Mannerheim laulaa kilpaa kuoleman viikatesoturin kanssa - Ilmajoen ooppera saa arvosanan hyvä plus

Mannerheim paljastuu inhimilliseksi ja tunteelliseksi mieheksi, joka on kaivannut koko ajan vain kotiin rakkaidensa luo.

Jussi Niukkala
Mannerheim laulaa kilpaa kuoleman viikatesoturin kanssa - Ilmajoen ooppera saa arvosanan hyvä plus

"Kuuntele minua, kuolema, kuuntele Mannerheimia. Kieltäydyn pelkäämästä", laulaa Waltteri Torikka sydänverellään Mannerheim-oopperan nimiroolissa. Kyyditsijänä vieressä istuu mystinen Vaunuhallin mies (Niklas Spångberg), joka markkeeraa kuoleman sanansaattajaa.

Tero HautamäkiIlmajoki

Ensimmäiseksi Mannerheim-oopperasta tekee mieli kiittää A-luokan solistikaartia.

Nimiroolissa baritoni Waltteri Torikka oli vahvassa äänessä ja lauloi kaiken maineensa veroisesti. Hauska detalji oli värssyn verran välähtänyt rockmainen raspi Marskin korskuessa puolisolleen, kuinka hän on ”toiminnan mies”.

Näyttelijäntyökin sujui. Torikan karisma vain lisääntyi ylipäällikön ikääntyessä.

Jussi Niukkala
Mannerheim-oopperaa nähdään Ilmajoella viikon ajan kesäkuussa.

Mannerheim-oopperaa nähdään Ilmajoella viikon ajan kesäkuussa.

Suurmiehen rinnalla näkyvimmät roolit on jaettu naisille. Mezzosopraano Essi Luttinen oli vakuuttava Mannerheimin äidin, perheen hajotessa suruun riutuvan Helenin, roolissa.

Nuoren Marskin puolisona, Anastasia Arapovana, nähtiin todella topakka sopraano Mia Heikkinen.

Johanna Rusanen-Kartano teki hyvän komediennen roolin Marskin taloudenhoitaja Ida Lankisena.

Illan tähtisolistiksi nousi Annami Hylkilä Mannerheimin pikkusisko Annickana. Hylkilän sopraano kimmelsi kiitollisena siitä, että Tuomas Kantelinen oli säveltänyt parhaat rivinsä juuri hänelle.

Draaman kannalta tärkeä hahmo on mystinen Vaunuhallin mies (Niklas Spångberg), joka markkeeraa Kuolemaa. Viikatemies laulaa harvakseltaan, mutta kulkee Mannerheimin rinnalla alusta loppuun korjaten paitsi läheisiä, myös loputtomasti sotilaita, joiden kaatumisista Mannerheim kantaa syyllisyyttä.

Mitä musiikkiin tulee, Kantelinen näyttäytyy Mannerheimissa omana itsenään. Uusromanttinen sävelkieli on melodista ja mahtipontista, suosii elokuvamaisesti jousia, ilakoi rytmeillä ja on kaikkineen helposti omaksuttavaa.

Parhaat korvamadot kuullaan aina kun ollaan jonkun kuoleman äärellä. Erityisesti Pikku-Annickan poismenoon liitetty kuolonaaria, Miksi lapsia taivaassa tarvitaan, jää päähän soimaan.

Vaasan vahvistettu kaupunginorkesteri soitti totutun mallikkaasti.

Kantelinen johti itse orkesteria ja selvisi kunnialla tontista, joka ei ole hänelle ominainen.

Laila Hirvisaaren ja Eve Hietamiehen libretto on nautittavasti riimitelty. Valmiiksi hyvin soiva teksti on säveltäjänkin unelma.

Libreton ongelmana voi pitää sen sijaan sitä, että kohtauksia on yli 30, mikä on paljon. Draamallinen jäntevyys kärsii tästä väkisinkin, vaikka Tuomas Parkkisen ohjaus hioo vaihdot lähes saumattomiksi.

Osa kohtauksista vain kuvittaa Marskin elämää pintapuolisesti tai eksyy jopa tarpeettomille sivupoluille. Tämä syö väistämättä Mannerheimiin syventymistä ja notkauttelee draaman kaarta.

Uudenvuoden vietto Kiinassa sentään on perusteltu värikkäänä orkesterinumerona.

Marjatta Kuivaston näyttävä lavastus nostaa keskelle lavaa Mannerheimin lapsuuskodin, Louhisaaren kartanon, joka toimii myöhemmin luontevana taustana niin sotilaskoululle kuin rautatieasemallekin.

Epookkia syntyy vaivatta, kun kulisseihin liitetään Leena Rintalan ajankuvia seuraava, runsas puvustus.

Huolellisesti on puettu myös tulisesti laulava oopperakuoro, jolla on monia näyttäviä osuuksia Pietarin tanssiaisgaalasta Suomen sisällissotaan.

Puhuttelevassa loppukohtauksessa näyttämölle rakennetaan marmorinen patsasjalusta, jolle kannetaan pronssinen hevonen. Mannerheimia usutetaan kiipeämään ratsun selkään ja ottamaan ikoninen paikkansa, mutta hänpä ei haluakaan. Paikka kansakunnan kaapin päällä jää tällä kertaa täyttämättä.

Tero Hautamäki
Ooppera oli Ilari Hauhialle ja Heidi Kohtalalle positiivinen yllätys. – Mutta jos on rahaa yhteen festarilippuun kesässä, se on päivälippu Provinssiin, ei pari tuntia Mannerheimia, he sanovat.

Ooppera oli Ilari Hauhialle ja Heidi Kohtalalle positiivinen yllätys. – Mutta jos on rahaa yhteen festarilippuun kesässä, se on päivälippu Provinssiin, ei pari tuntia Mannerheimia, he sanovat.

Mannerheim paljastuu tarinan edetessä inhimilliseksi ja tunteelliseksi mieheksi, joka on kaivannut koko komean uransa ajan vain kotiin rakkaidensa luo. Viimeinen kuva on koskettava.

Kaiken kaikkiaan Ilmajoen Mannerheim on hyvin soiva kokonaisuus, joka jatkaa Musiikkijuhlien oopperaperinteitä kunniakkaasti. Muutama vuosi sitten nähdyn Kekkonen-oopperan raikkauteen se ei kuitenkaan yllä.

Suomen satavuotisjuhlateoksena Mannerheim on jokseenkin nappisuoritus.

Mannerheim…★★★★

Sävellys Tuomas Kantelinen…Libretto Laila Hirvisaari ja Eve Hietamies…Ohjaus Tuomas Parkkinen…Lavastus Marjatta Kuivasto…Puvut Leena Rintala…Ensi-ilta 9.6. Ilmajoen Musiikkijuhlilla.


Lue myös nämä


Kommentit (2)

  • Nimetön

    Saisiko tämän televisioon, Ilmajoelle matkustaminen on monelle vielä hankalampaa kuin Kansallisoopperaan Helsinkiin.

  • Riitta

    En ole koskaan käynyt Oopperassa ja tämä kosketti minua niin positiivisella tavalla ,kaikki oli niin mahtavasti järjestetty ,mutta waltteri Torikka parasta.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet