Elokuvat

Ovatko kehitysvammaiset omillaan yhteiskunnassa? Pertti Kurikan Nimipäivien tarinassa on yhä kirjoittamattomia lukuja

Elokuva-arvio: Tokasikajuttu kertoo kehitysvammaisten bändin supernova-vaiheesta ja sitä seuranneesta kierteestä alaspäin. Miesten tunnepurkauksissa riittää alatyylin komediaa ja draamaa.

Ovatko kehitysvammaiset omillaan yhteiskunnassa? Pertti Kurikan Nimipäivien tarinassa on yhä kirjoittamattomia lukuja

Kun Kari Aalto kohtasi Conchita Wurstin. Tokasikajuttu tuuttaa toisenlaisuutta punk-tunnetta Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtyeen voimalla.

Kari Salminen

”Hirvee kakkahätä”, sanoo rumpalipoika ja huomaa, ettei kukaan puhu suomea. Nyt tarvitaan apua.

”On tää raskasta hommaa”, tokaisee toinen. Keikalla asiat sujuvat englanniksi tyyliin ”fuck-fuck-fuck-fucketi-fuck”.

Punk ei ole vain asenne vaan kieltosana, saakelinmoinen ”ei” mille hyvänsä. Se on niin kuin Pentti Kurikan Nimipäivät -yhtye ulkomaaneläville sen sanoo. ”No no no no no no no...”

Ekasikajuttu oli Kovasikajuttu nimeltään. Jatko-osassa Tokasikajuttu fiilikset laskevat ja kiukku iskee. Välillä kuulustellaan jäseniä ja sitten itketään sekä halataan: ”Sä olet niinku mun veli.” Eihän tätä voi katsoa liikuttumatta.

Rumpali Tonilla on tyttöystävä, Jutta. Kolmiodraama uhkaa. Bändin hakeutuu karsinnoista Eurovision laulukilpailuun. Kun jutellaan Jumalasta, vakava ja koominen ovat tasapainossa. Laulaja Kari on vaikeuksissa kaiken aikaa. Basisti Sami motkottaa paljon.

”Senkin vammainen”, sanoo Toni Pertille. Tuolilta pudottavassa läpänheitossakin on surullinen puolensa: ihmissuhteet eivät ole aivan kunnossa. Maine, työmäärä ja kiertävän sirkuksen käytännöt painavat. Tunteet ovat pinnassa niin että sattuu.

Alatyyliä ja dadaa sekaisin

Kansainväliset haastattelut ja lehdistötilaisuudet ovat anarkiahuumorin huippubiisejä. Esityksissä on alatyyliä ja dadaa sekaisin. Tähän ei moni punk-bändi pysty. Kaaos on sekä aitoa että tehtyä.

Yksi unohtuu elokuvassa. Neuvotteluissa ja sopimustilanteissa ja kansainvälisissä tapahtumissa ei näy vanhempia, edunvalvojia tai neuvonantajia. Tietysti heitä on, kulisseissa. Dokumentissa bändi näyttää ohjukselta vailla suuntaa.

Koko Euroopan toivottaminen ”v...uun” tappiollisen euroviisukarsinnan jälkeen kuvastaa hämmennystä. Kuka tai ketkä ovat auttaneet pahoina hetkinä? Bändi ja soittajat esiintyvät autonomisina persoonina. Kuva jää vajaaksi vaikka se vaikuttava onkin.

Sen pituinen se

Lopulta sitten ollaan viimeisellä keikalla, jonka alussa kerrotaan, että ”Pertti panee pillit pussiin ja jää eläkkeelle”. Solisti paljastaa enemmän kuin tilattiinkaan.

Sen pituinen se. Se oli kuin satu, täynnä emootioita ja voimasanoja. Kieltosanojen ja piittaamattomuuden estetiikka on juuri sitä punkia.

Lähes 300 esiintymistä 16 eri maassa kertoo jotain tasosta, jolla liikuttiin. Siksikin olisi ollut hyvä saada mukaan myös taustavoimien kohinaa ja avustajien ääntä.

Tokasikajuttu

★★★★

Ohjaus: Jukka Kärkkäinen ja J-P Passi.

Pääosissa: Kari Aalto, Sami Helle, Pertti Kurikka, Toni Välitalo, Niila Suoranta, Jutta Tahvanainen.

Kesto: 1h 39 min.

Ikäraja: K7.

Ensi-ilta: Plevna pe 17.15, 20.15, la–su 12.15, 17.30, ma–to 17.00. Niagara pe 18.50, ti 19.00.


Lue myös nämä


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet