Kirsikka Otsamo, teksti // Eriika Ahopelto, kuvatAamulehti

Aamulehti vei Maarit Tyrkön Kekkosen piilopirttiin Lavajärvelle. Puuttuiko itse presidentti taas metsämajan tapahtumien kulkuun? Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran 14.9.2014.

Miltä näyttää ihminen, jonka vuosikymmeniä vanha salaisuus on vihdoin paljastunut?

Toimittaja Maarit Huovinen, 66, astelee pystypäin kohti vanhaa hämeenkyröläistä eräkämppää. Suuri musta labradorinnoutaja Jussi, 11, tassuttaa emäntänsä rinnalla kuin hyväntuulinen turvamies.

Toimittajanimellään Tyrkkönä kirjoittavan naisen katseessa on odotusta, hiven nostalgiaa. Ehkä helpotusta? Ainakin askel on määrätietoinen. Tässä on ihminen, joka on kokenut monenmoista, oppinut paljon, eikä salaile sitä enää.

ERIIKA AHOPELTO
Retki Kekkosen piilopirtille nosti monia muistoja mieleen.

Retki Kekkosen piilopirtille nosti monia muistoja mieleen.

Tien päässä, kauppaneuvos Kalle Kaiharin legendaarisen piilopirtin piipusta nousee jo savu.

Suureen avotakkaan on viritetty tuli. Tyrkkö on odotettu vieras.

– Kaikki näyttää vähän pienemmältä kuin muistelin, hän tunnustaa syksyn väreissä hehkuvalla pihalla.

Tummapuinen metsämaja, vierasaitat, rantaan johtava polku. Tuolla alempana kuuluisa Urkin riihi kaksikerroksisine lavereineen. Siellä nuori toimittaja Tyrkkö nukahti luottavaisesti liki 50 vuotta vanhemman presidentin kylkeen.

Mutta ei kiirehditä.

On paljon muutakin nähtävää. Tyrkön ensimmäisestä visiitistä Kaiharin ja presidentti Kekkosen salaiselle lomakämpälle on vierähtänyt kohta neljäkymmentä vuotta.

Vauraan liikemiehen metsämajan sisustus on kuin kivettynyt 1970-luvulle. Jokaisessa tuvan esineessä näkyy ja vaikuttaa isäntä Kaiharin tärkeä ystävä, Urho Kaleva Kekkonen. Kaiharille Herra Presidentti.

ERIIKA AHOPELTO
Pirtin sisustus kertoo paljon sen vakiovieraasta.

Pirtin sisustus kertoo paljon sen vakiovieraasta.

On matkamuistoja, karttoja, lehtileikkeitä kehyksissä. Urheilupalkintoja. Toverusten yhteistä vitsailua. Ihailua.

Tänne Suomen presidentillä oli tapana poiketa rentoutumaan yksityisesti. Usein hänen henkilökuntansa sai samaan aikaan asua Tampereella Hotelli Tammerissa. Tänne presidentti kutsui lopulta myös nauhurinsa kanssa Maarit Tyrkön.

Vielä hetki sitten Tyrkön piti vaieta monesta koko elämäänsä määrittäneestä seikasta. Ei vain kokemuksistaan Lavajärvellä, vaan vuosista presidentin seurueessa eri puolilla maata. Se sujui häneltä luontevasti, sillä jo reilusti alle kolmikymppisenä hänestä tuli presidentin uskottu ja apuri. "Tyttö" niin kuin Kekkonen ikänsä puolesta lapsenlapsekseen sopivan naisen määritteli.

Ei rakastuneeksi naiseksi, jotka pettävät ja vaihtuvat, vaan tytöksi, jonka apuun saattoi aina luottaa. Hän oli reipas partiolainen, mutta myös taitava ammattitoimittaja.

Vankilana Tyrkkö ei asemaansa koskaan kokenut.

– Koin kasvavan luottamuksen todellisena. Arvostin sitä. Minua ei hyväksikäytetty eikä kahlehdittu. Tein itselleni heti selväksi, että voin lähteä mukaan tähän jännityskertomukseen tai sitten voin sulkea minulle avautuneet ovet. Toimittajana olin utelias ja pian opin pelin säännöt. Siis sen, miten presidentin seurassa ja seurueessa käyttäydytään. Miten ollaan julkisuudessa ja miten vapaalla, Tyrkkö kuvailee.

ERIIKA AHOPELTO
Rooli presidentin "tyttönä" sopi Maarit Tyrkölle vuosia sitten hyvin. -Kääntäen voisi sanoa, etten minä ollut vain tyttö, vaan myös tytär. Meillä kaikilla on erilaisia rooleja, jotka täydentävät toisiaan.

Rooli presidentin "tyttönä" sopi Maarit Tyrkölle vuosia sitten hyvin. -Kääntäen voisi sanoa, etten minä ollut vain tyttö, vaan myös tytär. Meillä kaikilla on erilaisia rooleja, jotka täydentävät toisiaan.

Äskettäin ilmestyi Tyrkön kirjoittama tositarina, nelisatasivuinen muistelmateos, jossa salaisuuden verhot vihdoin avataan. Kirjaa on kuvattu jopa sensaatiomaiseksi.

– Aluksi epäröin, sitten "helepotti" kuten UK sanoi ETYKin puutarhakutsuilla Kalastajatorpalla kesällä 1975. Ihan oikeasti tuntuu hyvältä saada puhua näistä minulle tärkeistä asioista 40 vuoden vaikenemisen jälkeen. Nyt paperit ja päivämäärät ovat järjestyksessä ja tiedän tarkkaan, mitä tapahtui ja milloin tapahtui. Aikaisemmin en halunnut puhua mutu-pohjalta. Tämä on liian suuri asia muistella ja arvella, täytyy tietää.

Kirjoittajalla on teolleen myös presidentin lupa. Yksi syy, miksi ikääntyvä päämies alkoi lähettää tapaamalleen nuorelle toimittajalle talteen henkilökohtaisia asiakirjojaan oli juuri miehen inhimillinen toive tulla joskus kuvatuksi ihmisenä, todellisena ja vailla rooleja. Tuon kuvauksen kirjoittajaksi hän asetti jo varhain Tyrkön. Tyrkkö myös toimitti Kekkosen julkaisemat teokset vuodesta 1976 lähtien.

Tyttö ja nauhuri aloittaa sarjan

Nyt Tyrkön oma kirja Tyttö ja nauhuri on noussut otsikoihin. Kirjassa on kaksi päähenkilöä. Maarit Tyrkkö, toimittaja, ja Urho Kekkonen, presidentti. Jopa kirjan kirjoittajan nimi on kannessa presidentin käsialaa. Kirja kuvaa Tyrkön kasvun määrätietoiseksi toimittajaksi ja sattumalta toisensa löytäneiden ystävysten elämää vuoteen 1975 saakka. Paljon jää vielä kertomattakin.

Tyrkkö avioitui vuonna 1981, jolloin Tamminiemen ovet suljettiin. Kekkonen kuoli vuonna 1986.

- Moni olisi halunnut, että olisin kirjoittanut vain yhden kirjan, jossa olisi ollut kootusti parhaat palat Kekkosesta, Tyrkkö sanoo.

Hän halusi kuitenkin kertoa koko jutun. Omankin kasvunsa naiseksi ja toimittajaksi.

Ratkaisu oli hyvä. Ensimmäinen kirja käy myös kirjoittajan ja haastattelijan oppikirjasta. Vasta oivallettuaan alun, voi ymmärtää jatkon oikein. Päästä lopulta perille.

Tyrkkö työskenteli uransa alkumetreillä arvostetussa Suomen Kuvalehdessä. Onnistuneiden työtehtävien myötä sinnikäs ja kekseliäs kynäniekka alkoi saada yhä vaativampia tehtäviä.

Kesällä 1974 hänet lähetettiin Meilahden sairaalaan, jossa itse tasavallan presidentti toipui prostataleikkauksesta ja oli päättänyt kertoa siitä valistusmielessä koko kansalle.

Tyrkkö oli saanut haastatella Kekkosta jo kerran aiemmin, kun tämä poseerasi ajan hovitaiteilija Ilja Glazunoville Laila Pullisen ateljeessa. Nyt tilanne oli kuitenkin toinen. Tyrkkö oli ainoa toimittaja ja presidentillä oli paljon sanottavaa. Tuskin presidenttikään tiesi ennalta, että eturauhasvaivoista häntä sairaalassa haastattelisi 26-vuotias, kaunis nainen.

Yksi kirjan kihelmöiviä kohtia onkin hetki tuon haastattelun päätteeksi. Tyrkkö suutelee sairaalasängyssä pyjamassa lepäävää presidenttiä kiitokseksi kädenselälle.

"Olin jo ovella, kun presidentti valitti, että hän oli sidottuna sänkyyn, sillä hän olisi tiennyt, miten herrasmies vastaa kohteliaisuuteen", Tyrkkö kirjoittaa.

Miten jännite heräsi?

Ele kertoo suorasta, rohkeasta ja taitavasti tilanteita lukevasta naisesta paljon. Silti on pakko kysyä, miten ihmeessä hän uskalsi pussata presidenttiä kädelle? Oliko mies jo aloittanut eleillään flirttailun?

– Toimittaja ja presidentti eivät flirttaile potilashuoneessa valokuvaajan läsnä ollessa eivätkä muutenkaan. Käsisuudelma oli pienin mahdollinen kohteliaisuus. Potilasta täytyy aina kannustaa paranemaan, presidenttiäkin. Ajattelin silloin ehkä niin. Tai sitten en ajatellut mitään, Tyrkkö vastaa harkiten.

Jännite oli kuitenkin herätetty. Presidentti ei halunnut jättää vastaamatta eleeseen.

Kirja kuvaa parin kohteliasta kirjeenvaihtoa, pieniä siirtoja, työtehtäviä ja kiitoksia. Tapahtumia kuljetetaan kuin jännittävää peliä. Tuttavuus kasvaa vähitellen ja muuttuu joksikin muuksi.

- Elämää saa toki suunnitella ja siirtoja miettiä, mutta yleensä tapahtumat vain tulevat. Harvoin käy juuri niin kuin me olemme suunnitelleet. Elämä on rikkaampaa ja yllätyksellisempää kuin osaamme kuvitella. Hyvä niin, Tyrkkö miettii.

– Tarkan graafisen käyrän piirtäminen kaveruuden kasvamisesta olisi vaikeaa ja naurettavaa. Asiaan vaikuttavia tekijöitä oli niin monta. Omasta mielestäni vierailu Lavajärvelle toukokuun lopulla 1975 sinetöi ystävyyden uudelle tasolle. Luottamus kesti, kaveruus vahvistui, puhuimme presidentin kanssa samaa kieltä ja ymmärsimme toisiamme.

Mikä Kekkosessa vetosi?

Kirja kuvaa, kuinka suomalaiset äänestivät Kekkosen jopa maan seksikkäimmäksi mieheksi. Mihin jo iäkkäässä Kekkosessa rakastuttiin?

– Kukapa ei olisi rakastunut vanhempaan herrasmieheen, joka oli hauska ja älykäs ja jonka ympärillä oli vallan kehä? Kun katsoo kuvia presidentistä Linnan juhlista itsenäisyyspäivänä, hänen ympärillään on runsaasti sädehtiviä daameja. Ja myös presidentti itse näyttää nauttivan niin Satu Östringin kuin Arja Saijonmaan seurasta. Ja miksi ei olisi? Yleensä miehillä on silmää naiskauneudelle eikä siinä ole mitään pahaa. Ystävät ja tytöt ovat toista maata. Heihinkin puree hauskuus, sanavalmius, kohteliaisuus. Mutta heitä tarvitaan toisenlaisiin tehtäviin kuin "rakastuneita naisia". Naiset vaihtuvat, mutta ystävät ja tytöt pysyvät, Tyrkkö vastaa.

ERIIKA AHOPELTO
Urho Kekkonen oli Maarit Tyrkölle paitsi ystävä, myös isähahmo. - Siis muutenkin kuin Maan Isänä. Opin häneltä paljon, toimittajana ja läheisenä. Urho Kekkosella oli valtava elämänkokemus. Hän oli aloittanut nuorena Kainuun Sanomien avustajana ja kirjoittaminen jatkui loppuun saakka.

Urho Kekkonen oli Maarit Tyrkölle paitsi ystävä, myös isähahmo. - Siis muutenkin kuin Maan Isänä. Opin häneltä paljon, toimittajana ja läheisenä. Urho Kekkosella oli valtava elämänkokemus. Hän oli aloittanut nuorena Kainuun Sanomien avustajana ja kirjoittaminen jatkui loppuun saakka.

Jotta ymmärtäisimme tarkkaan, mitä Tyrkkö tarkoittaa, on aika jättää muu seurue ja astella alas pientä mutkittelevaa polkua. Avata ovi Urkin riiheen.

Polku on täynnä maan pinnalle nousevia puun juuria, käännöksiä ja se viettää jyrkästi alas. Ei siis ihme, että erään iloisen illan päätteeksi presidentin seurueeseen Tyrkön lisäksi kuuluneet Kalle Kaihari ja tuleva puolisonsa Anja kehottivat miesten urheilumuistoja tallentamassa ollutta Tyrkköä saattamaan antibioottikuurilla olleen presidentin tavaroineen aittaansa.

"Tuolloin lehdet kirjoittivat usein yksinäisestä UKK:sta. Kalle Kaiharin Lavajävellä palapeli alkoi rakentua, kun erilaiset toiveet kohtasivat. Presidentistä, loistavasta seuramiehestä, ei voinut olla pitämättä. Kun hän pääsi irti virkansa vastuista, hän oli ehdottomasti tovereista parhaimpia. Hauska ja valloittava", kirja kertoo.

Katso, mitä Tyrkkö kertoo ensimmäisestä riihiyöstä presidentin kanssa:

 

Urkin riihessä sisustukseen ei ole koskettu sitten presidentin viime käynnin. Valkoiset nimikoidut kylpytakit odottavat henkareissa. Silmälasit ja hiihtopäiväkirja kaapissa. Oven vieressä on kirstu, jossa on ajan sanomalehtiä. Niiden alla 1970-luvun tyyliin jopa Kalleja ja Jalluja.

Jos haluaa päästä lähelle yksityishenkilö Urho Kekkosta, tässä vapaa-ajan paikassa se lienee helpointa.

Tyrkkö katselee ympärilleen. Ei koskettele juuri mitään. Hän osoittaa ikkunoiden takana siintelevää rantaa ja muistaa, kuinka sieltä lähdettiin talvisin joskus hiihtämään. Talolla juhlittiin myös Kaiharien häitä. Silloin Tyrkkö siirtyi valokuvaajan rooliin. Lavajärvellä syötiin myös parhaat ravut.

– Tässä aitassa ei silti koskaan tehty muuta kuin nukuttiin. Juhlat pidettiin ylätalossa.

Istuudumme ikkunapöydän ääreen.

Juuri kun aion kysyä yöstä riihessä, nauhurini tekee selittämättömän stopin. Keskustelu katkeaa, kun korvaan kiukuttelevan koneen kynällä ja lehtiöllä.

ERIIKA AHOPELTO
Tunnelma aitassa on pysähtynyt vuosien taakse.

Tunnelma aitassa on pysähtynyt vuosien taakse.

Kekkonenko painoi stoppia? Nauramme.

Kirja jättää hienotunteisesti hämärän peittoon, mitä tapahtui sen jälkeen, kun Tyrkkö käpertyi saattoreissullaan presidentin selän taa tämän kahdenleveään kerrossänkyyn. Tasavallan turvallisimpaan paikkaan.

"Aamulla heräsimme nauraen, missäs sitä oikein oltiin", se tiivistää.

Minä haluan kuulla, miltä nuoresta naisesta tuntui palata polkua ylös aamiaiselle päätalolle. Hymyilikö isäntäväki?

– Ehkä he hymyilivätkin, mutta ei minua jännittänyt, Tyrkkö muistelee.

Kaikki oli helppoa ja luontevaa.

Yhteistyö jatkui, vaikka jokin suhteessa oli muuttunut. Ympärillä ihmiset eivät huomanneet, vaikka "presidentti ja tyttö" saattoivat salamannopeasti vaihtaa rooleja työminästä yksityiseen ja takaisin.

Nyt kun Maarit Tyrkkö on nostanut suhteen todellisen lämmön päivänvaloon, moni ystävä vuosien takaa on ottanut yhteyttä. Uumoilua oli ollut ilmassa.

– Saan vihdoinkin puhua näistä ääneen. Olen myös iloinen, että voin täyttää presindentille antamani lupauksen, Tyrkkö miettii.

Aika ei ole ikuinen. Tyrkön oma äiti ja täti sairastuivat dementiaan kuten Kekkonenkin. Vaikka muistisairaus ei periytyisi, joskus tulee viimeinen aika koota muistonsa kokonaisuudeksi, jos sen aikoo tehdä.

Maarit Tyrkölle tuo hetki tuli nyt. Oman pitkän ja menestyksekkään kirjoittajauran jälkeen.

– Opettelin ensin kirjoittamaan kirjoja. Ajattelin, että jos Luoja suo, ja saan elää, kirjoitan tämän, hän kertoo.

ERIIKA AHOPELTO
Presidentin nimikoidut kylpytakit ovat aitassa paikallaan. Aivan, kuin vieras olisi lähtenyt vain hetki sitten.

Presidentin nimikoidut kylpytakit ovat aitassa paikallaan. Aivan, kuin vieras olisi lähtenyt vain hetki sitten.

Nyt työ on käynnissä. Vierailu on päättymässä ja Tyrkön puhelin pirisee jo uusia haastattelupyyntöjä.

- Pelkään että c-kasettini menettävät tehonsa eli äänensä ennen kuin ehdin saada ne digitoiduiksi. Toinen on vanha faxi-paperi. Päiväkirjojeni välissä on joitakin muistioita, joista alkaa häipyä teksti. Yritän kiiruhtaa ja kirjoittaa ne uudelleen tai skannata vielä, kun teksti on luettavissa, hän kertoo.

Pankin tallelokeroissa on ainutkertaista materiaalia Suomen historiasta.

Kenen tassu heilahtaa?

Palaamme takan äärelle päätalolle, jotta saamme vielä valokuvia. Kun jutustelumme palaa vielä kerran yöhön Lavajärvellä, tuvan seinällä rasahtaa.

Vanhan karhuntaljan tassu heilahtaa, sillä yksi sitä kannattavista kiinnikkeistä irtoaa.

– Ehkä naistenmiehen maineessa ollut presidentti onkin kunniansa puolesta vihainen, kun edes ajattelemme, ettei yön aikana tapahtunut mitään sen enempää, ehdotan uhkarohkeasti Tyrkölle.

Hän helähtää sydämelliseen nauruun.

– Ehkä 47-vuoden ikäero voi antaa tässä hänelle armon, hän lohduttaa.

Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran Aamulehdessä 14.9.2014

Mitä Kekkonen tekisi?

1. Pidettiinkö sinua valtapiireissä tyrkkynä?

– Joku asioita tuntematon saattoi pitää. Itse tunsin, että minua tarvitaan. Tyrkkö ei ollut tyrkyllä! Hän vain oli.

2. Nykyisellä presidentillämmekin on itseään paljon nuorempi puoliso, onko aika erilainen tänään?

– Ihminen ei juuri muutu, maailma ympärillämme kyllä. Jos kemiat kohtaavat, läheisyys tuntuu hyvältä, saa huoletta olla onnellinen iästä välittämättä. Onni ei ole muilta poissa ja siitä saa iloa ja voimaa.

3. Mitä Kekkonen tekisi nykyisessä maailmanpoliittisessa tilanteessa?

- Hän keskustelisi poliittisten asiantuntijoidensa kanssa - ja jos vain mahdollista löisi nyrkkinsä pöytään ja puhuisi rauhan puolesta. Hän runnoisi ja tukistaisi saatanan tunareita ja kirjoittaisi muutaman ärhäkän myllykirjeen. Sitten hän saunoisi ja jos kriisi olisi talvella, hän lähtisi Seurasaaren jäälle tai Lappiin hiihtämään. Palatessaan Tamminiemeen alitajunta olisi työstänyt valmiiksi seuraavan askeleen.

Eino Nieminen / Aamulehden arkisto
Toimittajan oli luontevaa kulkea presidentin vanavedessä. Tällöin käyttöön otettiin ammatillinen rooli.

Toimittajan oli luontevaa kulkea presidentin vanavedessä. Tällöin käyttöön otettiin ammatillinen rooli.


Lue myös nämä


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet