"Sain lahjaksi My Little Ponyn, revin siltä pään irti ja heitin sohvan alle” – Tältä tuntuu syntyä väärään sukupuoleen

Sukupuolielimiä ei ole vain kahdenlaisia, eikä kaikilla ole kromososmit xx tai xy. Hirvitalon näyttely kertoo transsukupuolisten elämästä Suomessa. Näyttelystä on tehty myös opetusmateriaaleja.

Vesa Tyni
"Sain lahjaksi My Little Ponyn, revin siltä pään irti ja heitin sohvan alle” – Tältä tuntuu syntyä väärään sukupuoleen

Luka ei lapsena ymmärtänyt, miksei hän voinut olla kuten veljensä. Kun hänen perheensä muutti Helsinkiin, yritti äiti maksaa siitä, että lapsi laittaisi mekon päälleen.

Iida NieminenAamulehti

Hirvitalossa on avattu näyttely, joka esittää rehellisesti sen, millaista on syntyä väärään sukupuoleen.

"3-vuotiaana varastin mun isoveljen kalsareita ja halusin pitää niitä. Ja kun sain lahjaksi My Little Ponyn, mä revin siltä pään irti ja heitin sohvan alle, kun mä en halunnut sitä."

Luka, 25, Helsinki

Valokuvaaja Vesa Tyni ja tuottaja Maiju Ristkari aloittivat projektin keväällä 2015, ja haastatellut ja kuvatut ihmiset löytyivät joko puskaradion kautta tai Facebookin avulla. Innoittajana toimi Suomen translaki, josta käydään tälläkin hetkellä kovaa keskustelua.

–Translaki on epäinhmillinen ja loukkaava, ja Suomi on saanut siitä huomautuksia. Halusimme tuoda asiaa laajempaan tietoisuuteen, Ristkari kertoo.

Näyttelyn kuraattorina on toiminut Nina Suni.

Suomen translaki edellyttää esimerkiksi, että sukupuolensa korjaava henkilö steriloidaan. Sukupuolena ihminen -projektilla halutaan tuoda näkyvämmäksi sukupuolen moninaisuuden ja trans- tai muunsukupuolisten ihmisten asemaan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia edistävä Seta palkitsi projektin Helsinki Pride -juhlassa Asiallisen tiedon omena -tunnustuksella.

Esimerkeistä apua omiin pohdintoihin

"Kun mä 44-vuotiaana sain diagnoosin, mä pidin juhlat, joiden nimi oli ”40-vuotinen sota on ohi”. Silloin tuli täyteen 40 vuotta ensimmäisestä transkokemuksesta. Lapset otin vuorotellen syliin ja selitin asiaa."

Elise, 46, Helsinki

Kuvilla ja tarinoilla halutaan saada katsoja pohtimaan, mitä sukupuoli kenellekin tarkoittaa, ja miten muut niihin käsityksiin suhtautuvat. Ristkarin mukaan projektissa työskennelleet toivovat myös, että näyttelyt auttaisivat omaa sukupuoltaan pohtivia ja heidän läheisiään aiheen käsittelyssä.

Vesa Tyni
Elise löysi vertaistukea vasta yli 30-vuotiaana.

Elise löysi vertaistukea vasta yli 30-vuotiaana.

–Me emme ole trans- tai muunsukupuolisia, emmekä voi tietää, miltä se tuntuu. Halusimme antaa alustan niiden ihmisten tarinoille, jotka tietävät.

Näyttelykalenteri on lähes täynnä lokakuuhun 2018 asti, ja kyselyitä on tullut ympäri maata. Pääosin näyttelyt ovat saaneet positiivista palautetta ja kiitosta tärkeän aiheen käsittelystä. Kaikkialla transsukupuolisuuteen ei suhtauduta näin avoimin mielin.

Viimeksi näyttely oli Forssassa, ja siellä vieraskirjasta löytyi vihaisiakin sanoja. Eräs kävijä oli syyttänyt näyttelyä propagandasta ja tyrkyttämisestä.

–Juuri noille paikkakunnille tietoisuutta pitäisi saada enemmän. Jotkut joutuvat tuollaisessa ympäristössä elämään syvällä kaapissa, Ristkari harmittelee.

Transpoliklinikoiden asiakasmäärät kasvussa

Trans- ja muunsukupuolisten määrää maailmassa on mahdotonta tietää, sillä kulttuuriset rajoitteet, pelko ja häpeä pitävät monet kaapinovet tiukasti suljettuina. Arvioiden mukaan pelkästään eurooppalaisista 1,5 miljoonaa kuuluu johonkin sukupuolivähemmistöön. Sukupuolen korjausprosessiin hakeutuu Suomessa nykyään noin neljäsataa ihmistä vuodessa.

–Käsityksemme on, että transpoleilla käy yhteensä tällä hetkellä noin 800 ihmistä vuodessa, ja heistä noin 500 on aikuisia. Toki tähän on laskettu vain ne, jotka ovat halunneet hakea, hakeneet ja saaneet lähetteen, kertoo Trasek ry:n puheenjohtaja Panda Eriksson.

Kaikki eivät suinkaan halua fyysisiä korjaushoitoja, eivätkä kaikki niitä saa. Ennen korjausprosessia tai juridisen sukupuolen muuttamista voidaan lähettää psykiatrisiin hoitoihin. Henkilötunnuksen saa vaihtaa vasta kun henkilö on steriloitu.

Eriksson kertoo, että Trasekin käsityksen mukaan vielä muutama vuosi sitten transpoleilla oli asiakkaita huomattavasti vähemmän. Aihe on edelleen tabu, mutta rohkeutta sen käsittelyyn on enemmän kuin ennen.–Me kohtaamme myös enemmän ja enemmän transnuoria ja -lapsia, Eriksson toteaa.

Kaksi vaihtoehtoa ei ole kaikille riittävästi

"Multa kysytään aina ihan reilusti, että ”mikä sinä olet”. Koska en oikeen itekään tiedä sitä, en osaa vastata siihen. Voin olla kumpi vaan."

Vili, 19, Ivalo

Sitä ei välttämättä nää, uppoaako ihmisen sukupuoli-identiteetti totuttuun binääriseen jakoon, vai kokeeko hän olevan sen ulkopuolella. Trans- tai muunsukupuolisuus ei ole yksiselitteistä, ja sen piilottelu on monelle arkipäivää.

Vesa Tyni
Viliä saa sanoa mieheksi tai naiseksi. Hänelle asia ei ole joko tai.

Viliä saa sanoa mieheksi tai naiseksi. Hänelle asia ei ole joko tai.

Näyttelyn pohjalta on tehty myös opetusmateriaaleja ja tehtäviä terveystiedon ja elämänkatsomustiedon opetukseen. Ristkari arvelee, että moni opettaja kokee aiheen tärkeäksi tarpeelliseksi, mutta esimerkiksi tiedot ja sanasto puuttuvat. Tekijät toivovat, että materiaalit otettaisiin mahdollisimman laajasti käyttöön.

Sukupuolena ihminen -näyttelin lisäksi Hirvitalossa on nähtävillä taiteilija Ilai Elias Lehdon näyttely Man Should Be Brave. Se kuvaa Lehdon mukaan miehuutta ja sitä koskettavat ilmiöt, kuten esimerkiksi miesliikkeet, äijäilyn uudelleenlanseeraaminen ja tuotteistaminen sekä 2010-luvun partamania.

Ympäri maailmaa vallitsee erilaisia käsityksiä maskuliinisuudesta ja siitä, minkälainen miehen tulisi olla. Eri kulttuureissa maskuliinisuus vaatii erilaisia todisteluja. Lehto pohtii, mikä lopulta on miehekästä, ja miten sen voi myydä.

Sukupuolena ihminen Hirvitalossa 20.8. saakka. Hirvikatu 10, Tampere. Kaikki valokuvat ja tekstit ovat nähtävillä myös projektin nettisivuilla.


Kommentit (3)

  • Turha konstrukti

    Kaikkein yksinkertaisinta olisi jos juridista sukupuolta ei määriteltäisi ollenkaan. Sillä on loppujen lopuksi hyvin vähän merkitystä – asevelvollisuudenkin voisi muuttaa samantien sukupuolineutraaliksi. Sosiaalisen sukupuolensa voisi valita tai olla valitsematta, ja ihmiset voitaisiin tilastoida sen mukaan mitä väestörekisterille haluavat itsestään ilmoittaa.

  • Nimetön

    Eikö maailma olisi helpompi elää kun olisi selkeästi kaksi sukupuolta, lääketiede voisi raskausaikana varmistaa että lapsi syntyy joko poikana tai tyttönä.
    Minusta nykyihmiset eivät huoli kun olen liian maskuliini – olen päällisin puolin komea, jopa kaunis mies, mutta kommunikoin asioista mieluiten elein ja tekemällä asioita, kuin puhumalla.
    Mieluiten toimisin kuin urosleijona joka pienellä karjaisulla ja pään heilautuksella saisi muut ymmärtämään tarkoitukseni.
    Tunnen itseni usein syrjityksi ja ulkopuoliseksi kun en ole sosiaalisesti taitava – olen eräänlainen hirviö kaunotarten maailmassa – silti haluisin olla osaltani touhuissa mukana – kunpa meitä liian maskuliinejakin joku ymmärtäisi.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet