Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut Linnan juhlat

Runoilija Pekka Kytömäki: Sana on terve kun se leikkii

Pekka Kytömäen haastattelu on julkaistu Aamulehdessä 15.9.2015. Sana on terve kun se leikkii Runo ilmestyi Pekka Kytömäelle ensimmäisen kerran Tampereen Kalevankankaan hautausmaan takaisella harjulla joulukuun alussa vuonna 2012. - Lähestyvä lumisade pimensi taivaan. Ja siitä alkoi tulla mieleen runoa... Jotenkin näin. ”Harjun reunalla hautausmaan takana lähestyvä lumi sumensi maailman ja mielessä kirkastui jotain..”, Kytömäki kuvailee. - Kai siinä oli tuo sumentumisen ja kirkastumisen sanaleikki, joka pani runoilemaan. Kytomäki kiirehti kotiin ja kirjoitti varoittamatta laskeutuneen runon Facebookiin. Ja sai paljon tykkäyksiä. Kytömäki oli ihmeissään – hän ei ollut aiemmin edes lukenut runoja, vaikka oli ehtinyt jo korkeaan 37 vuoden ikään. - En ollut yhtään kiinnostunut lyriikasta. Pidin runoja liian vaikeaselkoisina, en uskaltanut edes avata runokirjoja. Ne tuntuivat pelottavilta. Pelottavilta? Runot? - Kyllä, luulen että pelkoni perustuu opintoihini. Menin suoraan lukiosta yliopistoon lukemaan englantia, ja siellä piti kääntää ja tulkita niin John Miltonia kuin Sylvia Plathia . Ei ollut helppoa. Eikä tullut edes mieleen, että runosta voisi nauttia, että runon parissa voisi noin vain rentoutua, Kytömäki sanoo. Jälkeenpäin Kytömäki on keksinyt, mistä muutos voi johtua. - Pikkusiskoni Anni antoi alkuvuonna 2012 minulle luettavaksi romaaninsa käsikirjoituksen. Se tuli täysin puskista, kukaan ei tiennyt, että Anni oli kirjoittanut liki 700-sivuisen romaanin, sanoo Pekka Kytömäki. - Voi olla, että aloin alitajuisesti miettiä, miksen minäkin voisi luoda jotakin. Romaaniin mielikuvitukseni ei ikinä riittäisi. Mutta ehkä runoihin. Niin, varmaan siinä on syy- ja seuraussuhde. Siskon romaani julkaistiin helmikuussa 2014. Kultarinta voitti Tulenkantaja-palkinnon ja oli Finlandia-ehdokkaana. - Uskomattoman hieno kirja. Tajusin sen heti. Ihminen on hyvä, älä jyrää heikkoja. Suvaitse vaisuus. Pilkunviilaaja-luonne Jos kirjoitti sisko tiiliskiven, suunnisti veli tasan toiseen suuntaan. - Aloin hioa runojani. Olen luonteeltani pilkunviilaaja, ja ammattikin edellyttää jatkuvaa tiivistämistä. Ei ihme, että päädyin haikuihin. - Menin vähän liian pitkälle ja pusersin runoja niin muotoon, että niistä tuli väkinäisiä. Runon pitää olla luonteva, olkoon sitten vaikka tavu tai kaksi liikaa tai pilkku väärässä paikassa. - Mennään runo edellä! Otetaan yksi esimerkki siitä, miten Kytömäki runoa hioo. Hän osallistui vuonna 2014 Pirkanmaan kirjoituskilpailuun runorykelmällä. Yksi runoista kulki näin: Hätähousun marjaretki, mustikat raakoja, samoin hyttyset. Poimija kypsyy oitis. - Runossa on vankka todellisuuspohja. En yleensä mene Kauppiin mustikkaan, nyt menin. Liian aikaisin: mustikat olivat raakoja, hyttysiä oli paljon. Tulin äkkiä pois sieltä. Ja siinä keksin kaksoismerkityksen – sekä hyttyset että mustikat voivat olla raakoja. Panin Facebookin, kertoo Kytömäki. – Vasta illalla keksin tuo kypsymisen, ei hitto, olisi pitänyt panna sekin siihen päivitykseen. No hyvä, 4. syyskuuta julkistetussa kokoelmassa Ei talvikunnossapitoa runo on ryhdistäytynyt seitsemään sanaan. Yhtä raakoja mustikat ja hyttyset. Poimija kypsyy. Kytömäki hymyilee onnellisena. - Se on minusta aika hyvä, vaikka hätähousua jäin vähän kaipaamaan, hän tuumaa. Aika hyvä? Se on helmi, uskomattoman hyvä, nerokas Pikkusisko tosin saattaisi arvostella runon hyttysargumenttia. Toisin kuin ihminen, hyttynen ei ole koskaan raaka, ainoastaan ahkera ja jälkeläisiä ajatteleva. Mutta miten runo mahtaisi kääntyä englanniksi? – ”Raw” (raaka) toimisi, sillä on englannissa sama kaksoismerkitys. Mutta kypsyä.... Ei, englannista ei löydy sanaa, joka pitäisi sisällään myös fyysisen kypsymisen, sanoo kielenkääntäjä Kytömäki. Asiatekstien kääntäjä Kytömäki kääntää työkseen asiatekstejä, suomesta englanniksi ja päinvastoin. – Saa töistä ideoita runoihinkin, hän tunnustaa. Lannoittaa mieltään koko päivän, illalla huomaa sen kukkivan. Kumpi on kauniimpaa kieltä, suomi vai englanti? Kytömäki huokaa syvään. – Äidinkieli on aina äidinkieli. Minusta tuntuu siltä, että suomi mahdollistaa paremmin sanoilla leikittelyn ja vääntelyn. Ja siitä pidän, sanoo Kytömäki. – Englannissa puolestaan on paljon laajempi sanavarasto. Adjektiiveja on aivan tolkuton määrä. Kytömäki rakastaa sanaleikkejä niin paljon, että kustantaja eli Sanasadon pomo Erkki Kiviniemi jopa karsi muutaman lopullisesta kirjasta. Pois jäivät esimerkiksi nämä: Piti käydä kaupassa, mutta runohdin. Ja tämä: Sana on terve kun se leikkii. Ainakin jälkimmäinen olisi vallan hyvin voinut jäädä kokoelmaankin. Pannaan se nyt Kiviniemen kiusaksi tämän jutun otsikoksi.