Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

”Valehtelukirjallisuus avartaa käsityskykyä maailmasta” – Juhani Karila herättää karkitkin eloon

Irtokarkkilaatikossa kohahtaa. - Kato, toihan on Juhani Karila , se kirjailija, joka on kirjoittanut meikäläisistä novellin, laatikon valistunein karamelliyksilö hoksaa. - Höh, enimmäkseen hedelmä- ja suklaakarkeista, kuuluu paheksuva tuhina salmiakkiastiassa. - Kirjan nimessäkin on pelkkä kroko – tai siis omenakrokotiili . Nyt makeiset hiljaa! Tässä alkaa haastattelu. Kirjailija Juhani Karila ilmestyy Kulttuuritehdas Korjaamolle, hipsteri-Helsingin ytimeen, melkein suoraan pohjoisen yöjunalta. Taival on taittunut ensin isän kyydissä Pelkosenniemen hohtavilta hangilta Kemijärvelle ja sieltä kolmetoista tuntia makuuvaunun kolkkeessa nykyisille, Töölön rännässä kärvisteleville kotikulmille. Kolmikymppisen miehen elämään on mahtunut muitakin maisemia: Suomen Tampere, Etelä-Korean Soul ja Belgian Bryssel. Ja sitten ihan itse tehdyt kirjalliset maisemat. Villit, vauhdikkaat, äkkikäänteiset, liioittelevat ja totaalisen yllätykselliset. Sellaiset, joissa puhuva irtokarkki ei ole kumma eikä mikään. Esikoisnovellikokoelma Gorilla sai neljä vuotta sitten innostuneen vastaanoton. Nyt toinen teos, Omenakrokotiilin kuolema , on ehdolla Tulenkantaja-palkinnolle. Kysytään tämä nyt alta pois: millainen on suhteesi irtokarkkeihin? - Olen suuri irtokarkkien ystävä, mutten addikti. Minusta elokuvavuokraamo on nerokas konsepti: karkkeja ja elokuvia samasta paikasta! Pelkosenniemellä ei semmoista ollut, mutta Oulussa oli, kun kävin siskon luona kylässä. Halusin nyt kirjoittaa koukussa olemisesta ja otin irtokarkit mukaan, jotta pääsin oikein mässäilemään tekstillä. Tuntuu, että tyyli on sinulle kirjailijana ykkösasia, kaikki kaikessa? - Ilman muuta. Aihe on sivuseikka, joka palvelee tyyliä. Kun kysytään, mistä novelli kertoo, tekee mieli sanoa, ettei se kerro mistään eikä siinä ole mitään tasoja. Minua ärsyttää ajatus, että novelli on Rubikin kuutio, joka pitää ratkaista. Millä nimellä tyyliäsi pitäisi kutsua? Onko se surrealismia, absurdismia, maagista realismia vai peräti karilismia. - Haluaisin sanoa, että karilismia, mutta eiköhän kyse ole usean genren summasta. Vaikutteita on tullut myös elokuvista, Tarantinolta ja Miyazakilta . Omppukrokotiilia kirjoittaessani menin ihan sekaisin Cormac McCarthyn romaaneista. Aivan tuore löytö on virolaisen Andrus Kivirähkin Riihiukko. Sen kirjan olisin halunnut itse kirjoittaa. Mistä Juhani Karila ammentaa maailmansa ainekset? Katso alta animaatio ja sinulle selviää, miten novelli ”Mihin puu kaatuu” muutti suuntaansa sen jälkeen, kun kirjailijan vaimo luki sen ensimmäisen kerran. Entä mitä mänty kertoo novellin päähenkilölle Einolle? Kahdessa kirjassasi esiintyy tasan kaksi samaa hahmoa: jumala ja Ukko Palikka. Legot ovat ilmeisesti sulle tosi kova juttu? - Kyllä kyllä, Legot on kova juttu. Oli hauskaa ottaa Ukko Palikka uudestaan esiin. Nyt se on asianajaja, semmonen pälli tyyppi. Yhdessä novellissasi viittailet ”toisen kirjan syndroomaan”. Iskikö kehutun esikoisen jälkeen ahdistus? - Joo, oli vaikeata. Ensimmäinen kirja oli juuri sitä mitä halusin kirjoittaa. Sitten alkoi ahdistaa: miksi tekisin toisen samantyylisen kirjan. Olisinko uusi Arto Paasilinna , joka suoltaa samaa tavaraa joka isänpäiväksi. Sitten sain perusteltua asian itselleni: koen, että ilmaisu on liikkunut kahden kirjan välillä johonkin suuntaan. Olet kriitikko ja Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkintoraadin jäsen. Onko kirjojen asettelu paremmuusjärjestykseen sinulle mieluisaa puuhaa? - Se on kauhean jännää ja inspiroivaa ja samalla epäreilua ja melkein mahdotonta. Koska absoluuttista mittaria ei ole, joka kirjan – varsinkin omintakeisen – kohdalla pitää kehittää ja määritellä ihan oma viivoitin. Jos päättää että valinta on tehtävä, niin kyllä se onnistuu! Sanopa tähän väliin, mihin kirjallisuutta tarvitaan. - Aistien jatkeeksi. Varsinkin fiktio, valehtelukirjallisuus, avartaa valtavasti käsityskykyä maailmasta. Moni lukijasi odottaa, että kirjoitat seuraavaksi romaanin. Kirjoitatko? - Olen juuri aloittelemassa Itä-Lappiin sijoittuvaa eräfantasiaromaania. Eräkirjallisuus on ollut Suomessa pitkään aika tasainen juttu, joten ajattelin sekoittaa siihen fantasiaa. Sääskiä jotka on helikopterin kokoisia, puhuvia eläimiä, kummituksia ja muuta itälappilaista folklorea maustettuna vähän kaikella. Olet nuorempana metsästänyt ja jo ehtinyt kirjoittaakin erästämisestä. Luuletko, että vielä joskus ammut jäniksen? - Todennäköisesti en. - Isä aina valittaa, että ”ne on viherpesseet sinut siellä etelässä ja et sinä varmaan enää äänestä keskustaakaan ja ei sulla varmaan oo edes metsästyskortti voimassa”. Mutta on mulla. Se on muisto siitä, mitä on nuorena tehnyt. Romaanin takia olen harkinnut hirvikortin hankkimista ja että menisin syksyllä mukaan hirvimetsälle. Pääsisin puheen rytmiin ja siihen olemiseen kunnolla sisään. Siis metsästät lauseita, et eläimiä? - Let’s put it that way. Kirjailija, toimittaja, kriitikko. Syntynyt 1985 Kemijärvellä, varttunut Pelkosenniemellä Kairalan kylässä. Asuu Helsingin Töölössä. Toimittajavaimo Yleisradion leivissä. Tuotanto: Tulenkantaja-kisassa ehdolla oleva novellikokoelma Omenakrokotiilin kuolema (Siltala) on Karilan toinen teos. Esikoinen, samaa lajia edustava Gorilla ilmestyi 2013. Mitä tekisi Tulenkantaja-palkinnon 10 000 eurolla? ”Rahoittaisin romaanin kirjoittamista, ehkä jossakin lämpimässä maassa.” Mille kielelle haluaisi tulla käännetyksi? ”Englanniksi, saksaksi, ranskaksi, kiinaksi, venäjäksi, espanjaksi. Oikeastaan kaikille isoille kielille.” Tulenkantaja-kisa Vuosittain jaettavan Tulenkantaja-palkinnon tavoitteena on löytää edellisenä vuonna Suomessa ilmestynyt kaunokirjallinen teos, jolla on mahdollisuudet menestyä ulkomailla. Palkinnon perustivat vuonna 2012 Aamulehti ja tamperelainen Tulenkantajien kirjakauppa. Palkinnon arvo on 10 000 euroa. Edelliset voittajat: Seita Vuorela (2013), Ville Tietäväinen (2014), Anni Kytömäki (2015) ja Iida Rauma (2016). Nyt loppukisassa: Juhani Karilan, Hanna Weseliuksen, Emma Puikkosen, Laura Gustafssonin, Mikko-Pekka Heikkisen ja Leena Parkkisen teokset.