Kirjat

Koiranomistajat ovat hulluja, mutta vain koirien rakkaus on ehdotonta – Markku Ropponen kirjoittaa ihmisistä ja koirista lempeällä ivalla

Kirja-arvio: Kuhala-dekkareistaan tunnetun Markku Ropposen Koirapuistoromaanin vahvuutena on omalaatuinen ja notkea lause.

Mikko Vähäniitty
Koiranomistajat ovat hulluja, mutta vain koirien rakkaus on ehdotonta – Markku Ropponen kirjoittaa ihmisistä ja koirista lempeällä ivalla

Markku Ropponen tarttuu uusimmassa kirjassaan koiran ja ihmisen ystävyyteen.

Juhani Brander

Kovin keskisuomalaiselta vaikuttava kaupunki etsii Suomen ensimmäistä koirapuisto-ohjaajaa. Monenlaisten vaiheiden jälkeen nukkavieruksi tulkittava Mäihälä saa pestin.

Miehen uskollisin kumppani on stoalaisella eleettömyydellä maailmaan suhtautuva Vauhkonen, eräänlainen koirien Karvinen.

Teoksen hahmogalleriaa värittävät olemuksellaan myös ulostepussikauppias Trygve Hinkkanen, johtava virkailija Sirpa Alttari sekä Pantelei Hylky.

Kuulostaako edellä mainittu Veikko Huoviselta vai onko kyseessä mahdollisen aktiivimallin monisatasivuinen kritiikki? Tämä jää lukijan päätettäväksi.

Oli miten oli, niin Markku Ropposen tekstiä Koirapuistoromaanissa palvelee sen omalaatuisuus; lause on asiayhteyksiltään harvinaisen notkea. Ilmaisullinen laveus tosin olisi vaatinut raakaa kustannustoimittamista.

Ilotulitteiden tavoin räjähtelevä kieli kun haluaa omia koko taivaankannen tekstuurin.

Veijariromaani on miesten laji

Veijariromaanin saralla Ropponen kilpailee edellä mainitun Veikko Huovisen, mutta myös Arto Paasilinnan ja Daniel Katzin kanssa.

Yleinen veijarius on selvästi miesten laji. Tragedioista kasvaa huumorin myötä antisankaritarinoita.

Kyseistä lajityyppiä raskauttaa sukupuoliroolit; miehille vapaudenkaipuu, vastuuttomuus ja normien ulkopuolella eläminen on sallitumpaa kuin naisille.

Rennolla otteella kirjoitettu romaani silti avaa taitavasti elon kipukohtia huumorilla tai ilman: ”Ehkä olin myös lankeamassa yksinäisen miehen ansaan, joka on kokoonpantu päämäärättömästä haahuilusta, itsesäälistä, tissuttelusta ja tyhmistä televisio-ohjelmista.”

Maakuntien ominaispiirteet tulevat muistijälkiä pitkin iholle. Jokainen Pohjanmaalla yli päivän sukuloinut tunnistaa omakehusta sakeutuneen pirtti-ilman ja puukkojunkkareista kädestä käteen kiertävän omakustannevihon.

Näiden huomioiden myötä Ropponen vertautuu lempeällä ivallaan Aapeliin.

Hullut koiranomistajat

Koiranomistajien fanaattisuus puolestaan selkokielistyy Ropposen käsittelyssä niin, että se on enää taudinluokitusta vailla.

Koiraihmisyys on ennen kaikkea syvää tunnetta: ”Koiran menettämisen tuska kouraisee syvältä, yhtään helpommalta ei tuntunut koiran kadottaminen.”

Ropposen romaani kuvaa ihmisiä, mutta kertoo koirista. Vain jälkimmäisen rakkaus on ehdotonta.

Markku Ropponen: Koirapuistoromaani ★★★

391 sivua. Tammi, 2018.

Tammi

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio