Musiikki

Kirjailija Anni Kytömäki ja viulisti Viola Räisänen veivät konsertin metsään, missä linnut, orava ja tuuli osallistuivat ilolla – Sopisiko sinfoniaorkesteri hakkuuaukiolle?

Toimittaja Matti Kuusela kävi kuuntelemassa metsäkonsertin, joka on punottu kirjailija Anni Kytömäen romaanista Kultarinta. Viulukeijuna kuuntelijat lumosi viulisti Viola Räisänen.

Matti Kuusela
Kirjailija Anni Kytömäki ja viulisti Viola Räisänen veivät konsertin metsään, missä linnut, orava ja tuuli osallistuivat ilolla – Sopisiko sinfoniaorkesteri hakkuuaukiolle?

Viola Räisänen saa metsän soimaan.

Matti KuuselaSalmi, Aamulehti

Kerran näinkin päin: konserttiin lähtiessäni en suuntakaan pyörääni kohti Tamperetta vaan polkaisen täysin päinvastaiseen suuntaan, länteen, siis kohti Salmia ja Otamusta.

Siuron ja Salmin välissä tekee kuitenkin mieli sulkea silmät. Näky on liian lohduton: Kuloveden puoleinen metsä on avohakattu lohduttomaksi raiskioksi kilometrien matkalta.

Kaikki kelpaa: jopa ranteen paksuiset puun poikaset ovat matkalla sellukattilan kitaan. No, näky on jotenkuten julman osuva johdatus kohta alkavaan ainutlaatuiseen metsäkonserttiin.

Sen nimi on "Sananjalka ja tuulen sävel". Näin se etenee, ihmisen kertomana.

Keiju ja viulu

Meitä on parikymmentä hämmentynyttä kuulijaa, yksi vasta vauva. Lähdemme kahvion edestä seuramaan opasta, joka sillan ylitettyään suuntaa suoraan sysimetsään.

Matti kuusela
Anni Kytömäki on tuonut yleisön Ristikalliolle.

Anni Kytömäki on tuonut yleisön Ristikalliolle.

Nousemme jyrkkää polkua ja mietimme, mitä tästä mahtaa tulla. Paitsi nyrjähtänyt nilkka.

Eteen häivähtää jotain vihreää ja punaista. Metsänkeiju? Ei, ihminen se onkin, nuori nainen, joka sen enempää selittelemättä alkaa puhua, lukea.

Onneksi hänellä on mikrofoni: tuulen mustasukkaisesta huminasta huolimatta saamme nauttia joka sanan.

Metsän seinä lähestyy nopeasti. Se on sysimusta ja umpinainen kuin kallio. Olen hullu, ajattelen ja jatkan matkaa seinää kohti. Juuri ennen törmäystä se avautuu minulle...

Kohta hän lopettaa, pyrähtää juoksuun, katoaa mäntyjen sekaan. Meitäkö pelästyi?

–Ei, seurataan häntä, opas hymyilee.

Jatkamme matkaa, kuulemme peipon ja sepelkyyhkyn – ja sitten viulun! Joku soittaa kuusten alla elävää viulua.

Sepä kuulostaa suloiselta.

Toinen metsän keiju, ei vaan ihminen hänkin, toinen nuori nainen.

Linnut heräävät. Ne visertävät lyhyitä ja pitkiä säkeitä, pulputtavat ja huikkailevat.

Lentääkö viulu?

Keräännymme hänen ympärilleen, kuuntelemme. Ja kas, oksalle ilmestyy orava, kuuntelee sekin lumoutuneena, korvat terävinä.

Mahtanee miettiä. "Onpa kaunis ääni. Mutta kuinka tuollainen jalaton ja siivetön olio, pelkkää kaulaa, ikinä pääsee karkuun sitä seuraavaa petolaumaa? Ei varmaan osaa lentää, ei edes puuhun taida päästä?"

Vähänpä orava tietää viulun taidoista. Sehän lentää kuin riivattu, jos niikseen tulee.

No hyvä. Naiset ja viulu katoavat metsän ovesta, seuraamme jo tottuneesti pitkin polkua. Se ei kysele eikä pyytele anteeksi, mutta vie aina perille.

Keijut jäävät odottamaan valon ja pimeän rajalle. Kun miehet ovat tarpeeksi väsyneitä, ne tulevat. Ne ovat kauniita, kauniimpia kuin kukaan ihmisnainen. Tuli heijastuu niiden sysimustista silmistä.

Ei vitsoja vaan viulua

Nousemme kalliolle, isoille kiville. Kyltti kertoo: Tyyttikivi.

Täällä on kuultu aikojen saatossa ikäviäkin ääniä. Salmi oli jo keskiajalla 1 400–1 500-luvuilla iso kylä, jonka kautta kulki tie Turkuun.

Matti Kuusela
Viola Räisänen ja Anni Kytömäki Tyyttikivellä.

Viola Räisänen ja Anni Kytömäki Tyyttikivellä.

Kulkijat vilkastuttivat kylän elämää mutta toivat Salmiin turkulaisia ja muita pahantekijöitä. Vuonna 1734 laissa säädettiin raippa- tai vitsarangaistus. Miehille enintään 40 raippaparia ja naisille enintään 30 paria vitsoja.

Nyt ei kuulu itku ja valitus vaan jumalainen Bach. Vihdoinkin kallioiden ainutlaatuiselle akustiikalle löytyy oikeaa käyttöä.

Ja käpytikkakin

Laskeudumme alas jyrkkää polkua, kas käpytikka haluaa osallistua konserttiin, joka on ohitse aivan liian pian – tunti metsässä vierähti sekunnissa.

Vielä lopuksi Sibeliusta. Ja tarinan päätös vaahteran varjossa pellon laidassa.

Matti Kuusela
Anni Kytömäki on tuonut yleisön Ristikalliolle.

Anni Kytömäki on tuonut yleisön Ristikalliolle.

Seuraan metsänkeijua epäröimättä. Seuraan häntä ilolla. Ehkä hän haihtuu ilmaan, ehkä kaikki on unta, ei se haittaa. Me kuljemme salomaassa kymmenen askelen päässä toisistamme.

Se riittää loppuiäksi.

Nilkat kestivät

Keijut eli Kirjailija Anni Kytömäki ja viulisti Viola Räisänen kiittävät, kumartavat, vielä kuuluu jostain kultarinnan tervehdys.

Sitten metsäkonsertti on ohitse – eikä yksikään nilkka nyrjähtänyt.

Ihmiset palaavat vaitonaisina pitkin Otamussiltaa lähtöpaikalle. "Kesän paras kokemus", kuuluu jostain jonosta.

Aika moni taitaa olla samaa mieltä.

Takaisin polkiessa tulee mieleen: entä jos sinfoniaorkesteri pitäisi konsertin tuossa avohakatussa metsässä?

Ainakin se siihen mahtuisi, murheellisenkin hyvin.

Kursivoidut kohdat ovat Anni Kytömäen romaanista Kultarinta, josta hän oli punonut metsäkonsertin tarinan.

Kirjailija ja viulisti

Kirjailija Anni Kytömäki on koulutukseltaan luontokartoittaja.

Hänen esikoisromaaninsa Kultarinta (2014) voitti Tulenkantaja-palkinnon ja oli Finlandia-ehdokas.

Toinen romaani Kivitasku ilmestyi vuonna 2017.

Viulisti Viola Räisänen on opiskellut viulunsoitta Sibelius-Akatemian lisäksi Lontoossa ja Amsterdamissa.

Hän valmistui musiikin maisteriksi vuonna 2011.

Metsäkonsertin tuotto käytetään metsiensuojelun edistämiseen Suomen luonnonsuojeluliiton ja Luonnonperintösäätiön kautta.

Tämän kesän metsäkonsertteja järjestettiin viisi: yksi Salmissa, kaksi Elimäellä ja kaksi Ylöjärvellä.


Kommentit (1)

  • Markku

    Siitä hakkuuaukosta; luulempa,että viiden vuoden kuluttua siinä on terhakka taimikko. ”Sylen vahvuinen puu on kerran ollut hento vesa.” LAOTSE

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio