Kirjat

Pelkkä halu tehdä hyvää ei tee ihmisestä hyväntekijää

Kirja-arvio: Markku Pääskysen vaellusromaanissa Hyvä ihminen etsii itseään – ja lukija etsii häntä.

Curt Richter
Pelkkä halu tehdä hyvää ei tee ihmisestä hyväntekijää

Tuottelias kirjailija Markku Pääskynen on ollut romaaneillaan kahdesti Finlandia-palkintoehdokkaana. Uusimmassa romaanissaan hän pohtii ihmisen hyvyyttä.

Raija Hakala

Markku Pääskysen romaanin Hyvä ihminen minäkertoja ajattelee samoin kuin Paavali kirjeessään roomalaisille (7:19): ”Sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.”

Pelkkä halu tehdä hyvää ei tee ihmisestä hyväntekijää.

Pääskynen kertoo päähenkilönsä elämästä sen neljässä eri murrosvaiheessa 21-, 28-, 35- ja 44-vuotiaana.

Romaanin sivuista puolet haukkaava ensimmäinen vaihe sijoittuu kesään 1994, kun elämäänsä kyllästynyt opiskelija Rakku saa eräänlaisen herätyksen rähjäistä kadunmiestä auttaessaan ja lähtee opintolainansa lopuilla Tšekkiin. Matka jatkuu katumuusikko Jonathanin kanssa Portugaliin ja päättyy lopuksi Roomaan, jossa kertoja tapaa suuren rakkautensa Viivin.

Seuraavassa vaiheessa Euroopasta itseään etsimään lähtenyt kertoja viettää jo säännöllistä, porvarillista elämää Helsingissä, auttaa sosiaalivirastossa työkseen vähäosaisia ja odottaa Viiveineen innostuneena esikoispoikansa syntymää.

Hyvän ihmisen resepti on kuitenkin edelleen hakusessa, eikä sen löytymisestä tahdo tulla tolkkua myöhemminkään, vaikka tukea tulee mentaalivalmentajalta, kirjailijaystävältä, Fernando Pessoalta ja omista päiväkirjareflektioista.

Ei tule elämästä millään sitä, mitä toivoisi. Tulee sairauslomaa.

Älä luota kertojaan

Markku Pääskysen kertomatyyliin kuuluu tietty salaperäisyys ja epävarmuus. Hyvä ihminen on kuitenkin vaikkapa Vihan päiviä (2006) ja Sieluja (2015) arvoituksellisempi romaani. Aika kulkee romaanissa vakaasti, mutta tapahtumat liikkuvat toden ja epätoden väliä ja toistuvat mystisesti. Viimeistään muistot kääntävät asiat päälaelleen.

Päähenkilö rekisteröi seikkoja, joita on ja ei ole, mitä tapahtuu ja ei tapahdu. Hän myöntää ja kieltää ja antaa epäluotettavaa tietoa itsestään. Hänen ulkoinen olemuksensa on androgyyninen ja hänen päänsisäinen elämänsä yhtä häilyvä.

Romaanin metaforat puhuvat puolestaan. Kertojalla on suuri halu kaivautua maan alle. Häntä kiinnostavat luolat, kuilut, maanalaiset käytävät ja kellarit. Johdot ja putkistot, suonet ja hermoradat. Minä enemmän kuin maailma.

Kuvallisuutta Pääskynen hyödyntää tapansa mukaan hyvin.

Potkua satiirista ja ironiasta

Erikoisuudestaan huolimatta päähenkilö ei ole erityisen kiinnostava, eikä romaanin satiirikaan oikein korjaa tilannetta, vaikka välistä kertojan syvällisyysyritysten ja infantiiliuden ristiriita huvittaakin. Ei tule Rakusta ja Viivistä Dafnista ja Khloea, ei.

Romaanin kertojaan ja hänen kirjailijatuttavaansa upotettua ironista ja itseironista kirjoittamisen ja kirjailijuuden tarkastelua lukee kuitenkin mielikseen, vaikka idea onkin perin käytetty.

”Minusta tuntuu että kun kirjoitan lauseen, minulla on hallussa myös asia johon se viittaa. Lauseideni taustalla vaikuttavat suuremmat voimat. Kun kirjoitan sen, minusta tuntuu että minulla on hallussani nuo suuremmat voimat. Ne mittaavat siihenastisen elämäni, punnitsevat sen painon ja antavat sille suunnan.”

Voi, hyvä ihminen!

Markku Pääskynen: Hyvä ihminen

★★★

198 sivua. Tammi, 2018.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio