Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Hyvä elämä Urheilu Kulttuuri Linnan juhlat Tähtijutut Näköislehti Moro Mielipiteet

Pianokisan päätös: Tannerin Chopin loisti kirkkaana helmenä

Huh näitä nuoria huippulahjakkuuksia! Hannu Alasaarelan tulkinta Prokofjevin äärimmäisen hankalasta toisesta pianokonsertosta iski mainiot alkutahdit Tampereen pianokilpailun toiselle finaalipäivälle perjantaina. Alasaarela hallitsi ihailtavan itsevarmasti teoksen miltei katkeamattomana vyöryvän nuottimassan. Konserton ensiosan kuuluisan ja pahamaineisen kadenssin hän soitti riemastuttavan leikkisästi, täysin erilaisilla painotuksilla kuin taannoin Olli Mustonen saman teoksen samassa salissa. Alasaarela ei viisaasti lähtenyt tekemään konsertosta mitään paholaisen tanssia ja esittäjän kiirastulta, vaan enemmänkin elämää toiveikkaasti katsovan tulkinnan. Kilpailun voittaneen Ossi Tannerin näkemys Chopinin e-molli-konsertosta oli juuri niin koskettava, kirkas ja runollinen kuin hänen aikaisempien erien soittonsa perusteella saattoi kuvitellakin. Pianistin hienostunut sointitaju, tyylikäs fraseeraus ja toimiva suhde orkesteriin tekivät esityksestä kypsän ja taiteellisesti hallitun. Juuri näin pitää Chopinia soittaa. Tanner on muusikkona suuri kommunikoija, jolla on ainutlaatuinen kyky puhutella kuulijaa suoraan. Näillä avuilla mennään pitkälle! Sitten tuli 16-vuotias Anton Mejias , joka pisteli tuosta vaan menemään Rahmaninovin kolmannen pianokonserton aivan kuin olisi syntynyt näitä kappaleita soittamaan. Hänen soitossaan vakuutti hämmentävän teknisen taidon ohessa harkitun epäromanttinen tulkintanäkemys. Kun musiikki itsessään on pakahduttavan romanttista, sitä ei solistin enää tarvitse erikseen alleviivata. Mejiaksen soitosta tuli mieleen säveltäjän oma levytys, jossa ei vellota paikallaan vaan mennään tempot suorina kohti päämäärää. Melkein sanattomaksi meni näin mykistävän taituruuden edessä. Tampere-talon Iso sali 5.5.