Teatteri

Mikä avaus teatterikaudelle! Tampereen Teatterin Huojuva talo on kuristavan kamalaa teatteria, joka on pakko katsoa loppuun

Maria Jotunin klassikko on uudistettu rankasti ja siirretty terapia-aikakaudelle

Tampereen teatteri
Mikä avaus teatterikaudelle! Tampereen Teatterin Huojuva talo on kuristavan kamalaa teatteria, joka on pakko katsoa loppuun

Eero (Arttu Ratinen), Lea (Anna-Maija Tuokko) ja Aulikki (Mari Turunen) tapaavat viihteellä. Eero tekee kohtalokkaan valinnan.

Anu Ala-KorpelaAamulehti

Luojani, mikä teatterikauden avaus. Se on klassikko, se on aivan uusi, se lyö nyrkillä täysiä päin – ja antaa sitten toivoa.

Antti Mikkolan sovitus ja ohjaus Maria Jotunin romaanista Huojuva talo on ilman muuta yksi tämän kauden kiinnostavimpia esityksiä Suomessa.

Harvoin näkee näin luontevaa klassikon modernisontia, tulkintaa joka on niin täydellisesti toimiva itsensä että sen unohtaa olevan mikään erityinen versio mistään vanhasta. Ja silti alkuteoksen, Maria Jotunin, henki säilyy.

Esityksen juju on, että Jotunin teoksen roolit on käännetty päälaelleen: perhettä tyrannisoikin nyt nainen, Lea (Anna-Maija Tuokko) ja ikuinen ymmärtäjä on aviomies Eero (Arttu Ratinen). Roolien kääntäminen, kuulosti etukäteen ajatellen vähän kikkailulta, josta en ollut niin innostunut. Mutta sekin toimii.

Terapiasessiossa

Jotunin romaanissa matkataan aluksi maantietä metsien ja siintävien järvien ohi. Lea on alussa lapsi.

Mikkolan versiossa Tampereen Teatterissa ollaan terapiassa. Siinähän se heti tuli, nyky-yhteiskunnan symboli.

Esityksen kehyskertomukseksi on valittu psykologin istunto, ehkä ryhmäterapiasessio, jossa yleisökin on osallisena. Perheen tyrannista käytetään moneen otteeseen muotisanaa narsisti.

Terapiakontekstin ja jopa miestyötä tekevien miessakkien ottaminen osaksi Maria Jotunin 1930-luvulla kirjoittamaa klassikkoteosta on riskaabelia, se olisi voinut mennä lujaa metsään ja olla arkisuudessaan tökerö. Eipä ollut.

Ville Majamaa näyttelee terapeuttia luontevasti kuin mikä, ja kehyskertomus toimii.

Nainen ei nyhverrä

Anna-Maija Tuokko on maininnut haastattelussa, että on ihanaa näytellä sellaista roolia, jossa nainen ei nyhverrä alistuneena nurkassa, vaan saa pomottaa. Tuokko saa totisesti riehua olan takaa Lean roolissa.

Esityksen pariskunta tapaa tanssin parissa, jossain diskon tapaisessa. Eerolla olisi valittavana toinenkin mahdollisuus, vakaa lääkäri Aulikki (Mari Turunen) mutta nykyäänhän me olemme joka paikasta saaneet lukea, että narsisti osaa hurmata: Eero ei kerkiä edes ajatella ja valitsee huumaavan ja rakkauttaan vakuuttavan Lean. Lea toimii lehdessä kulttuurikriitikkona (!) ja elättää perhettä. Eero jatkaa opiskeluja.

Käden käänteessä ja hääkimpun huiskauksessa suhde siirtyy puisevan puolelle. Rakkaudesta tai naisen hurmaavuudesta ei enää nähdä jälkeäkään. Tätä mietin. Jos narsismijuonta seurataan systemaattisesti, olisiko kannattanut väläyttää välillä niitä sinänsä upean Lean rakastettaviakin puolia, joilla tämä Eeron pikkusormensa ympärille taas kietoo.

Esitys ja Tuokko lataavat kiusaamista, vähättelyä, pahenevaa väkivaltaa ja painostavaa ilmapiiriä siihen malliin että varsinkin ensimmäisellä puoliajalla sietokyky on katsomossa kovilla. Kammottavalla tavalla tehokas on kohta, jossa Lea (Anna Maija Tuokko) käärii lapsensa mattoon ja antaa palaa. Vaikka koko tilannetta ei oikeastaan edes näytetä lavalla vaan siitä kertoo lasten isä.

Ratisen näyttelemä Eero kärsii hetki hetkeltä yhä enemmän beessissä neuleessaan.

Tampereen Teatteri
Arttu Ratisen esittämä Eero joutuu pelkäämään henkensä edestä.

Arttu Ratisen esittämä Eero joutuu pelkäämään henkensä edestä.

Turusen mainio lääkäriystävä ja Antti Tiensuun esittämä Toni, Eeron veli, tuovat lavalle kävellessään aina kuin puhdasta ilmaa ja normaaliuden happea.

Paha henki

Tuokon Lea on paha ja demoninen, hulluuden rajoilla keikkuva ja kontrollitta riehuva. Äidin imetysväsymys ja pikkulapsiajan nukkumattomuus on oivaltavasti otettu Lean raivokohtausten polttoaineeksi.

Ratisen Eero kannattelee, pitää kasassa perhettä, huojuvia seiniä ja esityksen kohtauksia.

Eeron kehityksen tärkeä käännekohta on, kun hän kääntää Lean kohti katsomoa: siinä sinulle yleisö. Minä en yleisöksi enää rupea. Katsomon ottaminen mukaan narsistin omaksi pikku yleisöksi on hyvä oivallus ja teatterimetafora.

Ratinen nousee täyteen loistoonsa kohti esityksen loppua. Kohtaus, jossa hän kiitävällä tiellä videolavasteessa tekee ratkaisun elämästä ja kuolemasta on upea.

Valtavat äidin huulet

Muuten melko pelkistetyssä lavastuksessa paiskotaan ovia huojuvin karmein oikealla ja vasemmalla. Särkyvää mieltä ja viiltävää lasia vilisevä videoseinä taustalla on omiaan korostamaan painostavaa tunnelmaa. Valtavat äidin huulet, ilmestyvät sisäistetyn äidin tavoin puhumaan videoseinälle. Seinällä vilahtelevat silmät, kuin henkilöiden sisäinen näkymätön yleisö.

Huojuvan talo on kuin kirja olisi työnnetty kertaalleen nykypsykologin pään läpi. Se nostaa esiin vanhemmat, alkoholisti-isän ja "vahvan" äidin ja unikuvat kuin psykoanalyysi konsanaan.

Viimeistään esityksen hieno loppu antaa sukupuoliroolien kääntelylle täyden oikeutuksen. Terapeutti kääntyy yleisöön, puhuu erityisesti miehille. Tämän päivän miehillä ei ole oikein miehen ja isän mallia sille kaikelle, millaisia heidän nykyään pitäisi olla.

Sattumalta Aamulehden ensi-iltapäivän pääkirjoituksen otsikko julistaa: "Isät tasa-arvoisiksi". Voiko ajankohtaisemmaksi esitys enää mennä?

Huojuva talo

Maria Jotuni, Antti Mikkola

Sovitus ja ohjaus Antti Mikkola

Valo-ja videosuunnittelu Tiiti Hynninen

Lavastussuunnittelu Juha Mäkipää

Pukusuunnittelu Mari Pajula

Rooleissa Arttu Ratinen, Anna-Maija Tuokko, Antti Tiensuu, Mari Turunen, Ville Majamaa, Ella Mettänen, Aliisa Pulkkinen, Markku Thure

Ensi-ilta 31.8.2017 Tampereen teatterin Frenckell-näyttämöllä

★★★★★


Lue myös nämä


Kommentit (1)

  • Katsoja

    Huikea esitys.
    Varsinkin Arttu Ratisen näyttelijäntyö oli uskomattoman aitoa ja tunteet käsin kosketeltavia.. AMT oli paras mahdollinen näyttelijä Lean rooliin. Pääparille 10+

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet