Teatteri

Juha Hurmeen Lemminkäinen on kalevalaista Tarantinoa – Tässä on näytelmä, joka ei kerro mitään mistään

Kansallisteatterin ja Juha Hurmeen mainiossa Lemminkäisessä riittää vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Kansallisteatteri
Juha Hurmeen Lemminkäinen on kalevalaista Tarantinoa – Tässä on näytelmä, joka ei kerro mitään mistään

Taistelukohtauksia Kill Billin tyyliin? Kansallisteatterin Lemminkäinen on varsin reipas ja viihdyttävä "pläjäys", kuten ohjaaja Juha Hurme sitä itse kuvaa.

Seppo RothAamulehti

Kalevalan päivä, Kansallisteatteri ja Juha Hurme joukkioineen teatterin lavalla kansalliseepoksen kimpussa.

Tästä Lemminkäisestä oli pakko tulla jotain mielenkiintoista. Tulihan siitä. Erittäin viihdyttävä ja virkeä parituntinen etäisesti Kalevalan myyttisiä hahmoja muistuttavien sketsihahmojen seurassa. Olisko tämä eräänlainen Kalevalan spin-off?

Ei kerro mistään mitään

Lähtötilanne oli tämä: Juha Hurme on Finlandia-palkittu kirjailija. Kansallisteatteriin tulee Kalevalan päivänä kantaesitykseen hänen kirjoittamansa ja ohjaamansa Lemminkäinen, joka ehkä ainakin vähän pohjautuu hänen voittokirjaansa Niemi ja vähän kai Kalevalaankin.

Ennen ensi-iltaa Hurme sanoi, että Lemminkäinen “ei kerro mitään mistään”. Journalistit kiirehtivät toteamaan, että lausunto oli annettu “huumorimielellä”.

No.

Lemminkäinen ei kerro mitään nyky-yhteiskunnan kipupisteistä. Se ei kerro mitään kansakunnan kipeistä muistoista eikä yhdenkään yksinäisyydestä, masennuksesta, ahdistuksesta, työpaikkakiusaamisesta tai narsistisesta parisuhteesta kärsivän Pirjo-Annelin elämästä.

Se ei kerro ilmastonmuutoksesta, ei #metoosta, eikä se sisällä mitään kannanottoa mihinkään ajankohtaiseen asiaan.

Hurme oli tosissaan. Se ei kerro mitään mistään.

Ilosta syntynyt pläjäys

Kuten Hurme itsekin käsiohjelmassa sanoo, hän palaa näytelmässä lapsuuden kansakoulunsa jumppasaliin ja sen teatterilavan ihmeelliselle taikanäyttämölle. “Siinä selitys tämän puhtaasta ilosta ja tekemisen riemusta syntyneen pläjäyksen estetiikalle”.

Esitys on kuin Tarantino olisi päässyt mellastamaan koulun lavalle. Miekkataisteluja ja päättömiä monologeja. Samassa kohtauksessa filosofista pohdintaa ja rivointa alatyyliä. Toimii aina.

Kalevalasta osittain nimensä saaneet hahmot mellastavat Virossa, Vantaalla ja Pälkäneellä noin tuhat vuotta sitten. Lemminkäinen on osa rosvojoukkoa, joka tienaa rahaa kierrättämällä romurautaa Viroon ja tuomalla sieltä “tuoteväärennöksiä” Suomeen. Pohjan Akan eli rouva Louhivuoren joukot lopulta lahtaavat koko porukan.

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää, mutta pohjalla on tietysti Hurmeen laaja perehtyneisyys historiaan.

Tärkeä kirittäjä jutulle on Petra Poutanen-Hurmeen luoma, aika syvälle kansanmusiikin (kuviteltuun) muinaisuuteen uppoava musiikki.

Poutanen, joka tunnetaan muun muassa UTU-yhtyeestä, sekoittaa soppaan kansanmusiikkia vähän eri kulttuureistakin, välillä näyttelijöiden kuoro saa laulettavakseen aika kimurantin modernin soinnun. Musamaailma on, kuten näytelmäkin, rempseän mielenkiintoista.

Tyylilaji laittaa näyttelijät kovan paikan eteen. Kansallisen taitava porukka hoitaa duunin ilolla läpi. Erittäin hilpeää meininkiä kaiken kaikkiaan.

Lemminkäinen

★★★★

Käsikirjoitus ja ohjaus: Juha Hurme.

Musiikki: Petra Poutanen-Hurme

Rooleissa muiden muassa Marja Salo, Tomi Alatalo, Kristiina Halttu, Saara Kotkaniemi, Antti Pääkkönen, Terhi Panula, Cecile Orblin.

Kantaesitys Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä 28.2.2018


Lue myös nämä


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio