Musiikki

Nuori viulistilupaus palveli Mozartia: kunnioitti musiikin luonnetta ilman itsetehostusta

Konserttiarvio: Tampere Filharmonian johtajana vieraillut kokenut brittimaestro lämpeni vähitellen. Mendelssohnin sinfonia soi uljaasti.

Matt Dine
Nuori viulistilupaus palveli Mozartia: kunnioitti musiikin luonnetta ilman itsetehostusta

Stephen Waarts debytoi Suomessa Tampere Filharmonian solistina.

Harri HautalaAamulehti

Brittiläinen kapellimestarikonkari Christopher Seaman on kuin vanha purjealus; vauhtiin pääsemiseen menee tuskallisen paljon aikaa ja natinaa, mutta kun tuuli lopulta tarttuu purjeisiin, laivan ylvästä liitoa ei pidättele mikään.

Kaava oli tuttu jo Seamanin edelliseltä Tampereen vierailulta tammikuussa, jolloin orkesteri syttyi todella väkevään soittoon vasta konsertin toisella puoliskolla Edward Elgarin ensimmäisessä sinfoniassa.

Tässä konsertissa tavallaan myös edettiin avauskappaleena olleen Kuoleman ja kirkastuksen teemaa heijastellen kankeudesta eloisuuteen ja riemuun.

Seamanin temperamentti ei oikein sopinut nuoren Richard Straussin idealistiseen ja dramaattisesti leimahtelevaan sävelrunoon, jossa olisi kaivattu nopeampaa ja energisempää reagointia.

Jo tunnelmaa lataava hiljainen johdanto soi arkisen harmaasti, eikä purkauksissa ollut Straussin tarkoittamaa hehkua, kipinästä puhumattakaan.

Seaman ei myöskään saanut orkesterin sointiin riittävää selkeyttä eikä suuntaa, vaikka loppupuolella jousisto ottikin uljaasti vetovastuuta.

Mozartin neljännestä viulukonsertosta Seaman loi pelkistetyn ja kamarimusiikillisen tulkinnan ensi kertaa Suomessa esiintyneen 21-vuotiaan Stephen Waartsin kanssa.

Lahjakas ja herkkävaistoinen viulisti liukui musiikin sisään jo ennen soolo-osuuttaan soittamalla alkutahdeissa yhdessä muiden viulistien kanssa.

Waartsin sooloääni oli miellyttävällä tavalla kimmeltävä, mutta silti maanläheinen. Pidin myös kovasti Waartsin nöyrästä tavasta kunnioittaa musiikin luonnetta ilman virtuoosista itsetehostusta.

Erityisen koskettava oli hidas osa, jolle ominaisen mietiskelevän laulavuuden Waarts tavoitti kypsästi ja toi mieleen nuoren Yehudi Menuhinin.

Waartsin soittama ylimääräinen oli persoonallinen ja epätavallinen valinta, Eugène Ysaÿen neljännen viulusonaatin toinen osa. Kappale alkoi ja päättyi vähäeleisiin ja arvoituksellisiin näppäilyääniin. Tyylikästä.

Felix Mendelssohnin viides sinfonia on aika hankala keitos seremoniallista paatosta ja poikamaista leikkisyyttä, mutta kapellimestari Seaman onnistui tasapainoilemaan hyvin näiden piirteiden välillä.

Uskonnolliseen reformaatioon liittyvän Augsburgin tunnustuksen 300-vuotisjuhliin tehty sinfonia ei uutena miellyttänyt Augsburgiin koottua orkesteria, jonka mielestä kappaleessa oli liian vähän melodioita ja liikaa kontrapunktia.

Mendelssohnin aikalaismuusikoita taisi ärsyttää finaalin avainteemana oleva Martti Lutherin virsi Jumala ompi linnamme, jota jo Bach käytti musiikissaan.

Nyt virren vääntövoimasta syntynyt päätösosa nousi komeisiin korkeuksiin Filharmonian varsin innoittuneena esityksenä. Ja materiaalin moniääninen käsittely vain kiihdytti draaman komeaa huipennusta.

Musiikki

Tampere Filharmonia. Kapellimestari: Christopher Seaman. Solisti: Stephen Waarts, viulu.

★★★

Tampere-talon Iso sali 22.9.

Tampere Filharmonia. Kapellimestari: Christopher Seaman. Solisti: Stephen Waarts, viulu.

★★★

Tampere-talon Iso sali 22.9.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet