Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

Mutanttikissat kehräävät muistisairaiden maassa

Kustantajan valokuvassa Pasi Ilmari Jääskeläinen näyttää The Curen solistin Robert Smithin ja elokuva-ohjaaja Tim Burtonin risteytykseltä. Kirjailijana hänessä on paljon samaa sävyä kuin näissä herroissa. Jääskeläisen teksti on voimaannuttavan melankolista, vähän kuin The Curen musiikkia tekstinä. Hänen kuvissaan on samaa barokkia kuin Burtonin elokuvissa, goottilaisia elementtejä, hätkähdyttäviä hahmoja. Jääskeläisessä on myös vähän Ray Bradburya , kuten kaikissa hyvissä spekulatiivisen fiktion kirjoittajissa. Bradburylla oli kyky nähdä mustimpaankin pimeyteen vilpittömällä rakkaudella ja ihmisyydellä. Jääskeläisen maailmaa pitää koossa lempeys, ymmärrys yksilöitä kohtaan, jotka näkevät maailman eri tavalla kuin keskiverto ihminen. Mistä meidät on tehty? Jääskeläisen neljäs romaani Väärän kissan päivä on upea mikstuura muistisairautta, omaishoitajuutta, lähihistoriaa ja lähitulevaisuutta. Jääskeläinen tutkii ikuista filosofista kysymystä: tekevätkö muistomme meidät, vai teemmekö me muistomme? Väärän kissan päivän päähahmo on arkkitehti nimeltä Kaarna, joka saa hälytyksen muistisairaan äitinsä kuolinvuoteelle hoitokotiin. Äiti on kansainvälisen uran tehnyt psykoterapeutti, uusien hoitojen kehittäjä ja DDR:n totalitariassa koulutuksensa saanut muinainen vasemmistoradikaali. Äitipä ponkaiseekin pystyyn kuolinvuoteeltaan ja karkaa muisti hukassa kaupungille, jossa vietetään kadut ja puistot täyttävää räiskyvää ja rätisevää syyskarnevaalia. Kaarna jahtaa äitiään samoissa maisemissa, joihin hän on kaupungin arkkitehtina suunnitellut futuristista köysirataa. Radan pääasema olisi kaupunginkirjasto, väliasemilla olisi taidekauppoja ja antikvariaatteja – muistojen kokoelmia. Hän saa kuulla vanhalta DDR:n mieheltä, että äitiin testataan uutta muistisairauden hoitolääkettä, joka palauttaa potilaalle aina tietyn ajan muistot. Jääskeläinen kirjoittaa tarinaa soljuvasti eri aikatasoilla, jotka risteilevät keskenään. Kysymys on muistamisesta ja minuudesta, jota Kaarna joutuu omalla kohdallaankin jatkuvasti tutkimaan äitiä jäljittäessään. Tarinasta pomppaa ratkaistavaksi alkuperäisen Blade Runnerin keskeinen ongelma: ovatko nämä minun muistojani, vai jonkun toisen? Dementoituva maa Väärän kissan päivä on spekulatiivista fiktiota, jota ennen nimitettiin scifiksi. Lajityypin parhaiden perinteiden mukaan Jääskeläisen romaani keskustelee genren kautta siitä, mikä on kielemme ja mielemme päällä juuri nyt, kun väestö ikääntyy ja syntyvyys laskee. Jääskeläinen pureutuu aiheeseen hyvin lämpimästi, lempeästi mutta koko ajan vetävästi ja trillerimäisen jännittävästi. Hänen takaa-ajokohtauksensa ovat nautittavia. Jääskeläisen aikatasoilla pomppivat kissat, jotka tuntuvat aina muuttavan muotoaan. Mutanttikissa-teemaa kirjailija kuljettaa niin kekseliäästi, että kissaihmisten lisäksi vääriin kissoihin ihastuvat muutkin. Jääskeläisen kieli on henkilöiden nimiä myöten hyvin kuvallista. Elokuvan tai Netflix-sarjan käsikirjoittaminen ja tuottaminen Väärän kissan päivästä ei olisi lainkaan vaikeaa. 342 sivua. Atena 2017.