Harri HautalaAamulehti

Ihmiskohtalot ovat joskus tarua ihmeellisempiä.

Toisen maailmansodan aikaan vuonna 1942 saksalainen perheenäiti Lina Heydrich elää Prahassa miehensä Reinhard Heydrichin rinnalla kuin kuningatar.

SS-kenraali ja juutalaisten joukkotuhon pääarkkitehti Heydrich työskentelee miehitetyn maan pelättynä ja kaikkivaltiaana käskynhaltijana.

Perhe asuu ylellisessä kartanossa palvelijoiden ja vaurauden keskellä. Lina on onnensa korkeimmilla kukkuloilla.

Loikataan vuoteen 1965. Samainen Lina, nyt sukunimeltään Manninen, parsii toisen miehensä Mauno Mannisen johtaman Intimiteatterin näyttelijöiden vaatteita Helsingissä.

Teatteri on köyhä ja vaatimaton, uusi aviomies arvaamaton ja Linan elämä Helsingissä harmaata.

Mutta miten kummassa natsipyövelin leski ja suomalainen teatterinjohtaja kohtasivat?

Prahan teurastaja

Palataan takaisin vuoteen 1942 ja täsmällisesti toukokuun 26. päivään. Tuon päivän iltana Prahan Wallensteinin palatsin kirkossa järjestetään suuri juhlakonsertti.

Päävieraana on Reinhard Heydrich säteilevän vaimonsa Linan kanssa.

Saksasta on tilattu maan parhaat muusikot. Ohjelmassa on klassikoita, mutta myös käskynhaltijan edesmenneen isän Bruno Heydrichin musiikkia. Konsertti on Heydrichin pariskunnan elämän kohokohta ja samalla heidän viimeinen julkinen esiintyminensä yhdessä.

Seuraavana aamuna Heydrich joutuu vastarintaliikkeen iskun kohteeksi, haavoittuu ja kuolee viikkoa myöhemmin.

Ranskalainen kirjailija Laurent Binet kertoo juuri suomeksi ilmestyneessä kirjassaan HHhH – Heydrichin salamurhan jäljillä (Gummerus, 2015) attentaatin taustoista ja teon dramaattisista vaiheista.

Romaanin ja tietokirjan risteytys on rönsyilevä sekoitus todellisuutta ja mielikuvitusta, mutta samalla teos muistuttaa aiheellisesti Euroopan historian synkimmistä vaiheista.

Heydrichista piti tulla meriupseeri, mutta saatuaan potkut laivastosta hän loi uransa SS:n organisaatiossa aristokraattisen vaimonsa Linan (os. von Osten) kannustamana. Lopulta hän vastasi noin kahden miljoonan juutalaisen joukkotuhosta.

Teatterinjohtaja rakastuu

Heydichin vaiheista, salamurhasta ja sen tekijöistä Josef Gabcikista ja Jan Kubisista voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään, mutta siitä kiinnostuneiden kannattaa hankkia käsiinsä Binet´n vauhdikas ja Taina Helkamon erinomaisesti suomentama kirja.

Käännänkin katseen aikaan, josta Binet ei kerro sanaakaan: Lina Heydrichin vaiheisiin miehensä kuoleman jälkeen.

Lina nimittäin jatkaa elämäänsä sodan jälkeen yksinäisenä Saksassa, kunnes hän vuonna 1963 tapaa suomalaisen teatterinjohtajan, ohjaajan, runoilijan ja taidemaalarin Mauno Mannisen.

Monilahjakas Manninen on kuuluisan lastenkirjailijan Anni Swanin ja runoilija Otto Mannisen boheemi aikamiespoika.

On epäselvää, tutustuvatko Mauno ja Lina Suomessa vai Saksassa. Joka tapauksessa Mauno päättää muutaman tapaamisen jälkeen kosia Linaa. Naimisiin he menevät 1965. Sulhanen on 50-vuotias, morsian 54.

- Heidän kohtaamisestaan on monta erilaista versiota. Ilmeisesti setäni oli mennyt Saksaan Fehmarnin saarelle, jossa Lina emännöi Heydrichin suvun omistamaa lepokotia, kertoo Mauno Mannisen veljen Antero Mannisen tytär Hellevi Arjava. Kirjailija ja eläkkeellä oleva äidinkielen opettaja Arjava on Mauno Mannisen kummilapsi. Hän kirjoittaa parhaillaan Mannisen uutta elämäkertaa.

Mikä Linassa kiehtoi Maunoa?

- Lina oli hyvin äidillinen hahmo. Maunon äiti oli kuollut vuosia aiemmin ja Mauno oli jäänyt jotenkin heitteille. Linan äidillisyys ensin viehätti, mutta sitten kyllästyttikin, Arjava kertoo.

- Kyllä siinä ilmeisesti myös oli jonkinlaista rakkautta ainakin Linan puolelta. Lina kirjoitti hyvin kauniin vastauksen Maunon lähettämään kosimasähkeeseen.

Arjava ei usko, että pariskunnan välillä oli mitään aatteellista yhteyttä. Enemmänkin kyse oli käytännön tarpeista.

- Linan sanotaan ottaneen Maunon lähinnä siksi, että hän sai häivytettyä menneisyytensä ja vanhan nimensä. Mutta ei se minusta ollut ainoa syy avioliittoon.

Arjava tapasi Lina Mannisen muutaman kerran erilaisissa sukujuhlissa Helsingissä 1960-luvulla.

- Lina oli ihan sympaattinen, rauhallinen ja asiallinen ihminen. Jos en olisi tiennyt hänen taustaansa, en olisi epäillyt mitään erikoista hänessä.

- He asuivat yhdessä Helsingissä pari vuotta, kunnes Lina ymmärrettävästi lähti takaisin Saksaan ja avioliitto purkautui. Setäni oli silloin jo aika sekopää.

Mannista kiehtoi makaaberi

Intimiteatteria johtaneen Mannisen ote elämän arjesta lipsui 1960-luvun edetessä, ja hän loittoni yhä kauemmas omiin nerouden ja hulluuden rajamailla leijuviin maailmoihinsa.

Linan kanssa avioituminen saattoi olla Manniselle eräänlainen henkilökohtaisen elämän teatteriteko, jonka hän tiesi järkyttävän lähipiiriä.

- Maunoa kiehtoi kaikenlainen makaaberi, Arjava sanoo.

Myös Hellevi Arjavan veli, sittemmin historiantutkijana ansioitunut professori, Ohto Manninen, tapasi Lina Mannisen Helsingissä.

- Kävimme vanhempieni kanssa perhevierailulla Punavuorenkadulla. Minusta Lina tuntui vain vanhalta tädiltä.

Pari kolme yhteistä kesäänsä Lina ja Mauno Manninen viettivät osin Saksan Fehmarnissa ja Suomessa Mannisten huvilalla Kangasniemellä.

- Mauno ehti järjestää siellä Fehmarnissa suomalaisen taiteen näyttelynkin, Hellevi Arjava kertoo.

Prahassa 26.5.1942 Lina Heydrich ja hänen miehensä,

Prahassa 26.5.1942 Lina Heydrich ja hänen miehensä, "Prahan teurastaja" Reinhard Heydrich saapuvat juhlakonserttiin, joka jää heidän elämänsä kohokohdaksi. Seuraavana aamuna Reynhard Heydrich haavoittuu salamurhayrityksessä ja kuolee viikkoa myöhemmin. Lina Heydrich päätyy 1960-luvulla Helsinkiin Intiimi-teatterin johtajan Mauno Mannisen vaimoksi.

Lepokoti tuhoutui tulipalossa vuonna 1969. Samana vuonna Mauno Manninen kuoli.

Lina kävi vielä kerran Suomessa miehensä kuoleman jälkeen.

- Hakemassa ne kuuluisat hopeansa, Ohto Manninen naurahtaa.

Huhujen mukaan Linan Suomeen tuomat pöytähopeat olisivat olleet peräisin tapetuilta juutalaisilta. Ohto Manninen todistaa toisin.

- Ne oli niitä Maunon huonoja vitsejä. Muistan katsoneeni hopeita ja nähneeni niissä von Ostenin suvun leimat.

Ainakin osa Linan hopeista sekä joitakin hänen huonekalujaan jäi Suomeen. Esimerkiksi sohvakalusto on nykyään Hellevi Arjavan käytössä.

Vain virkavelvollisuuksia?

Lina Manninen julkaisee Heydrich-sukunimellä vuonna 1975 omaelämäkerran, jossa hän käsittelee elämäänsä Reinhard Heydrichin kanssa. Kirjassa puolustellaan aviomiehen tekemisiä.

Samoilta ajoilta on peräisin youtubesta löytyvä filminpätkä Linasta. Haastattelussa esiintyy hyvin tavallisen oloinen, suorastaan arkinen nainen. Ilme on tyyni ja vähän arka, katse välttelevä.

Puheet noudattavat sotarikollisten uskollisten vaimojen yleistä tapaa suhtautua epämukavaan menneisyyteen.

- Mieheni teki Tshekkoslovakiassa vain virkaansa liittyviä velvollisuuksia ja pyrki myönteisiin tuloksiin kansan kannalta. Se oli meille ihanaa aikaa.

Lina kuolee Fehmarnin saarella 74-vuotiaana vuonna 1985.


Kommentit (3)

  • Nimetön

    On siinä naisella ollut ristinsä kannettavaksi sodan jälkeen. Tuskin hän kuitenkaan on tehnyt tai toteuttanut niitä julmuuuksia joita tuossa sodassa tehtiin. Samanlaisia leskirouvia eli myös Neuvostoliiton puolella, mutta heitä kohdeltiin sankareina, sodan voittajia kun olivat. Jos tämä voittajien ”sankarillisuus” askarruttaa, niin historian tutkiskelun voi aloittaa sanasta ”Holodomor”

  • AkeMake

    Juttujen taso lehdessä on kohteliaasti sanottuna vaihteleva, mutta on mukava nähdä vielä aika ajoin laadukkaita artikkeleita. Tämä on yksi niistä.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet