Kolumnit

Netflix tekee elokuvista sarjan avausjaksoja

Netflix tekee elokuvista sarjan avausjaksoja

Kolumni: Sicario 2 ja Three Billboards Outside Ebbing eivät tunnu elokuvilta vaan suoratoistopalvelusarjojen avausjaksoilta.

Markus MäättänenAamulehti

Olen oppinut kaiken elämässäni elokuvista. Koulusta en oppinut mitään. Opin kaiken katsomalla elokuvia.

Näin julisti ohjaaja Sergio Sollima Sodankylän elokuvajuhlilla vuonna 2001.

Sollima oli ohjannut rotankasvoisia antisankareita, Lee Van Cleefia ja Charles Bronsonia lännenelokuvissaan. Hänen vierailunsa Sodankylässä muistutti, että spagettiwestern ei kuollutkaan genren suurmestarin, Sergio Leonen mukana. Se pihisi hengissä ja yhä ruokki Quentin Tarantinon kaltaisia nuorempia auteur-idoleita.

Spagettiwesternien kasvatteja on myös Sergio Solliman poika Stefano Sollima. Hänen ohjaamansa Sicario 2: Soldado -elokuva on juuri ohjelmistossa Tampereella.

Kun Sergio oppi kaiken katsomalla elokuvia, Stefano on selvästi oppinut kaiken katsomalla televisiota, varsinkin suoratoistopalveluiden tarjontaa.

Sicario 2:ssa tuntuu Netflix yhtä selvästi kuin 1980-luvulla näkyi musiikkivideokanava Mtv:n vaikutus Tony Scottin, Adrian Lynen ja Kathryn Bigelowin elokuvissa.

Sicario 2 on jatko-osa Yhdysvaltain ja Meksikon rajan huumekauppaa avanneesta alkuteoksesta. Nyt huumekauppa on samalla rajalla vaihtunut ihmiskauppaan.

Josh Brolinin näyttelemä CIA:n likaisten operaatioiden erikoismies Graver toteaa viileästi, että mitä vaikeampaa rajanylityksestä tehdään, sitä korkeammaksi nousee kokaiinin kilohinta Yhdysvaltain puolella. Meksikon rajalle pystytettävä muuri siis parantaa huumekartellien tuottoja.

Paras kilohinta kartelleille tulee Graverin mukaan kuitenkin ihmisten salakuljettamisesta. Siihen kun ei liity minkäänlaisia tuotantokustannuksia ja tuotteen, eli parempaa elämää haluavien rajanylittäjien tarjonta on loputon. Sicario 2 tavoittaa viiltävästi tämän hetken maailmankuvan.

Vielä tarkemmin Sicario 2 tavoittaa tämän hetken elokuvateollisuuden tilan. Solliman elokuva ei tunnu enää elokuvalta. Se tuntuu Netflix- tai HBO-sarjan pilottijaksolta. Samanlainen tunne jäi keväällä kahdella Oscarilla palkitusta Three Billboards Outside Ebbing, Missouri -draamasta.

Sicario 2:n ja Three Billboardsin loppuratkaisut ovat kuin saksilla keskeltä poikki leikattu kohtaus, kuin lampun palaminen projektorista. Niiden jälkeen tuntuu oudolta, ettei tarjolla ole heti kaukosäätimen klikkauksella seuraavaa osaa.

Elokuvakäsikirjoittajat ovat muuttuneet sarjojen kirjoittajiksi. Hyvää on se, että draaman kaarista saadaan pidempiä ja vivahteikkaampia.

Elokuvien taikaa tulee silti ikävä. Katsokaa vaikka, kuinka Tarantino päättää Reservoir Dogsin tai Pulp Fictionin. Näissä elokuvissa jokainen kohtaus on yhtä vahva kuin kokonainen 50 minuutin jakso Netflix-sarjaa – timanttista käsikirjoittamisen taidetta.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio