Saara Henriksson unelmoi maailmasta, jossa hänen ei tarvitse katsoa enää yhtäkään Lars von Trierin sadistista elokuvaa ja perustella sitä, miksi ei pidä niistä

Kirjailija Saara Henrikssonin mielestä mustat listat eivät ole kulttuurin ystävän asia. Sen sijaan Henriksson uskoo positiiviseen suosimiseen. Joka päivä hän on suositellut Facebookissa yhtä naiselokuvaohjaajan elokuvaa. Pian koossa on 30 elokuvan lista, eikä siinä joukossa ole yhtäkään huonoa elokuvaa.

Eriika Ahopelto/Aamulehti
Saara Henriksson unelmoi maailmasta, jossa hänen ei tarvitse katsoa enää yhtäkään Lars von Trierin sadistista elokuvaa ja perustella sitä, miksi ei pidä niistä

Saara Henrikssonista #MeToo on parasta, mitä elokuvataiteelle on pitkään aikaan tapahtunut. "Se on loistava tilaisuus avartaa kaanonia ja vääristynyttä auteur-ohjaajien ihannetta."

Nina LehtinenAamulehti

Kaikki alkoi Saara Henrikssonin "pimahduksesta", kuten hän luovaa puuskaansa nimittää. Henriksson oli juuri saanut viimeisimmän kirjansa käsikirjoituksen kustantamolle.

Hänelle jäi aikaa seurata ajankohtaista keskustelua. Keskustelu #MeToo-kampanjasta kävi kuumimmillaan. Siihen osallistui innokkaasti myös Henrikssonin oma sosiaalisen median kupla: kirjailijat, kulttuurin ystävät ja elokuva-alalla työskentelevät.

Saara Henriksson

Kirjailija, toimittaja ja kustannustoimittaja.

Syntynyt 1981 Helsingissä, asuu perheineen Tampereella.

Debytoi romaanilla Moby Doll vuonna 2011, viimeisin romaani Syyskuun jumalat (Into, 2017). Seuraava kirja tietokirja Railakas rahakirja, näin hoidat taloutesi viisaasti (Into, 2018).

Suosikkiohjaaja nuorena englantilainen Peter Greenaway, nykyään italialainen Paolo Sorrentino.

Suosikki omalla listalla: Jane Campionin Piano (1995) "Hyvin symbolinen elokuva, jossa kaikki onnistuu. Ilmaisee tunteita, jotka pyrkivät pintaan".

Elokuvaa, "kirjallisuuden sisartaidetta", innokkaasti seuraava kirjailija havaitsi keskusteluissa ummehtuneen piirteen:

–Jutuissa pyörivät samat ohjaajanimet, jotka nousevat tasaisin, noin kymmenen vuoden välein esiin: Roman Polanskit ja Woody Allenit. Rupesin ajattelemaan, millä tavalla esiin saisi uusia tekijöitä, vaikkapa niitä naistekijöitä.

"Tosiasiassa yksikään ohjaaja milloinkaan ei ole tehnyt täysin ohittamatonta elokuvaa, jonka ihan kaikkien pitäisi tai olisi pitänyt nähdä."

Kirjailija Saara Henriksson

Henriksson on nimittäin sitä mieltä, että harva osaa luetella viittä naisohjaajaa, jotka olisivat tehneet enemmän kuin kolme elokuvaa.

Hänestä sikailevien ohjaajien kauhistelu ei myöskään sellaisenaan vie tasa-arvoa yhtään eteenpäin, päinvastoin: se voi jopa vahvistaa olemassa olevaa hullujen nerojen, auteur-tekijöiden kaanonia.

–Hokiessamme samoja nimiä vahvistamme käänteisesti sitä kuvaa, kuka ja minkälainen on suuri ohjaaja isolla O:lla. Olkoonkin, että se auteur on nyt suuri roisto.

Neljän prosentin vähemmistö

Saara Henriksson on kohta kuukauden ajan koonnut 30 elokuvan listaansa tunnollisesti ja systemaattisesti.

Joka päivä hän on katsonut yhden naisohjaajan ohjaaman elokuvan ja esitellyt sen omassa Facebook-profiilissaan, sitten kootusti blogissaan Margaret Pennyn muistikirja.

Elokuvat hän on etsinyt ja löytänyt omasta kotikirjahyllystä, suoratoistopalveluista, videovuokraamosta ja lähikirjastosta. Ensimmäisen elokuvan, unkarilaisen Ildikó Enyedin elokuvan Kosketuksissa hän kävi katsomassa elokuvateatterissa.

Kun Saara Henriksson aloitti listaansa, Ildikó Enyedin Kosketuksissa pyöri elokuvateattereissa. Se on Henrikssonista hieno elokuva.

Kun Saara Henriksson aloitti listaansa, Ildikó Enyedin Kosketuksissa pyöri elokuvateattereissa. Se on Henrikssonista hieno elokuva.

Euroopalaisissa arthouse-elokuvissa ohjaajien sukupuolijakauma on tasaisempi, mutta Henrikssonin löytämän amerikkalaistilaston mukaan kaupallisesti menestyneitä naispuolisia elokuvaohjaajia toimii Yhdysvalloissa vain neljä prosenttia koko ohjaajakunnasta.

Elokuvien katsojissa naisia on kuitenkin mieletön määrä. Asetelma on sen verran vino, ettei Henriksson lainkaan ihmettele, miksi #MeToo on saanut niin valtavan reaktion juuri Yhdysvaltain elokuva-alalla.

–Ystäväni kommentoi, että kansainvälisen elokuvateollisuuden maine on nyt vain himpun verran parempi kuin katolisen kirkon maine kymmenen vuotta sitten. Mutta onko mikään ihme, että alalla on seksuaalista häirintää, jos sukupuolinen vääristymä on noin räikeä, kysyy Henriksson.

Vaikuttava Frozen

Naisten – tai naisoletettujen – ohjaamia elokuvia on ollut lopulta kuitenkin helppo löytää.

Genre-rajoituksiin Henriksson ei ahtautunut, joten listasta muodostui hämmentävän monipuolinen kattaus art house -elokuvia, valtavirran Hollywood-elokuvia ja lastenelokuvia. Jossain vaiheessa Henriksson päätti, että joka kuudes elokuva pitää olla kotimainen.

–Olen katsonut elokuvia uteliaisuudesta. Yhtään huonoa elokuvaa en ole listalle laittanut, koska ei ole tarvinnut.

Animaatio Frozen – huurteinen seikkailu löytyi 10-vuotiaan tytön äidin kotoa. Blogissaan Henriksson muistuttaa, miten valtava kulttuurinen merkitys Disney-animaatiolla on ollut kokonaiseen sukupolveen pieniä tyttöjä ympäri maailmaa.

Huurteinen animaatio Frozen oli 10-vuotiaan tytön äidille entuudestaan hyvinkin tuttu elokuva.

Huurteinen animaatio Frozen oli 10-vuotiaan tytön äidille entuudestaan hyvinkin tuttu elokuva.

–Vahvoja auteur-ohjaajiakin listalla on ja lisää tulee: uuden aallon merkittävä belgialais-ranskalainen ohjaaja Agnes Warda, ensimmäisenä naisena parhaan elokuvan ohjauksesta Oscar-ehdokkaana ollut Lina Wertmüller, ranskalainen Claire Denis ja pornografisiakin elokuvia tehnyt Catherine Breillat.

Naiset tekevät sotaelokuviakin

Henrikssonin mukaan minkäänlaista naiselokuvaohjaajien jakamaa yhteistä maailmankuvaa listalta ei ole luettavissa. Toisaalta se, mikä on tullut esiin myös elokuvatutkimuksissa, on ollut nähtävissä:

–Naisohjaajien elokuvissa naisilla on enemmän aikaa valkokankaalla, ihmissuhteet on monipuolisemmin kuvattuja ja naisilla on enemmän repliikkejä. Näin siis pääsääntöisesti, mutta ei välttämättä kaikissa. Kathryn Bigelovin sotaelokuvassa Hurt Locker hahmot ovat kaikki miehiä ja vasta elokuvan lopussa mukaan tulee yksi nainen.

Jane Campionin Piano kuuluu Henrikssonin nuoruuden suosikkeihin ja uudelleen katsottunakin elokuva teki suuren vaikutuksen. Pääosassa Holly Hunter.

Jane Campionin Piano kuuluu Henrikssonin nuoruuden suosikkeihin ja uudelleen katsottunakin elokuva teki suuren vaikutuksen. Pääosassa Holly Hunter.

Jos naiset tekevät elokuvia ihan samoista aiheista kuin miehet, mikseivät kaikki elokuvaohjaajat voisi yhtä hyvin olla miehiä?

–Silloin puolet näkökulmasta jää pimentoon. Sehän ei ole edes sukupuolinäkökulma vaan ongelmaa voi lähestyä matemaattisesti. Jos meillä on huoneessa 50 taiteilijaa ja valitsemme näistä taiteilijoista jollakin keinotekoisella perusteella ainoastaan puolet, emme millään saa parasta lopputulosta.

Henriksson uskoo myös, että monet, jotka kertovat, etteivät koskaan valitse elokuvaa ohjaajan sukupuolen perustella, valitsevat kuitenkin miehen ohjaaman, koska naisohjaajat päätyvät niin harvoin maineikkaiden elokuvalehtien Pakko nähdä -listoille.

"Seuransa saa valita"

Saara Henriksson korostaa, että elokuvissa saa valita seuransa.

Hän ei ole esimerkiksi itse nähnyt lainkaan viime aikojen katsotuinta suomalaiselokuvaa, Aku Louhimiehen Tuntematonta sotilasta.

–En millään tavalla boikotoi sitä, mutta en vain ole ajatellut, että se olisi minulle. Pidin Väinö Linnan kirjasta ja tunnen tarinan oikein hyvin. En usko, että elokuva tuo siihen kokemukseen mitään merkittävää lisää.

Eriika Ahopelto/Aamulehti
Sampolan kirjastosta Tampereelta Henriksson on tehnyt hyviä elokuvalöytöjä listaansa varten.

Sampolan kirjastosta Tampereelta Henriksson on tehnyt hyviä elokuvalöytöjä listaansa varten.

Henriksson kertoo unelmoivansa maailmasta, jossa hänen ei tarvitse katsoa yhtäkään Lars von Trierin elokuvaa, eikä ainakaan selitellä kenellekään sitä, miksi ei pidä niiden sisältämästä sadismista.

–Sillä tosiasiassa yksikään ohjaaja milloinkaan ole tehnyt täysin ohittamatonta elokuvaa, jonka ihan kaikkien pitäisi tai olisi pitänyt nähdä. Seuransa saa valita, ja valinnan varaa on. Moninaisuus kulttuurissa tarkoittaa myös vastaanoton moninaisuutta, sanoo Henriksson.

Lue myös: Katso seuraavaksi nämä 20 naisohjaajan elokuvaa ja mieti, onko näkymä erilainen: Kuluvan vuosikymmenen vaikutusvaltaisin elokuva on yllättävä veto


Lue myös nämä


Kommentit (4)

  • Nimetön

    Olipa yllättävää että von Trier tossa mainittiin esimerkkinä, hän kun nimenomaan näissä leffoissa itse eläytyy noihin tilanteisiin ja samaistuu täysin noihin naisin ja on sanonut että hänen oma feminiinipuolensa tossa esitetään. Tekstissä saa vaikutelman että Saara ei tästä ole tietoinen.

  • ukkohenkilö

    Enpä ole suuremmin miettinyt elokuvista onko ohjaaja mies vai nainen, Englannin kielen taitonikin on sen verran huono etten etunimistäkään osaa usein päätellä. Sitä vain en tajua miksi näiden nykyisten naisasianaisten mielestä sukupuolella ei välillä ole mitään väliä tai sellaista ei oikeastaan edes ole mutta sitten taas välillä on hirvittävän tärkeää nostaa esim. ohjaajan naiseus esiin.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio