Nuori laulajatähti Waltteri Torikka otti yleisönsä naisia iskevänä kreivinä

Savonlinnan Don Giovanni on hyvin ohjattua ja tasokasta Mozartia.

Soila Puurtinen
Nuori laulajatähti Waltteri Torikka otti yleisönsä naisia iskevänä kreivinä

Waltteri Torikka on sisäistänyt Don Giovannin roolin tyylikkäästi. Pienistä puutteista huolimatta ensi-ilta eteni hyvin ja yleisö tykkäsi.

W.A. Mozart: Don Giovanni

HHHH Libretto Lorenzo Da Ponte, ohjaus Paul-Emile Fourny, lavastus Poppi Ranchetti, puvut Giovanna Fiorentini. Rooleissa mm. Waltteri Torikka, Tapani Plathan, Jaakko Ryhänen, Tuomas Katajala, Tuuli Takala, Gisela Stille ja Helena Juntunen. Ensi-ilta Savonlinnan oopperajuhlilla 9.7.

Ooppera-ammattilaiset jännittivät ennakkoon, pärjääkö nuori laulajatähti Waltteri Torikka Don Giovannin nimiroolissa. Ei huolta. Puutteistaan huolimatta Torikka selvisi ensi-illasta, ja yleisö tykkäsi.

Torikkaa on varoiteltu etenemästä urallaan "kaksilla rattailla". Viihdemusiikin ja oopperan laulaminen kun vaativat hyvin erilaisia kvaliteetteja, ja moni asiantuntija on kehottanut häntä keskittymään vedenpitävän oopperalaulutekniikan hankkimiseen.

On myönnettävä, että vaikka Torikan kaunisvärisessä äänessä on iskukykyä, tällä hetkellä siihen kaivattaisiin lisää isolla lavalla tarvittavaa kantokykyä ja koottua sointia.

Hän on kuitenkin sisäistänyt Don Giovannin roolinsa hyvin, ja ensi-ilta eteni tyylikkäästi.

Don Giovanni kertoo vanhan tarinan naisia iskevästä kreivistä, joka matkustelee ympäri maailmaa hurmaten ja tuhoten. Oopperan alussa hän on juuri hyökännyt Donna Annan kimppuun, jonka avunhuudot kuullessaan tämän isä Komtuuri tulee puolustamaan tytärtään.

Kaksintaistelu Don Giovannin kanssa johtaa Komtuurin kuolemaan. Kaikki tahtovat saada Don Giovannin kiinni; osa rakastaakseen, osa kostaakseen.

Paul-Emile Fournyn ohjaus korostaa teoksen koomista puolta.

Don Giovannin palvelija Leporello on perinteisesti esityksen lupsakka hahmo, mutta tällä kertaa komediennena loistaa kirkkaimmin Donna Elviran roolia laulava Helena Juntunen. Ohjaaja on kaivanut koomisuutta jopa Donna Annasta, jota loistokkaasti laulava Gisela Stille mainiosti esittää.

Tapani Plathanilla on letkeä ote Leporellona. Hänen äänensä soi pakottomasti, mutta välillä turhan vaatimattomasti.

Paul-Emile Fournyn ohjaus, Poppi Ranchettin lavastus ja Giovanna Fiorentinin puvut ovat erittäin toimivia esityksen loppua lukuun ottamatta. Komtuuri-vainajan ilmestyminen Don Giovannin illalliselle on toteutettu tavanomaista latteammin.

Kapellimestari John Storgårds piti ensi-illan tempot liikkuvina, välillä melkeinpä laulajien kustannuksella. Storgårds sai enimmäkseen romanttista ohjelmistoa soittaneesta Savonlinnan oopperajuhlaorkesterista irti hienoja, kepeitä sävyjä.

Ensi-illan laulajakaarti oli kahta solistia vaille kotimainen ja kiitettävän korkeatasoinen. Tuomas Katajalan tenori on kehittynyt maailman luokan ääneksi, ja hän lauloi Don Ottavion roolin täydellisen vapaasti ja pakottomasti.

Tuuli Takala osoitti Zerlinan roolissa kehittyneensä vahvaksi lavaesiintyjäksi, jonka ääni on paitsi kaunis myös huomattavan kantokykyinen. Keskialalla oli kuultavissa pientä käheyttä, mikä toivottavasti on ohimenevää.

Jussi Merikanto vakuutti täysipainoisella roolityöllään Masettona. Yleisö palkitsi komeasti laulaneen Jaakko Ryhäsen (Komtuuri) ensi-illassa valtavin aplodein.

Don Giovanni -ooppera on pitkä ja usein pitkästyttävä huolimatta fantastisen hienosta musiikistaan.

Tällä kertaa teos on toki yhä pitkä, väliaikoineen kolme ja puoli tuntia, mutta esitys on harvinaisen vetävä.

Päivi Loponen-Kyrönseppä

Don Giovanni

Mozartin ooppera vuodelta 1787.

Mukana lukuisia tunnettuja sävelmiä, kuten Don Giovannin serenadi ja Shampanja-aaria, Leporellon Luettelo-aaria ja Zerlinan aaria Batti, batti.

Tarina pohjautuu legendaan Don Juanista / Don Giovannista 1600-luvun Sevillassa.

Don Giovanni / Don Juan -legenda on innoittanut kirjailijoita, psykoanalyytikkoja, säveltäjiä, runoilijoita, näytelmä- ja elokuvaohjaajia.

Don Giovanni -ooppera ensi kertaa Suomessa 1840.

Don Giovanni -ooppera ensi kertaa Savonlinnan oopperajuhlilla 1991.


Kommentit (1)

  • Nimetön

    Esitys oli hyvää kansallista tasoa. Häiritsevää oli se, että mitä enemmän laulajilla oli ongelmia oman instrumettinsa kanssa, sitä enemmän sorruttiin huonoon puskateatteriin, jota valitettavasti nähtiin parin päärooliesittäjän osalta. Ja se menee täydestä läpi jopa kriitikoilta. Sitten esim täydellisesti äänensä hallinnutta ja roolinsa sisäistänyttä ruotsalaissopraanoa vähätellään, koska hän tekee roolinsa ilman vippaskonsteja. Eli juuri niin, kuin säveltäjä on sen tarkoittanut. Nyt äkkiä Keski-Eurooppaan kuuntelemaan huippuosaajia. Tulee vähän vertailupohjaa.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet