Kirjat

Näin teet kevytruokaa pissiksestä — Mustan huumorin maustama keittokirja iskee ällikällä

Kirja-arvio JP Koskisen uutuuskirjasta Kannibaalien keittokirja. Teos on yhdistelmä ruokaohjeita ja kylmäävää trilleriä.

Jyrki Sahinoja
Näin teet kevytruokaa pissiksestä — Mustan huumorin maustama keittokirja iskee ällikällä

Keittokirja-trillerin jälkeen JP Koskinen tähyää menneisyyteen, seuraava romaani kertoo 1100-luvun tapahtumista.

Juha SihtoAamulehti

Teksti kulkee kuin missä tahansa vanhahtavassa keittokirjassa. Esipuheessa kuvataan lihan syönnin iloja ja korostetaan parhaiden raaka-aineiden ja oikeiden käsittely- ja valmistusmenetelmien tärkeyttä.

Sitten siirrytään reseptikkaan, ja samalla ihan uuteen ulottuvuuteen. Heti ensimmäisessä ohjeessa kerrotaan, miten bodari kannattaa teurastaa ja millä kurin siitä saa mahdollisimman maukkaan aterian.

Like
Kannibaalien keittokirja on yhdistelmä reseptejä, mustaa huumoria ja kostotrilleriä.

Kannibaalien keittokirja on yhdistelmä reseptejä, mustaa huumoria ja kostotrilleriä.

Kyllä kolisi

Myönnän olevani ruokahörhö, luen keittokirjoja huvikseni ja kokkaan innokkaasti. Pidän myös jännitysromaaneista. Huumorintajuni ei ole terveintä laatua.

Ehkä näiden seikkojen takia JP Koskisen kirjoittama Kannibaalien keittokirja kolahti päähän kuin pakastettu lampaanviulu. En muista, milloin viimeksi olen lukenut näin mustanpuhuvan hykerryttävää tekstiä.

Kannibaalien keittokirjasta löytyy seikkaperäiset ohjeet 18 arkiruokaan ja yhteen jälkiruokaan. Pääraaka-aineena käytetään eri ihmistyyppejä ja eri ruumiinosia erinomaisen luovasti. Lista ulottuu pissiksistä lahkolaisiin ja kansanlihaan.

Mukana on myös vinkit saalistamiseen ja päiviltä päästämiseen. Esimerkiksi ovikelloa soittelevat lahkolaiset kannattaa houkutella ikkunattomaan, ulkoa lukittavaan huoneeseen. Kun oven läpi soittaa norjalaista metallimusiikkia kahden tunnin ajan, lahkolaiset kuolevat aivoverenvuotoon.

Resepteistä kertovien lukujen väliin on ripoteltu muutama novelli ihmismetsästyksen iloista.

Trilleri yllättää

Kun ruokaohjeet on hykerrelty läpi, seuraakin jotain aivan muuta.

Alkaa alun keittokirjaa taustoittava pienoisromaani. Sen minäkertoja on Oskari Patamäki. Hän on uskomattoman maku- ja hajuaistin omaava kulinaristi, ravintolakriitikko ja mainosmies. ihmissyöjäkin hän on, ja sitä myöten myös sarjamurhaaja.

Kerronta vakavoituu ja saa trillerimäisiä sävyjä, kun Patamäki saa ristikseen sietämättömän esimiehen, joka ei ymmärrä herkkusuun erityistarpeita. Salaperäinen Kansallismuseon näyttelynvalvoja Rea panee herkkusuun sydämen sykkimään uuteen tahtiin ja velipoika houkuttelee kostoretkelle.

Isoja kysymyksiä

Notkeasti kulkevan tarinan sekaan Koskinen tiputtelee myös isompia ajatuksia lihansyönnin eettisyydestä. ravinnon riittämättömyydestä ja ruoan haaskaamisesta. Saarnaamaan hän ei kuitenkaan ryhdy, kunhan heittelee ilmaan ajatuksia, jotka jäävät ikävästi kaihertamaan kerskakuluttajan takaraivoon.

Moni ei kykene yhdistelemään synkeää huumoria, ilottelevaa pakinatyyliä, romantiikkaa ja noir-tyylistä jännitystä samaan pakettiin. Koskinen pystyy, ja lopputulos on kananlihaisen karnevalistinen kokonaisuus, jota ei kannata yrittää tyypitellä tiukkaan muottiin. Parasta on vain haarukoida keitos sellaisenaan ja luottaa kokin ammattitaitoon.

Vaikka kirjaan voisi painaa varoituksen “Älkää kokeilko tätä kotona”, jää ajatus kiehtomaan. Entä jos sittenkin…

JP Koskinen: Kannibaalien keittokirja

★★★★…250 sivua…Like 2017.


Lue myös nämä


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio