Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut Näköislehti

Muistatko vielä Raivo Roosnan? – 1980-luvun kohuttu timanttiryöstö herää henkiin elokuvana

Huhtikuun 17. päivä vuonna 1985. Keväästä haaveileva kansakunta nauliutuu radioiden ja tv-ruutujen ääreen. Harvinaisen törkeät ryöstäjät ovat iskeneet Tillanderin kultasepänliikkeeseen Helsingin keskustassa. Keskellä päivää, kuin suuressa pahassa maailmassa. Urheilukassista ilmestyy konetuliase. Kuuluu laukauksia, ja kohta varkaat pakenevat sinisellä Bemarilla – tyylistä tinkimättä. Saaliin arvo huimaa lottokansan päätä: melkein puolitoista miljoonaa markkaa. Seuraavana päivänä luodit viuhuvat uudestaan, tällä kertaa Helsingin-Osake-Pankin Käpylän-konttorissa. ”Konepistooli-isku nyt pankkiin, ajojahti laajeni koko maahan”, huutaa otsikko lehtikioskin ikkunassa. Ryöstäjät ovat kaksi urheilullista, siististi pukeutunutta nuorta miestä. Toisesta saadaan kasvokuva. Se lävähtää television pääuutisiin ja painetaan maan kaikkiin lehtiin. Jotakin outoa miehissä on. Tapa jolla he lausuvat suomen kielen sanat. Niinpä niin. 1980-luvulla Suomi tunsi vain kolme virolaista: kuolleen laulaja Georg Otsin sekä kaksi raamikasta rikollista, Raivo Roosnan ja Alex Lepajõen . Otsin tarinasta on jo tehty suomalais-virolainen elokuva, ja ensi vuonna valkokankaalle päätyvät myös Tillanderin kultasepänliikkeen ryöstäjät. Komediaksi kirjoitetun Sankarit -elokuvan näyttelijöistä pääosa on virolaisia, mutta mukana on myös Esko Salmisen kaltaisia tunnettuja kasvoja Suomesta. Sankareista roistoiksi Raivo Roosnan ja Alex Lepajõen tarina kelluu kylmän sodan hyytävillä laineilla. Suomenlahti on leveä kuin valtameri ja Neuvosto-Viro eristyksissä rautaesiripun takana. Hullunrohkeat miehet pakenevat kumiveneellä Suomen kautta Ruotsiin keväällä 1984. Kuningaskunta tarjoaa turvapaikan ja ruotsinvirolaiset pakolaispiirit ottavat tulijat vastaan juhlittuina vapaussankareina. Vapaa maailma ei kuitenkaan tihku hunajaa, ja ensikohun jälkeen miehiä uhkaa maahanmuuttajan harmaa arki. On löydettävä oikopolku rikkauksiin. On saatava kaikki se autuus, mistä on Suomen television sumuisten kuvien äärellä haaveiltu. Helmikuussa Virossa ensi-iltansa saava Sankarit ei yritä toistaa historiallista tositapausta. Tekijöiden mukaan Roosnan ja Lepajõen saaga on vain inspiraation lähde komedialle, jonka pääosassa on 1980-luvun absurdi tunnelma. Fiktiivisyyttä korostetaan siksikin, että elokuvan oikeuksista tulehtui kiista. Roosna ja Lepajõe yrittivät keskeyttää kuvaukset, koska heiltä ei pyydelty lupia – eikä siis rahaakaan ole luvassa. Paluu lapsuuteen Sankarie n ohjaaja on virolainen Jaak Kilmi , jonka mainio Disko ja ydinsota -dokufiktio on esitetty Ylen kanavilla useita kertoja. Humoristinen katse 1980-luvun Neuvosto-Viroon on Kilmin töiden tavaramerkki. Ohjaaja herkuttelee ajankuvan yksityiskohdilla ja vaanii tarkasti virheitä. Sankareide n nuoret miehet eivät edes vahingossa hihkaise okei vaan aina davai . Vaikka Neuvosto-Virossa tuijotettiin Ritari Ässää ja haaveiltiin lännestä, slangisanat imettiin venäjästä. Kilmi tapitti itsekin lapsena Suomen lähetyksiä. Nyt hän on innoissaan, kun Sankareiden pikkurooleihin on pestattu esimerkiksi Aake Kalliala ja Riitta Väisänen . - Katsoin Pulttiboisia ja Kymppitonnia . Ja nyt saan tehdä töitä legendojen kanssa! Ryöstösaalis kateissa Raivo Roosna ja Alex Lepajõe istuivat vuosia vankilassa, mutta Virossa uskotaan, etteivät ryöstöt ihan hukkaan menneet. Timanttisaalista ei koskaan löydetty. Kaksikosta Roosna on muuttanut nimensä Daniel Ladioniksi ja pysyttelee poissa julkisuudesta. Lepajõe sen sijaan on vakiinnuttanut asemansa julkkiksena. Hän opiskeli vankilassa filosofiaa ja kirjoitti suomeksikin ilmestyneen Kapinallinen -nimisen romaanin. Kun vapaus koitti, mies perusti ravintolan ja sai oman keskusteluohjelman television kaupalliselle kanavalle. Lepajõe kertoo häpeävänsä nuoruuttaan. Katuvaiset lausunnot hän tapaa antaa hulppeassa asunnossaan Tallinnan vanhankaupugin kattojen yllä.