6. Ylöjärven kirkossa, Nokian kirkossa ja Kangasala-talossa klo 19. Yhtyelaulukilpailu on Sävelen klassikkoja. Kilpailuesitykset kuullaan keskiviikkona 7.6. klo 10.20 alkaen Tampere-talossa ja päätöskonsertti torstaina 8.6. klo 18. Tenoritähti Topi Lehtipuu nousee yksin Pakkahuoneen lavalle musiikin eri tyylejä yhdistävässä konsertissaan perjantaina 9.6. klo 20. Lauluyhtye Rajaton juhlii 20-vuotista uraansa UMO-orkesterin kanssa Pakkahuoneella lauantaina 10.6. klo 22.