Punaista kilpikonnaa ei voi paeta – The Red Turtle on yksi 2000-luvun lumoavimmista animaatioelokuvista

Hollantilaisen Michaël Dudok de Witin ensimmäinen pitkä elokuva on viiden tähden mestariteos.

Cinema Mondo
Punaista kilpikonnaa ei voi paeta – The Red Turtle on yksi 2000-luvun lumoavimmista animaatioelokuvista

Bambuista syntyy näppärästi lautta, mutta minne sillä seilaisi?

Antti LähdeAamulehti

Studio Ghibli on tuottanut Pixarin ohella leijonanosan animaatioelokuvan 2000-luvun klassikoista. Vuonna 1985 japanilaisstudion filmejä ovat muun muassa Hayao Miyazakin Henkien kätkemä (2001), Liikkuva linna (2004) ja Tuuli nousee (2013) sekä Hiromasa Yonebayashin Kätkijät.

Ghiblin ja saksalaisen Wild Bunchin yhteistuotanto The Red Turtle (2016) ansaitsee itsestäänselvästi paikan edellä mainittujen modernien mestariteosten rinnalla.

VIDEO: The Red Turtle -elokuvan traileri.

Elokuva on merkittävä myös toisella tavalla: se on ensimmäinen edes osittainen Ghibli-tuotanto, jonka ohjaaja tulee Japanin ulkopuolelta. Tarina miehen ja jättiläiskilpikonnan yhteiselosta kumpuaa hollantilaisen Michaël Dudok de Witin mielikuvituksesta.

Niagara-elokuvateatterin ohjelmistoon kolmen näytöksen ajaksi saapuva The Red Turtle on transsinomainen kokemus. Liki puolitoistatuntisessa elokuvassa ei kuulla ensimmäistäkään repliikkiä. Edes tarinan päähenkilön nimi ei milloinkaan käy ilmi – koska mitä merkitystä sillä voisi olla?

Kirkas mysteeri

Elokuvan alussa mies herää haaksirikkoutuneena saarelta, joka osoittautuu pian autioksi. Ilman sanoja kommunikoivan robinsoncrusoen seurana ovat vain ravut ja muut saaren pikkueläimet.

Mies rakentaa bambuista lautan. Yritykset poistua saarelta epäonnistuvat kuitenkin kerta toisensa jälkeen – kuten pian käy ilmi, suuren punaisen kilpikonnan takia. Aika kuluu, miehen parta kasvaa.

Studio Ghibli
Punainen kilpikonna on yllätyksiä täynnä.

Punainen kilpikonna on yllätyksiä täynnä.

The Red Turtle kertoo kauniilla tavalla kaiken väliaikaisuudesta ja elämän vääjäämättömästä kiertokulusta. Kukin saapuu saarelle omalla tavallaan ja poistuu sieltä omana aikanaan jättäen jälkeensä vain tyhjän kuoren. Elokuvan viesti on kirkas, mutta silti se jää kummittelemaan mieleen mysteerinä.

Askeesin lumoa

Michaël Dudok de Wit on ohjannut aiemmin neljä lyhyttä animaatiota, joista Isä ja tytär (2000) palkittiin aikoinaan Oscarilla. Mustavalkoista kahdeksanminuuttista voi hyvin pitää The Red Turtlen sisarelokuvana. Se kertoo tytöstä, jonka isä heiluttaa pyöräretken päätteeksi hyvästit, soutaa ulapalle eikä koskaan palaa takaisin. Tyttö varttuu naiseksi ja vanhukseksi, mutta palaa aina samalle rantatöyräälle isäänsä odottamaan.

Visuaalisesti The Red Turtle on askeettinen, mutta mitä yltäkylläisimmällä tavalla. Valkokankaalla on kerralla vain vähän nähtävää, mutta kaikki on sitäkin lumoavampaa. Jättiläiskilpikonnan majesteettisuus, bambulautan huolelliset yksityiskohdat, vuoroveden nuolema hiekkaranta, merenpinnassa kimaltelevat auringonsäteet ja kaiken tieltään pyyhkivä hyökyaalto jättävät katsojaan pysyvän muistijäljen.

Keväällä 2017 The Red Turtle oli ehdolla parhaan animaation Oscariin. Palkinnon vei Disneyn Zootopia. Se tuotti miljardi dollaria.

The Red Turtle

★★★★★

Ohjaus: Michaël Dudok de Wit.

Käsikirjoitus: Michaël Dudok de Wit ja Pascale Ferran.

Kesto: 1 h 20 min.

Ikäraja: S.

Ensi-ilta: Niagara la 15.45, ma 14.45, to 16.30.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio