Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut Linnan juhlat

Kirsi Kunnas usuttaa lukemaan: ”Menetämme kokonaisen sukupolven 15-25-vuotiaita”

Kirsi Kunnaksen haastattelu on julkaistu Aamulehdessä 12.12.2014. Lukekaa, lukekaa, lukekaa Koko syksy 2014 häntä on jo juhlittu, 90-vuotiasta akateemikkoa ja kirjailijaa. Haastattelijoita on riittänyt ovella melkein jonoksi asti. - Kun tämä on ohi, suljen silmäni hetkeksi ja mietin, mitä seuraavaksi. Kai minä ammattitaidollani runonkin osaisin kirjoittaa, mutta en tiedä, onko minulla interssiä niiden julkaisemiseen, Kirsi Kunnas huokaa. Silmälasitkin ovat helkkarin likaiset. Käheä nauru karahtaa jo, runojen alterego Haitula pilkahtaa esiin: sympaattinen, ärhäkkä ja joskus ehkä nokkavakin. 25 vuotta Tiitiäisen kanssa Kirsi Kunnas on opettanut suomalaiset lukemaan – monella tapaa. Konkreettisesti hän opetti peruskoululaisia kirjoittamalla 1960-luvun lopulla. Sieltä sitten tavattiin, että ”KUK-KO UK-KO, AA-MUN LUK-KO”. Kunnakselle aapisen kirjoittaminen oli luonteva jatko 1950-luvulla alkaneelle lastenkirjailijan uralle. - Aloitin Tiitiäisen kanssa 25 vuotta kestävän periodin, jolloin ajattelin vain lastenkirjallisuutta. Se oli Suomessa retuperällä. Vallitsi topeliaaninen perinne, lasta katsottiin ylhäältä alas. Kielikin oli Topeliuksen ajoista muuttunut. Minä näin siinä oman elämäntehtäväni ja kyllä siihen sopi Aapinenkin. Minulla oli palava rakkaus kirjoittaa lapsille. Kirjoittamisen takana oli ajatus lukemisen tärkeydestä aivojen ja ajattelun kehittymiselle. Kunnaksen mielestä lapselle pitää lukea. Loruissa on muoto ja kielen magia, joka auttaa lasten aivoja kehittymään. - Se etsikkoaika menetetään, jos lapselle ei lueta. Ihmisen aivot kehittyvät 25-vuotiaaksi asti. Se on aikaa, jolloin nuori rakentaa maailmankuvaansa. - Nyt menetämme kokonaisen sukupolven 15-25-vuotiaita, joilla ei enää ole aikaa lukea. Kunnas kuvailee, miten lapset ovat aivan kuin huumattuina äly- ja digimaailman vallassa. - Twiitit lentävät pimeyteen, eivätkä he tiedä, ketkä viestin saavat. Pääasia, että pääse piipittämään, että olen juuri pessyt hampaani. Tekstiviestin, twiittien ja facebook-päivitysten yksinkertainen signaalikieli ei kehitä ajattelua eikä kieltä. - Kaunokirjallisuuden lukeminen laajentaa maailmankuvaa. Lukiessaan ihminen saa kosketuksen siihen, että maailmassa on muitakin kuin minä itse. Jos ei lue, menettää mahdollisuuden kehittyä ihmisenä. Kielessä on kaikki Kirjoittaminen ei ollut nuoren Kirsi Kunnaksen ensimmäinen ammatinvalintavaihtoehto. Kahden kuvataiteilijan, Wäino ja Sylvi Kunnaksen, esikoistytär opiskeli ensin Ateneumissa. Elettiin vuotta 1944, Lapissa sodittiin. Kunnas oli sairastunut keuhkotautiin heinäkuussa 1943 säälottana Lieksan takana. Nyt oli taas edessä parantolareissu. - Siinä prosessissa ymmärsin, että kuvataide on minulle liian raskasta. Kirjallisuus oli kulkenut perheemme mukana koko ajan, kaikki tuttavat ja ystävät olivat kirjailijoita, sanomalehti-ihmisiä tai kriitikoita. Kunnas oivalsi voivansa kirjoittamalla luoda toisen maailman, jossa on mukana kaikki: rytmi, tanssi, kuvat, äänet. - Kieli on meidät kasvattanut ihmisiksi. Perustietomme on siellä, sitä käyttämällä voi saada kaiken esiin. Voi vaikka kiljua, kuiskata tai laulaa kaikilla eri äänillä. Kirsi Kunnaksen esikoisteos ilmestyi 1947. Seuraavat, 1950-luvulla ilmestyneet kolme runokokoelmaa edustavatkin jo modernismia. Näpit irti kirjoituskilpailusta! Tampereelle Kirsi Kunnaksen toi rakkaus. Hän avioitui Jaakko Syrjän kanssa 1957 ja esikoinen Mikko syntyi samana vuonna, Martti puolitoista vuotta myöhemmin. Keskinäinen arvostus näkyy puolisoiden pienissä eleissä. Jaakko Syrjä huolehtii ”tämän meidän tytön” voinnista haastattelun alussa. Kirsi Kunnas puolestaan kertoo, miten hän jätti maalausleirit, kun Jaakko sairastui, eikä häntä voinut jättää yksin kahdeksi viikoksi. Pieni kiukku piristää. Nyt kiukuttaa Pirkanmaan kirjoituskilpailun lakkauttamisuhka. - Siitä pienestä rakosesta, joka on tuottanut Tampereelle kirjailijoita, aiotaan luopua. Kuinka kehtaavat! Haitula on puhunut, kannattaa kuunnella.