Taide ja viihde

Osa näyttelijöistä on Suomessa, osa Britanniassa, mutta katsoja näkee heidät samalla näyttämöllä – miten tämä on mahdollista?

Näyttelijäntyön laitos Tampereella tekee uraauurtavaa työtä: digitekniikka mahdollistaa, että eri maiden opiskelijat pitävät tanssiharjoituksia, joogaavat ja esittävät näytelmiä yhdessä sekä käyvät yhteisillä digibaarikierroksilla

Emil Bobyrev
Osa näyttelijöistä on Suomessa, osa Britanniassa, mutta katsoja näkee heidät samalla näyttämöllä – miten tämä on mahdollista?

Syntyykö kontakti? Coventryn yliopiston ja Tampereen Nätyn yhteisessä demonstraatiossa Santeri Niskanen (vas.) ja Steve Arnold esittävät kohtausta Kuningas Learista yhteisällä näyttämöllä mutta eri maissa.

Anu Ala-KorpelaAamulehti

Puoli näyttämöä Teatterimontussa Tampereella, puolet Coventryn yliopistossa Brittein saarilla.

Kun näyttelijäopiskelija Santeri Niskanen puhuu näyttämöllä verinen kääre kasvoillaan, opiskelija Steve Arnold katsoo häntä silmiin lavan toisesta päästä ja vastaa – siis Briteistä käsin. On tiistai-ilta ja kello on kymmenen, Suomen aikaa siis, Coventryssa vasta kahdeksan.

Antakaa kun selitän.

Tampereen Yliopiston Näyttelijäntyön laitoksella opiskelijat ovat jo joitakin vuosia voineet harjoitella digitaalisen etäläsnäolon välityksellä yhdessä Coventryn yliopiston kanssa. Kaksivuotisessa Immersive Telepresence in Theatre -projektissa tehtiin ensin yhdessä Shakespearen Coriolanus, sitten syvennyttiin Kuningas Leariin.

Palkittu projekti on jo kerännyt huomiota maailmalla.

Tiistai-iltana esitetty demonstraatio on pätkä Kuningas Lear -näytelmästä. Coventryn kaupunki hakee kulttuurikaupunki 2021-titteliä ja tilaisuudessa esiteltiin yliopistojen palkittua projektia sekä illastettiin yhdessä synkronoidussa päivällistilaisuudessa.

Näin Kuningas Learia esitetään etäläsnäolon avulla:

 

Yhteisessä huoneessa

Homma toimii näin. Rakennetaan ikään kuin maiden keskeinen yhteinen huone. Aiemmin olisi sanottu, että puolikas huonetta on virtuaalista tilaa, nykyään puhutaan mieluummin etäläsnäolosta.

Huoneen puolikkaiden välissä on valkokangas. Äänellä ja valolla on suunniteltu niin, että näyttää siltä kuin lattia jatkuisi. Toinen puoli näyttämöä on heijastettu kankaalle Briteistä niin, että tila jatkuu saumattomasti.

Esimerkiksi ensimmäisessä demonstraatiopätkässä kuningas Learin ja Cordelian esittäjät ovat Britanniassa, klovnien näyttelijät Suomessa.

Yleisön joukossa yhdessä illallispöydistä istui yliopistonlehtori Mikko Kanninen. Hän vetää hanketta Nätyn puolesta yhdessä yliopistonlehtori Tiina Syrjän kanssa.

Mikko Kanninen, miltä etäläsnäolo oikeasti tuntuu ja näyttää?

–Siihen kestää vähän tottua. Aluksi ei tajua, että kankaan tapahtumat ovat live-esitystä. On kuin katsoisit Finnkinon teatterissa isolta kankaalta että toisella puolella on samanlainen sali, joka tavallaan jatkuu. Sitten ymmärrät, että voit puhua kankaalle, Kanninen kuvaa.

Emil Bobyrev
Coventryn yliopiston ja Tampereen Nätyn yhteisprojektissa Shakespearen Kuningas Lear etenee samassa esityksessä yhtä aikaa kahdessa kaupungissa. Niklas Rautén ja Heli Hyttinen näyttelevät kohtausta Tampereella yhdessä kankaalta näkyvien ja Coventryssä esiintyvien Jack Hawkerin ja Lauren Kentin kanssa.

Coventryn yliopiston ja Tampereen Nätyn yhteisprojektissa Shakespearen Kuningas Lear etenee samassa esityksessä yhtä aikaa kahdessa kaupungissa. Niklas Rautén ja Heli Hyttinen näyttelevät kohtausta Tampereella yhdessä kankaalta näkyvien ja Coventryssä esiintyvien Jack Hawkerin ja Lauren Kentin kanssa.

Kamera on aseteltu niin, että saa katsekontaktin.

–Ymmärrät, että nuo katsovat minua.

Kannisen mukaan tilanne tavallaan yhdistää teatteri- ja elokuvanäyttelemistä, on niiden kombinaatio.

–Näyttelijöiden välisessä kontaktissa se, että ollaan eri maissa, unohtuu. Huone vain on keskeltä kahtia ja toiset ovat toisella, toiset toisella puolella. Tuntuu kuin oltaisiin yhdessä huoneessa, jonka väliin olisi vedetty kangas tai läpinäkyvä muovi.

Juuri katsekontakti on se, minkä kautta läsnäolon tunne syntyy, tunne siitä, että se toinen, ihmisen kokoinen projisointi, on täällä.

Opetuksen väline

Nätyn projekti tutkii sitä, miten esityksiä voidaan harjoitella verkossa. Näty ja Coventryn yliopisto ovat pitäneet yhdessä massaluentoja, tanssitunteja, laulutunteja, joogatunteja, taiji-tunteja. Ne pyrkivät ottamaan selvää, mitä opetusta voidaan siirtää verkkoon.

–Olemme kokeilleet, mitkä teatterileikit ja harjoitteet toimivat. Jos halutaan kansainvälisiä työpajoja, miten niitä voidaan pitää niin, ettei kaikkien välttämättä tarvitse lentää, Kanninen sanoo.

Tämä on ekologisesta näkökulmasta katsoen suuri asia. Myös Tampereen yliopiston strategia korostaa kestävää kehitystä.

Rajoittaminen paljastaa

Kanninen näkee, että kun mikä tahansa rajaa näyttelemistä, se tarkentaa näkökulmaamme. Etäläsnäolo toimii siinä mielessä samoin kuin vaikka näytteleminen pimeässä TAI Beckettin tekstin esittäminen niin, että näyttelijästä näkyy vain suu

–Se auttaa meitä keskittymään johonkin näyttelijäntaiteen osa-alueeseen tarkemmin ja se tuo meille siitä lisää tietoa.

Sama pätee myös muihin teknisiin innovaatioihin, joita kokeillaan teatteriin. Esimerkiksi 360-asteisen videon, motion capture -tekniikan tai etäläsnäolotekniikan käyttö auttaa hahmottamaan olennaisia piirteitä ja auttaa tekemään näyttelemisestä havaintoja myös yleisellä tasolla.

Tampereen Näty on kuuluisa vieraalla kielellä näyttelemisen käytöstä pedagogisena välineenä. Coventryn yliopistokin kiinnostui yhteistyöstä juuri vieraalla kielellä näyttelemisen kautta.

Myös Shakespearen englanti, jota projektissa käytetään, on tavallaan vieras kieli sekä brittiopiskelijoille että suomalaisille.

Digitaalinen baarikierros

Kannisen mukaan digitaalisten opetusympäristöjen ongelma on ollut, että ihmiset eivät kiinnity opintoihin. Kun opiskelija kävelee yliopistolle, hän tuntee kuuluvansa sinne. Jos opetus on netissä, yhteenkuuluvuuden tunnetta ei synny.

Digitaalinen läsnäolo voi muodostaa poikkeuksen.

–Tutkimus on paljastanut, että meidän digiopinnoissamme ihmiset muodostivat yhteisön, Kanninen sanoo.

Emil Bobyrev
Yhteinen synkronoitu illallinen nautittiin Tampereen yliopiston Teatterimontun aulassa ja Coventryn yliopistolla etäläsnäolon avulla. Kuvassa etualalla illallispöydässä Samuli Nordberg (vas) ja Samuli Hytönen. Tilaisuus liittyi siihen, että Coventryn kaupunki hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.

Yhteinen synkronoitu illallinen nautittiin Tampereen yliopiston Teatterimontun aulassa ja Coventryn yliopistolla etäläsnäolon avulla. Kuvassa etualalla illallispöydässä Samuli Nordberg (vas) ja Samuli Hytönen. Tilaisuus liittyi siihen, että Coventryn kaupunki hakee Euroopan kulttuuripääkaupungiksi.

Ihmiset myös menivät yhdessä esimerkiksi sosiaalisessa mediassa ja Adobe Connect -videopuheluilla yhdessä baariin, osa Suomessa osa Briteissä.

–He kävivät digitaalisella baarireissulla. Yhteisö alkoi muodostua, vaikka he eivät todellisuudessa tavanneetkaan.

Kannisen mukaan olennainen asia on ruumiillinen yhdessä tekeminen, kohtaaminen silmästä silmään.

–Tulee tunne, että olen tavannut tuon ihmisen, vaikka se on illuusiota. Se on vain valofotoneita muovipinnalla, ketään ei ole tavattu, kaikki on vain digitaalista dataa.

Mikä läsnäolon ja kiinnittymisen tunteen saa aikaan?

Kanninen muistuttaa, että näyttelijäopiskelijat joutuvat harjoitellessaankin uskottelemaan itselleen ja ruumiilleen kaikenlaista. Näyttelijä hyppää uskotteluleikkiin mielellään. Se on kivaa.

–Näyttelijä hyppää uskottelemaan itselleen, että minusta on mukavaa kuulua seitsemän veljeksen veljessakkiin ja me asumme täällä metsässä ja teemme saunaa, Kanninen antaa esimerkin.

–Samoin muodostamme keinotekoisen digitaalisen ympäristön ja uskottelemme itsellemme, että me olemme nyt samassa tilassa. Näyttelijä on sellainen olento, että lopulta raja sen välillä, uskotteleeko hän vai vai uskooko, alkaa häipyä.

Myös yleisön suhteen tällä uskottelemisella on monituhatvuotiset perinteet. Istahtaessaan katsomoon katsoja pikkuhiljaa antaa hyväksymisensä sille, että okei, te olette nyt ne seitsemän veljestä saunaa rakentamassa.

Älkääkä unohtako tätä.

Video- ja filmiprojisointeja teatterissa on tehty iät ja ajat. Illuusioita silmille on luotu videolla. Nyt puhutaan läsnäolosta. Nätyn projektissa kaikki tapahtuu livenä.

Etäläsnäolo livenä säilyttää teatterista sen ydinasian: täyttyy ajan ja paikan ykseys, josta muinaiset kreikkalaiset jo puhuivat. Tallenteeseen verrattuna tämä on suuri ero.

–Teatterissa yleisö ja näyttelijät kuolevat yhdessä. Elokuvassa on jo kuolleita henkilöitä valkokankaalla, se on tallennetta. Olemme kaikki teatteritilassa menossa samaa kuolemaa kohti. Se on teatterin voima.

Digitaalisten tekniikoiden mahdollisuuksia live-esityksessä

Liikkeenkaappaustekniikka

Motion capture -tekniikka tunnistaa liikkeen, se kaapataan ja muutetaan liikkuvan kohteen liikkeet digitaaliseen muotoon.

Voidaan toteuttaa livenä. Esimerkiksi Bridging the Gap -esityksessä näyttelijäopiskelijasta Tampereella lähetettiin livenä dataa Riksteaterniin Tukholmaan. Toinen näyttelijä oli Lillehammerissa. Molemmat näyttelijät yhdistettiin Riksteaternissa livenä. Yleisö istui kaikissa kolmessa kaupungissa yhtaikaa ja näki toisensa. Katsomo oli laitettu kolmeen osaan. Jos katsoit viereesi, näit kankaalla, että toisella puolella oli yleisö Tukholmassa, toisella puolella Lillehammerissa ja edessä esitys, joka tapahtui oikeasti kolmessa paikassa.

360-asteinen video ja sen livestriimaus yleisölle

360-asteinen video on kuin "pallo". Katsojalla voi olla lasit päässä ja pystyy kääntämään päätään ja kuva kääntyy.

Kansallisteatterista voisi panna virtuaalikameran yhdelle penkille ja myydä penkille kaksikymmentä lippua. Katsojat voisivat istua kotonaan lasit päässä katsomassa esitystä. Katsoja katsoisi ja kuuntelisi 360-asteisen videon live-esitystallenteen.

Telepresence-tekniikka eli etäläsnäolo livenä

Ratkaisevaa on, millaiset laitteet molemmissa päissä on.

Kannisen visiossa esityksiä teattereiden välillä: esim. TTT:lle voisi yhteen huoneeseen mennä katsomaan Kansallisteatterin produktioita. "Koska tahansa voitaisiin tehdä produktio, jossa vaikka bändi on toisessa kaupungissa kuin muu esitys."


Kommentit (1)

  • Seppo Korpela, Nokia

    Elokuva-ala on suljettu palvelua-ala. On hyvä, että teatteria ja elokuvan tuotantoa uudistetaan. Paljon on tehtävää myös laadun parantamisessa. Kukaan ei ole alkanut parantamaan latua.
    Amerikkalaiset elokuvan tuottajat sanovat, että vauhdikas väkivalta on viihdettä ja laatua – muut maat ovat jäljessä. Voi näinkin sanoa. Hyvä tamperelaiset, jatkakaa kehyityksen tietä eteenpäin.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio