Miksi Johanna Tukiainen revitään palasiksi, mutta Matti Nykäselle hymistellään? – Naisen sallitun rajat ovat paljon tiukemmat kuin miehen

Jatkuva loan heittäminen yksittäisen henkilön päälle on julkisen keskustelun surullisimpia puolia. Miten tulevista mediakansalaisista kasvatetaan valistuneita, asioita monitahoisesti puntaroivia ja ennen muuta nettiraivottomia?

alma median arkisto
Miksi Johanna Tukiainen revitään palasiksi, mutta Matti Nykäselle hymistellään? – Naisen sallitun rajat ovat paljon tiukemmat kuin miehen

Mikä on sallittua Matti Nykäselle, ei ole sallittua Johanna Tukiaiselle.

Juhani Brander

”Terhi on ruma ja lihava. Kauniit kasvot ja nuori (31v), mutta syönyt itsensä karmeaksi possuksi. Muka kasvissyöjä ja urheilullinen. Vetääkö se niiden herneiden kanssa kilon voita vai miten se pystyy tuollaisen pelastusrenkaan hankkimaan vyötärölleen?”

Näin kirjoitti nimimerkki morgue ensimmäisen kauden Big Brother -kilpailijasta yhdessä internetin verkkoyhteisössä.

Jatkuva loan heittäminen yksittäisen henkilön päälle on julkisen keskustelun surullisimpia puolia. Mistään yksittäisestä ilmiöstä ei valitettavasti ole kysymys.

Netissä esiintyvä keskustelu tuntuu muuttavan Homo sapiensin (Viisaan ihmisen) lajikäyttäytymistä Analfabetus kloakiapongoismin eli niin sanotun luku- ja kirjoitustaidottoman viemäriorankiuden suuntaan.

Ainahan ihmisistä on pahaa puhuttu, mutta ei koskaan niin julkisesti ja dokumentoidusti kuin nykypäivänä.

Räikeimpänä esimerkkinä toimii Johanna Tukiainen, joka jatkaa yhä kulkuaan netin loputtomien keskustelupalstojen likasankona.

Tukiaisen matkaa julkisen keskustelun alimpiin kerroksiin ovat edesauttaneet humalahakuinen käyttäytyminen, tappelut ja sukupuoli.

Julkisen keskustelun ja olemisen ”sallittua naiseutta” kontrolloidaan tiukasti. Sallitun rajat tulevat vastaan esimerkiksi siinä, ettei nainen voi olla renttu, hunsvotti tai juoppo samalla tavalla kuin mies.

Riitta Heiskanen
Johanna Tukiainen jatkaa yhä netin keskustelupalstojen likasankona.

Johanna Tukiainen jatkaa yhä netin keskustelupalstojen likasankona.

Naisen on käyttäydyttävä tietyllä tavalla, pukeuduttava tietyllä tavalla, näytettävä tietynlaiselta painoindeksiä myöten. Jos hän poikkeaa hänelle osoitetusta roolista, hänen julkinen arvonalennuksensa on miehen vastaavaa suurempi.

”Langennutta” ja ”huonoa” naista pyritään tällöin likaamaan kaikin mahdollisin keinoin. Henkilöön ja ulkonäköön menevä ruodinta on kuvaava esimerkki julkisen keskustelun nopeasta muutoksesta parin vuosikymmenen sisällä.

Oivallisena vertauskohteena ihan kaikkeen toimii Matti Nykänen suoraan elämän lentomäestä.

Vuosikymmeniä kestäneistä tempauksistaan ja vankilareissustaan huolimatta hän ei ole ollut kuitenkaan samanlaisten aggressioiden kohde kuin vaikkapa Tukiainen.

Nykäsen päihteiden ryydittämä klovneria tuottaa nykyään enimmäkseen harmitonta naureskelua ja pään pudistelua.

Harvemmin kukaan käyttää netin keskustelupalstalla puolta tuntia Nykäsen sanalliseen murhaamiseen.

Kimmo Penttinen
Miksi Matti Nykäsen törttöilylle ainoastaan naureskellaan?

Miksi Matti Nykäsen törttöilylle ainoastaan naureskellaan?

Nykäsen rooli julkisessa keskustelussa tuntuu olevan pikemminkin kriittisen massan hyvinvoinnin lisääminen. Tätä tilausta mediakritiikitön media pyrkii aktiivisesti täyttämään.

Mikko Lehtosen ja Anu Koivusen artikkelissa Kansalainen minä (2010) Nykäsen roolia on arvioitu seuraavasti: ”Edustava esimerkki kunnollisuuskoneen toiminnasta on tapa, jolla Matti Nykästä on vuosien mittaan kohdeltu iltapäivä- ja juorulehdistössä. Entisen urheilijasuuruuden milloin traagisia, milloin koomisia edesottamuksia kronikoidessaan sensaatiohakuinen lehdistö on samalla tuottanut meitä, joka kunnollisuutensa takia on oikeutettu kauhistelemaan Nykäsen toimia.”

Professori Juha Siltala kirjoittaa puolestaan teoksessaan Keskiluokan nousu, lasku ja pelot (Otava, 2017), että verkkokirjoittelun yleiskaava tyrkyttää toisen ihmisen arvonriistoa itseisarvona.

Varsinkin Tukiaisen epäinhimillisessä kohtelussa näkyy julkisen keskustelun mekaniikka karkeimmillaan.

Bittiavaruuden loputtomaan muistiin jäävät häväistykset toteuttavat herätysjuhlamaista kansanterapian muotoa, jolloin johonkin ulkopuoliseen kohteeseen heijastetaan omat kielteiset tunteet.

OUTI JÄRVINEN
Professori Juha Siltalan mukaan verkkokirjoittelun yleiskaava tyrkyttää toisen ihmisen arvonriistoa itseisarvona.

Professori Juha Siltalan mukaan verkkokirjoittelun yleiskaava tyrkyttää toisen ihmisen arvonriistoa itseisarvona.

Sosiaalisen median keskusteluissa hämmästyttää sarjaloukkaantujien jatkuva tarve osoittaa huutoäänestyksen keinoin, mikä heidän valtakunnassaan on väärin.

Turun puukotusten jälkimainingit todistivat, millaisessa laskuojassa ihmisten välinen kommunikaatio lilluu.

Oli kyse sitten niin sanotusta risikkomaisesta traumaretoriikasta, joka ei suuren tragedian aattona välttämättä palvellut kaikkien sunnuntaifariseusten käsitystä poliittisesta korrektiudesta, tai ihmisryhmiä yhteen niputtavasta tai leimaavasta puheesta, niin pahantahtoista dialogia väritti vivahteiden puute sekä erilaisia aate- ja intressiryhmiä palveleva omahyväisyys.

Siltala kirjoittaa: ”Nettiraivossa muodostetaan ensisijaisesti kiihtymysyhteisöä jotakuta paheksuttavaa vastaan: oma kuuluminen oikeiden ihmisten joukkoon vahvistuu siitä, että tuomiolla on tällä kertaa joku muu.”

Christer Kihlman puhui tästä jo profetiamaisesti monologissaan Vastaus on ei! (2000): ”Aikuisten maailmassa on syy-yhteyksien ymmärtäminen oleellisempaa kuin syyllisen osoittaminen ja rangaistuksen määrääminen. Mutta infantilisoidussa aikuismaailmassa on syyllisen metsästäminen edelleen pääasia.”

Verkkokirjoittelussa taantuminen hiekkalaatikkokäräjille ei välttämättä palvele käsitystä vastuuntuntoisesta ja älykypsästä aikuisuudesta.

Siltala puhuu netin ”rankaisevista pikaoikeuksista”, joissa ”moraalinen sadismi on mahdollista yhtä hyvin sekä oikeistolais-nationalistisessa että vasemmistolais-liberaalissa viitekehyksessä”.

Hän viittaa kirjailija Erica Jongiin, joka suree julkisesta keskustelusta ”kaiken ilon ja huumorin katoamista uuteen kielto- ja sensuurimentaliteettiin, joka tulee vastaan nimenomaan itseään edistyksellisenä pitäviltä tahoilta”.

Kuluvalta vuodelta on nostettava esimerkiksi Nuoren Voiman nettisivullakin julkaistu Antti Hurskaisen En vittu valehtele -essee, jossa Hurskainen käsitteli joidenkin mielestä liian kriittisesti Koko Hubaraa. Hurskaista lyötiin kaikin mahdollisin sanankäänteinen niin, että esseen muu sisältö jäi toissijaiseksi.

Vilja Pursiainen
Kirjailija Pirkko Saisio sai kuraa niskaansa kritisoidessaan punavihreää kuplaa Helsingin Sanomissa.

Kirjailija Pirkko Saisio sai kuraa niskaansa kritisoidessaan punavihreää kuplaa Helsingin Sanomissa.

Punavihreäksi tunnustautuva Pirkko Saisio taas sai runsaasti kuraa niskaansa kritisoidessaan Helsingin Sanomissa punavihreää kuplaa, jossa oma maailmankuva on ainoa oikea. Hän lisäsi, että pitäisi uskaltaa rauhallisesti puhua maahanmuuttajien rikostilastoista ja työtä tarvitsevien ja avoimien työpaikkojen kohtaamattomuudesta.

Saision mukaan nyky-yhteiskunnasta puuttuu kokonaan sellainen julkinen keskustelu, joka tarkoittaa erilaisten mielipiteiden esittämistä, pohdintaa ja analyysia.

TutkijaTuukka Tomperi totesi Ylen haastattelussa, että median pirstoutumisen myötä ihmisiltä puuttuu valveutuneisuus ja kriittisen ajattelun kyky. Näitä elintärkeitä taitoja tulisi harjoitella jo koulussa, jos ei muusta syystä, niin ihan itsekunnioituksen takia.

Juha Suoranta kirjoitti tästä teoksessaan Kasvatus mediakulttuurissa: ”Kriittisellä mediakasvatuksella tarkoitetaan toiminnan ja ymmärtämisen politiikkaa, jonka avulla sekä arkipäivän tapahtumat koulussa ja sen ulkopuolella että erilaiset mediaesitykset voidaan nähdä ja sijoittaa osaksi ideologian, politiikan ja mielihyvän konteksteja.”

Suoranta korostaa, että kriittisyyteen kuuluu asioiden tarkasteleminen monipuolisesti, jolloin se, ”että minä näen maailman tällä kohdalla vieraantuneeksi ja alistavaksi, ei tarkoita sitä, että sinun tulisi nähdä se näin”.

Toisaalta voidaan kysyä, millä keinoin ja miten tulevia mediakansalaisia sitten opetettaisiin valistuneiksi ja asioita monitahoisesti puntaroiviksi, etenkin verkossa tapahtuvan julkisen keskustelun nettiraivottomiksi kuluttajiksi?

Jonkinmoinen mediakriittisyyttä ja mediasensitiivisyyttä korostava, pakollinen opintojakso lukuisine asiantuntijaäänineen voisi olla mahdollinen kokeilualusta, jossa visuaalinen kuva ja anonyymi verkkopuhe purettaisiin osiin ja siitä etsittäisiin erilaisia arvottavia elementtejä ja pohdittaisiin niiden merkitystä.

Metodologisesti oppiainetta voitaisiin mainostaa koululaitoksen henkeä ajatellen uus-snellmanilaisella virityksellä: ”Epäpuhtaan verkkoaineksen ja tikapuuhermostopuheen matka mediasuodatetuksi sivistys-jugendiksi.”

Sillä niin se vain on, että metsä vastaa niin kuin sinne huudetaan. Mutta ei varmasti vastaa, jos sieltä on kaadettu kaikki puut.


Kommentit (28)

  • Nimetön

    Kai on niin että enempi naiset ovat ottaneet Tuksun haukkumisen kohteeksi ja miehet taas ovet aina samaistuneet urheilijaan ja Matin alkoholin kanssa dorkailuun voi myös ”ikuisesti väärin ymmärretty mies” samaistua. ”Kukaan ei ymmärrä minua ja jos olisin treenannut niin kyllä minäkin… mutta kun alkoholi… ja byyääähhh.”

  • Pelleyhteiskunta

    Nykäselle hymistellään koska tyypillä on taipumusta tehdä itsestään julkinen pelle, ja pelle-yhteiskunta elää pelleistä ja pelleilystä. Hymistelijät hyväksyvät koska eivät itse uskalla pelleillä julkisesti. Säälittävät reppanat.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio