Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Näköislehti Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Tähtijutut

Idea yliluonnollisesta voimasta tuli kylpyhuoneen suihkuverhosta: "Sitten piti keksiä, mihin sitä käyttää"

Ainoa oikea tapa mennä tapaamaan Elina Rouhiaista on nousta Helsingin rautatieasemalta Vuosaareen suuntaavaan ja ohi Itäkeskuksen sujahtavaan metroon. Kas kun Rouhiainen, 29, on kuvannut metrossa matkustamista kauniimmin kuin kukaan muu suomalaiskirjailija. "Kiuru rakasti metroa. Sen oranssia väriä ja muovisia penkkejä ja ihmisiä, jotka tulivat ja menivät. Hän rakasti sitä, ettei tarvinnut tehdä mitään, vain istua aloillaan ja ajatella." Kiuru on Rouhiaisen romaanin Muistojenlukija päähenkilö, Vuosaaressa asuva 16-vuotias tyttö. Olemme siis Tulenkantaja-ehdokkaaksi nousseen romaanin ytimessä, sen oikeilla tapahtumapaikoilla, Kallahdessa ja kaikkialla Vuosaaressa. –Halusin sijoittaa romaanin juuri tänne, kerrostalolähiöön, monikulttuuriseen miljööseen. Urbaani fantasia harvemmin tapahtuu tällaisessa ympäristössä, Elina Rouhiainen sanoo. Minkälainen kirjallisuus teki sinuun lapsena vaikutuksen? –Ensimmäinen oli Aleksander Dumas'n Kolme muskettisoturia . Se räjäytti yhdeksänvuotiaan tytön tajunnan, 1600-luvun Ranska lumosi täysin. Seuraavaksi iski sitten todella kovaa Tuntematon sotilas. 360-videolla voit tutustua Elina Rouhiaisen työhuoneeseen Helsingin Vuosaaressa: Kuka oli suosikkihahmosi? –Lehto. Hän oli älyttömän kiinnostava. Ehkä sen takia, että hän on niin epämiellyttävä. Milloin aloit itse kirjoittaa? –Jo alle 10-vuotiaana aloitin vihkoon romaanin. Siitä tuli vain puolentoista virkkeen mittainen. Haaveilin silti julkaisevani hyvin nuorena ja minulle oli katkera isku, kun sain kuulla. että Leena Lehtolainen oli saanut esikoisen julki 12-vuotiaana. Kaikki tuntui menetetyltä. Miten kirjoittaminen muuttui vakavaksi? –Menin varta vasten Kallion ilmaisutaidon lukioon. Se oli isoin juttu. Minulla oli paras mahdollinen opettaja, Eva Havo . Hänen vaikutuksensa oli ratkaiseva. Muistojenlukija voitti jo Topelius-palkinnon. Onko se nuorten vai aikuisten romaani? –Ehkä on viisainta kutsua sitä nuorten aikuisten romaaniksi. Kaksikymppiset ovat varmaan tärkein kohderyhmä. Olet kertonut kirjoittavasi "paranormaalia romantiikkaa". Mitä se oikein tarkoittaa? –Kyseessä on Yhdysvalloissa joskus 1990-luvulla alkanut genre. Kyseessä on nykymaailmaan sijoittuva ihmisen ja yliluonnollisen olennon rakkaustarina. Tässä tapauksessa Muistojenlukija ei täytä kriteeriä. –Totta. Se on enemmänkin urbaania fantasiaa. Susiraja -sarjani sen sijaan oli selkeästi paranormaalia romantiikkaa. Kirjan päähenkilöt ovat romaneja. Miksi valitsit heidät? –Olin vuonna 2011 Dublinissa vaihdossa ja tapasin paljon nuoria ympäri Eurooppaa. Romanikerjäläisten kohtalo tuntui puhuttavan kaikkia. Mieleen jäi vahvasti yksi lause: "Sinun täytyy ymmärtää, etteivät romanit ole samanlaisia kun me." Yksi kirjan teemoista alkoi kehittyä tämän ajatuksen ympärille. Kirjan sankareilla on erilaisia yliluonnollisia voimia. Kiuru näkee ihmisten muistot lintuina. Mistä tämä ajatus tuli? –Kylpyhuoneeni suihkuverhosta. Siinä on limittäin lintuja, lentoon lähdössä. Jotenkin vain mieleen nousi "muistot ovat lintuja". Sitten piti keksiä, mihin sitä käyttää. Muistojenlukija aloittaa trilogian, jonka kokoava otsikko on "Väki". Miten sen löysit? –Sen sain kiropraktikoltani. Kirjoittaminen aiheutti selkääni jumin ja menin hakemaan apua. Juttelimme siitä mitä teen, ja kiropraktikkoni kertoi olevansa entiseltä ammatiltaan uskontieteilijä. Hän kysyi tiedänkö, mitä tarkoittaa "väki"? En osannut vastata. Hän käski ottaa selvää. Minä otin. Mitä väki sitten on? –Kansanperinteessä "väki" liittyy luontoon: metsän väellä on taikavoimia ja väkevyyttä. Minun kirjassani voimia on näillä viidellä nuorella. Tai oikeastaan porukka on se voima. Sitä samaa voimaa on muodostelmaluistelujoukkueessa. Olet harrastanut myös kilpaurheilua, muodostelmaluistelua. Aiotko joskus kirjoittaa siitä? –Ehkä, olen miettinyt asiaa jonkin verran ja se kieltämättä kiehtoo minua. Urheilusta ei ole liian paljon kaukokirjallisuutta. Taide ja urheilu eivät ole yhtään niin kaukana toisistaan kuin usein kuvitellaan. Täytät 25. maaliskuuta 30 vuotta. Mitä se sinulle merkitsee? –Joskus lukiossa sanoin ääneen, että haluan julkaista esikoiskirjan ennen kuin täytän 30 vuotta. Nyt olen julkaissut viisi kirjaa. Tuntuu siltä, että olen saanut aikaan enemmän kuin ikinä osasin toivoa. Mihin käytät 10 000 euroa, jos voitat Tulenkantaja-palkinnon? –Se menee kokonaan työhön. Olen nyt ollut vasta muutaman kuukauden kokopäiväinen kirjailija ja työhuone minulla on ollut vain viikkoja. Eikä kirjailija ikinä voi tietää, mitä on tulossa. Mitä töitä ennen teit? –Olen opiskellut ja ollut siinä sivussa kolme vuotta myyjänä kirjakaupassa. Siinä on oppinut paljon kirja-alan arjesta ja realismista. Tietää, millaiset ihmiset kirjoja ostavat. Ja millaisia kirjoja. Väki-trilogian toisen osan nimi Aistienvartija ja jopa erinomaisen hieno kansi ovat jo valmiit. Miten tarina etenee? –En halua tehdä juonipaljastuksia, mutta Kiuru, Bollywood, Dai, Nelu ja Samuel tapaavat uudestaan, nyt Pohjois-Irlannissa. Kuka viisikosta on sinulle rakkain? –Ensin oli tietysti Kiuru, hänessä on paljon samaa kuin minussa. Vähitellen Bollywood on tullut läheisimmäksi. Moni lukija on sanonut samaa. Niin. Bollywood on todella mielenkiintoinen tyttö. Tai poika. Tai molempia. Miksi halusit hänestä transsukupuolisen? –Tein jo gradun transsukupuolisuudesta. Oli kiehtovan iso haaste rakentaa romaanin tällainen hahmo, joka ei sovi mihinkään boxiin. Että osaanko kirjoittaa hänet. Vähän se pelotti. Romaanista on tehty englanninkielinen käännösversio. Onko Bollywood siinä "she" vai "he"? –Kääntäjällä tosiaan oli vähän ongelmia tämän seikan kanssa. Useimmiten hän käyttää sanaa "they". Los Angelesissa ja Helsingissä toimiva Kansainvälinen Kaiken Entertaiment on ostanut oikeudet trilogiaasi ja myös siitä mahdollisesti tehtävää elokuvaan ja tv-sarjaan. Onko Väestä tulossa kansainvälinen menestys? –Mitään varmaa ei tietenkään vielä ole, mutta ainakin Tammessa uskotaan, että sarjalla on potentiaalia menestyä. Kerro vielä: miksi metrossa on niin mukava matkustaa? –Metro on paras paikka tarkkailla ihmisiä, kaikenlaisia ihmisiä. Metrossa on tietty tässä mennään yhdessä -fiilis. Se on parasta, vähän kuin muodostelmaluistelua. Syntynyt Vantaalla 25.3.1988. Valmistunut valtiotieteen maisteriksi. Debytoi vuonna 2012 romaanilla Kesytön. Tarina laajeni neliosaiseksi Susiraja-sarjaksi. Muistojenlukija aloittaa uuden fantasiatrilogian. Vihreän vyön karateka. Muut ehdokkaat Magdalena Hai: Kurnivamahainen kissa, Kaj Korkea-Aho ja Ted Forsström: Zoo! Viraalit nerot, Heikki Kännö: Mehiläistie, Tiina Laitila-Kälvemark: Seitsemäs kevät ja Satu Taskinen: Lapset. Aamulehden perustama ja jakama Tulenkantaja-palkinto, 10 000 euroa, myönnetään kirjailijalle, jonka voittajateoksella olisi tuomariston mukaan mahdollisuudet menestyä käännöksinä ulkomailla. Tulenkantaja-palkintotuomaristoa johtaa kirjailija Salla Simukka. Tuomariston muut jäsenet ovat Aamulehden vastaava päätoimittaja Jussi Tuulensuu, Lastenkirjainstituutin toiminnanjohtaja Kaisa Laaksonen ja sihteerinä Aamulehden kulttuuritoimittaja Markus Määttänen. Tulenkantaja-palkinnon voittaja julkistetaan lauantaina 24.3.2018 Tampereella Vihtorin kirjamessuilla Hotelli Ilveksessä. Gaalaohjelmassa on muun muassa suomalaisen kirjallisuuden huippukääntäjän haastattelu ja Tulenkantaja-ehdokkaiden paneelikeskustelu. Puoliltapäivin 24.3. alkaville Vihtorin kirjamessuille ja klo 16 alkavaan Tulenkantaja-gaalaan on yleisöllä vapaa pääsy.