Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Kirja-arvio: Max Seeckin esikoistrilleri ei kompuroi eikä kyykkää

Koston oikeutus ja taipumus polveutua ikuisesti itseään ruokkivaan kierteeseen ovat komea jännitysromaanin aihe. Kun päähenkilökin on vielä vain se pahoista vähiten pahin, on Max Seeckillä esikoistrillerissään kaikki onnistumisen edellytykset. Seeck myös käyttää edellytyksensä ainakin pääosin onnistuneesti. Tarina Kroatiassa kadonneesta Suomen suurlähetystön työntekijästä kun laajenee niin nopeasti niin mielipuolisiin mittasuhteisiin, että taitamattomimmissa käsissä romaani kyykkäisi heti alkuunsa. Mutta nyt ei kompuroida saati sitten kyykätä. Ulkoministeriö lähettää kadonnutta etsimään entisen YK-sotilaan, jonka menneisyys on ollut vähän turhankin likainen ja synkkä. Tarinaan rynnivät muun muassa italialainen palkkatappaja ja Jugoslaviassa parikymmentä vuotta sitten tapahtuneet sotarikokset. Paha tuodaan heti lukijan iholle. Aivan viimeiselle riville asti se pahuus myös lukijan matkassa kulkee. Jugoslavian 1990-luvun hajoamissodat tarjoavatkin oivaa tutkimusmateriaalia ihmisen silmittömään pahuuteen. Olivathan nuo monimutkaisiksi äityneet valtataistelut kuin ihmiskoe, jonka ihminen komeasti reputti. Pinnallisena historian harrastajana sanoisin, että Seeck myös käyttää tuota materiaalia taiten. Pahojen ja vähemmän pahojen vastapainona romaanissa esiintyy sitten se jännitysromaanien välttämätön koriste: kaunis nainen, jonka ympärille voidaan punoa romanttinen sivujuoni. Toki kertoja vähän väliä muistuttaa että nainen on paitsi kaunis myös pelottavan älykäs, mutta mitään näyttöä siitä teksti ei tarjoa. Sadistiseksi epäillyn sotarikollisenkin hän toteaa syyttömäksi lähnnä fiilispohjalta. Monimutkaisiksi tarkoitetut rahanpesuorganisaatiot myös paljastavat kätketyt omistussuhteensa niitä tutkivalle toimittajalle kovin helposti, mutta ehkä Seeck on vain halunnut säästää lukijaa uuvuttavilta yksityiskohdilta. Sovitaan nyt ainakin, ettei juonen pari liian suoraviivaisesti vedettyä oikopolkua kirjailijan laiskuudesta johdu, kun tarina on muutoin niin kunnianhimoisesti punottu. Max Seeck: Hammurabin enkelit HHH 414 sivua. Tammi, 2016.