Kirjat

Pentti Holappa uskalsi suudella miestä – Hänen kirjansa rohkaisivat monia miehiä löytämään itsensä ja toisensa

LEHTIKUVA
Pentti Holappa uskalsi suudella miestä – Hänen kirjansa rohkaisivat monia miehiä löytämään itsensä ja toisensa

Kirjailija Pentti Holappa on kuollut. Hän oli Suomen ensimmäinen homoseksuaalisuudestaan avoimesti kirjoittanut kirjailija.

Matti KuuselaAamulehti

Kirjailija Pentti Holappa on kuollut. Holappa kuoli pitkäaikaisen ystävän Samuli Vierikon mukaan tiistaina kotonaan Helsingissä. Holappa oli kuollessaan 90-vuotias.

Pentti Holapan polku isän hylkäämästä pojasta kulttuuriministeriksi, Finlandia-voittajaksi ja Suomen ensimmäiseksi homoudestaan avoimesti kirjoittaneesta mieheksi on kaunis, ihmeellinen tarina.

Elokuussa 1927 syntynyt poika vietti lapsuutensa isovanhempiensa hoivissa pientilalla Ikaalisissa – isä hylkäsi perheensä juuri ennen Pentin syntymä.

Äiti työskenteli kutojana Tampellan tehtaassa, eikä voinut ottaa kolmea pientä lastaan Tampereelle.

Pentti kävi kuusiluokkaisen kansakoulun, muutti sitten äitinsä luo Tampereelle ja meni töihin 12-vuotiaana. Elämäänsä hän sai iloa lukemalla, paljon, kaikkea mahdollista.

Helsinkiin!

Onni potkaisi, kun poika oli 18-vuotias: hän sai työpaikan Helsingissä Akateemisen kirjakaupan varastossa. Hän opiskeli omatoimisesti ruotsin ja englannin, yleni myyjäksi ja löysi Kalliolan kynäilijäpiiristä hengenheimolaisia.

Holappa julkaisi ensimmäisen runokokoelmansa Narri peilisalissa vuonna 1950. Ensimmäinen romaani Yksinäiset ilmestyi 1954.

Pentti Holappa tiedosti homoseksuaalisuutensa jo varhain. Suomi oli kuitenkin suvaitsematon ja armoton. Holappa kuului niihin harvoihin, jotka uskalsivat ottaa ihmisoikeutensa.

Pentti ja Olli-Matti

Vuonna 1953 Holappa tutustui runoilija Olli-Matti Ronimukseen. Miehet rakastuivat toisiinsa heti ensitapaamisella ja muuttivat yhteen. He saivat kokea syrjintää ja paheksumista, mutta myös ihailua ja tukea.

Holappa ja Olli-Matti Ronimus muuttivat syksyllä 1961 Pariisiin ja alkoivat suomentaa ranskalaisia uusia romaaneja.

Ensimmäisenä valmistui suomennos Claude Simonin Flanderin tiestä vuonna 1963.

Miehet käänsivät romaanien lisäksi myös näytelmiä, mm. Alfred Jarryn Kuningas Ubu ja useita Samuel Beckettin näytelmiä.

Kulttuuriministeri ja demari

Reilun neljän vuoden jälkeen Holappa ja Ronimus palasivat Suomeen ja sosialidemokraatiksi aktivoitunut Holappa teki pikavisiitin myös politiikkaan.

Hän toimi vuonna 1972 Rafael Paasion hallituksen toisena opetusministerinä eli kulttuuriministerinä ja ehti vain puoli vuotta kestäneen kautensa aikana panna vireille lukuisia uudistuksia.

Politiikan kokemuksista syntyi romaani Pitkän tien kulkijat (1976).

Vuonna 1976 Holappa ja Ronimus ostivat Kampintorin antikvarisen kirjakaupan, jota he hoitivat eläkkeelle siirtymiseensä asti, runsaat kaksitoista vuotta.

Divarin pitäjä

Minulla on Holapasta yksi henkilökohtainen muisto, juuri Kampintorin antikvariaatista. Vierailin sen korkeiden, kiehtovien hyllyjen välissä usein ja lopulta näin hyllyssä James Joycen Odysseuksen.

Arasti kysyin, mitä se maksaa. "200 markkaa", vastasi Holappa. Huokasin, panin takaisin hyllyyn, köyhällä opiskelijalla ei ollut sellaiseen varaan.

Holappa otti kirjan, ojensi sen minulle. "Jos nuori mies haluaa Odysseuksen, hänen pitää se saada", hän sanoi ystävällisesti hymyillen eikä pyytänyt minulta penniäkään.

Ystävän muotokuva

Vuonna 1998 Finlandia-palkinnon voittanut Ystävän muotokuva oli ensimmäinen merkittävä suomalainen romaani, jossa homoerotiikkaa kuvattiin avoimesti.

Joillekin se oli liikaa, ja seksuaaliaktien tarkasta kuvauksesta noussut kohu melkein hukutti romaanin kirjalliset arvot.

Holappa oli monelle homoseksuaaliselle tärkeä esikuva ja rohkaisija.

Tällainen viesti ilmestyi nettiin kuolinviestin jälkeen:

"Kyösti muistaa lämmöllä Holappaa, jonka runoista voimaantuneena uskalsi aikoinaan kokeilla miestä. Lepää rauhassa, olit iso osa Kyöstin elämää. Kyösti sytyttää Holapalle kynttilän."

Miehen suudelma

Holappa järkytti lukijoita vielä 85-vuotiaana. Vuonna 2005 – jolloin Olli-Matti Ronimus kuoli – ilmestynyt Miehen suudelma kertoi suorasukaisesti, millaista oli rakastaa ja haluta tosista miestä Suomessa 1950-luvulla.

Näin hän kirjoitti muistelmakirjan takakannessa:

"En hävennyt taipumustani, mutta varoa tietysti piti. Jouduin etsimään seksuaalista tyydytystä surkeissa oloissa, sillä tuohon aikaan miehet tapasivat toisiaan pisuaareissa. Ei Suomessa ollut silloin mitään homobaareja."

Runoilija, lopulta

Holappa oli kuitenkin ennen kaikkea runoilija. Vuonna 2003 hän kirjoitti kokoelmassa Norsun ääni.

Oi valoisia öitä! Sanoinkuvaamaton kauneus makaa minut, / lietsoo limakalvoja ja tietoisuutta, naulitsee preesensiin. / Puistossa soivat linnut, merta ratsastaa leuto eteläinen tuuli.


Lue myös nämä


Kommentit (1)

  • Nimetön

    Kuuselan Matti kirjoittaa yleensä inhimillisesti ja kauniisti vaikeistakin asioista ja niin nytkin. Kiitos…olen taas monta mutkaa viisaampi…taidan kaivaa hyllystäni jotakin Holappaa.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet