Kirjat

Mummo eksyy talousmetsään ja karavaanarit omistavat koko maailman – Finlandia-palkitun Jukka Viikilän kirjassa tragikoomisista tuokiokuvista kasvaa kuva suomalaisuudesta

Kirja-arvio: Suomalainen vuosi on lempeän humoristinen kirjoituskokoelma unelmiinsa hukkuvista suomalaisista.

Arto Wiikari
Mummo eksyy talousmetsään ja karavaanarit omistavat koko maailman – Finlandia-palkitun Jukka Viikilän kirjassa tragikoomisista tuokiokuvista kasvaa kuva suomalaisuudesta

Helsinkiläinen Jukka Viikilä (s. 1973) voitti vuoden 2016 Finlandia-palkinnon romaanillaan Akvarelleja Engelin kaupungista. Nyt hän tutkii suomalaista vuodenkiertoa.

Juhani Brander

Finlandia-palkinnon vuonna 2016 voittaneen Jukka Viikilän lyhytproosakokoelman tarinat on jaoteltu vuodenaikojen mukaan, joista suomalaisille tuntemattomin, eli kesä, saa eniten tilaa.

Viikilän kesä on pakattu odotuksilla, joilla ei ole tapana toteutua. Naiset pettyvät kahvilassa raskaasti, kun kesämiehen silmät ovatkin lempeät. Kansakunnan aika puolestaan on pysähtynyt toisen kesämiehen, Henry Saaren hiuksiin.

Suomalainen maskuliinisuus näyttäytyy tapojen ja tottumusten kehtona, jossa omia tai muiden tunteita ei osata tulkita oikein. Lihallisuus tunkee härmäläisittäin mukaan, sillä Viikilä kirjoittaa sallitulla ivalla seisokeista ja hyvän perseen mahdollisuuksista.

Onnettomuudet ja harvalukuiset onnellisuudenhetket toimivat ironisina maailmanselityksinä. Esimerkiksi parisuhteen jatkuvuus vaatii Kanarian lomalla raskasta riitelyä. Lyhyistä tarinoista, joskus vain muutaman virkkeen mittaisista, syntyy kattava selitys sille, mitä suomalaisuus tarkoittaa.

Tarinoiden pääpaino on arjen anti-sankaruudessa sekä yleisessä suomalaisessa kömpelyydessä.

Lyhyen muodon mahdollisuudet

Kustannusosakeyhtiö Otava ansaitsee suuren kiitoksen siitä, että se on rohkeasti ottanut julkaisuohjelmaansa lyhytproosaa. Tämä marginalisoitu kirjallisuudenmuoto osoittaa Viikilän kautta elinvoimansa.

Tosin osa tarinoista toistaa itsestäänselvyyksiä, eikä niihin tule kaiken nyrjäyttävää loppua. Yllätyksellisyyden ja vaaran momentit ovat asioita, jotka uupuvat poliittiseen korrektiuteen ja sukupuolipolitiikkaan monin tavoin suuntautuneesta nykykirjallisuudesta.

Toisaalta Viikilän tarinoista puuttuu yhtä tyypillinen ilmiö: kurjuudessa rypeminen. Taiteen keskeisimmistä perspektiiviharhoista suurin lienee inhimillisen kärsimyksen maksimointi, minkä Viikilä onnistuneesti välttää.

Huumorin kautta

Viikilän teoksen ehdoton arvo löytyy sen lempeästä humoristisuudesta. Liioittelevat elementit työntyvät onnistuneina tehokeinoina mukaan, koska monestihan elämä on absurdia ja arvaamatonta.

Toki kaikki tarinat on jo kerrottu, mutta kuinka tyhjentävästi, on eri asia. Viikilän teoksessa on jälkiä vaan ei jäljittelyä Petri Tammisen lyhytproosasta, Kari Hotakaisen Finnhitseistä (2007) ja Jouko Turkan Aiheista (1982). Lause on silti oma, vaikka aiheet ovat yhteisiä.

Tämä on hyvä muistaa arvioidessa ja arvotettaessa kirjallisuutta. Näitä toivomme lisää.

Jukka Viikilä: Suomalainen vuosi ★★★★

219 sivua. Otava 2018.

Otava

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio