Kirjat

Tällainen on Finlandia-palkittu Niemi: Juha Hurme kirjoittaa alkuräjähdyksestä vuoteen 1809 niin ilkikurisesti, että melkein joka sivulla ratkeaa nauruun silkasta oivalluksen ilosta

Kirja-arvio: Juha Hurmeen historiateos Niemi pitäisi saada pikimmiten peruskoulun opetusohjelmaan.

Silja Viitala
Tällainen on Finlandia-palkittu Niemi: Juha Hurme kirjoittaa alkuräjähdyksestä vuoteen 1809 niin ilkikurisesti, että melkein joka sivulla ratkeaa nauruun silkasta oivalluksen ilosta

Kirjailija Juha Hurme vei lokakuun lopussa puita talveksi suojaan kotonaan Pispalan Mäkikadulla. Hänen Niemi-kirjansa kertoo huimalla draivilla Suomen ja koko maailmankaikkeuden historian.

Markus MäättänenAamulehti

Joka kaverille ei tulisi mieleen kirjoittaa kotimaansa historia aina alkuräjähdyksestä lähtien, mutta Juha Hurmetta kiinnostaa, naurattaa ja innostaa mahdoton tehtävä. Hänen Niemi-kirjansa on tähän mennessä vetävin ja hurmioittavin Suomen ja koko maailmankaikkeuden historia johon olen törmännyt.

Hurme kirjoittaa alkuräjähdyksen ensisekunnin miljoonasosista niin letkeästi, ilkikurisesti ja räjäyttävästi, että lähes joka sivulla ratkean nauruun, ihan silkasta oivalluksen ja uuden näkökulman ilosta, oli kyse sitten Turun toinen toistaan huonommista urkureista tai Pälkäneen Aapiskukko-huoltoaseman juurista.

Lue lisää: Väinämöisen seksilelut ja alkuräjähdys ovat Juha Hurmeen uuden kirjan polttoainetta

Jos koulukirjamme olisi kirjoitettu näin hyvin, olisi pänttäämisestä jäänyt paljon parempi kuva, tai ehkä koulunkäynti ei olisi lainkaan tuntunut pänttäykseltä.

Olemme niemeläisiä emmekä suomalaisia

Hurme nimittää Suomea Niemeksi. Tämä on perusteltua sillä itsenäinen valtio Suomi on kipuillut täällä vasta sata vuotta. Sitä ennen alue oli Venäjälle kuuluva Suomen suuriruhtinaanmaa, tätä ennen Ruotsin valtakunnan Itämaa, sitä ennen jääkauden alta hiljalleen paljastuvaa korpea.

Suomalaisia Hurme nimittää niemeläisiksi. Tämäkin on perusteltua. Mitään suomalaisia ei ole olemassakaan. Olemme sekoitus etelästä, lännestä ja idästä tulleita maahanmuuttajia. Rajamme eivät ole koskaan olleet kiinni, vaan geenejä on koko ajan vaihdettu kaikkiin suuntiin, ja vaihdetaan vastakin. Niemi on ollut vuosituhansia äärimmäisen kansainvälinen maankolkka, jossa on puhuttu kymmeniä eri kieliä.

Tämän kirjan lukeminen tekisi todella hyvää rajat kiinni - ja pakkoruotsi helvettiin -pelleille.

Hurmeen näkökulmat, oivallukset, detaljit ja ennen kaikkea huumori kulkevat niin kuin Hurme olisi Laurence Sternen ja Francois Rabelaisin fuusio. Ei näin nautinnollista teksti-ilotulitusta ole tullut vastaan oikeastaan kuin Hurmeen edellisessä kirjassa Nyljetyt ajatukset. Sille olisi hyvin voinut antaa sekä fiktio-Finlandian että tieto-Finlandian.

Niemi kallistuu aavistuksen verran enemmän tietokirjan kuin romaanin puolelle, mutta ei Niemelle ainakaan tieto-Finlandia-ehdokkuutta irronnut. Mitäs näistä, Niemi on silti täysi timantti, joka kirjahyllyssä kuuluu kunniapaikalle Aleksis Kiven ja Cormac McCarthyn väliin.

Ennen näkemätön musiikkikone!

Palataan lopuksi niihin Turun tomppeleihin urkureihin. 1700-luvulla, ennen teollista vallankumousta, kirkkourut olivat ylintä ihmisen rakentamaa huipputeknologiaa maailmassa. Siksi urkureiksikin valikoitui välillä erittäin vaikeita persoonia. Heidän oli maailman upeimmalla soittopelillä vaikea pysyä Ruotsin valtakunnassa 1680-luvulla säädetyn kirkkolain pykälissä.

Lain mukaan urkurin ei pitänyt johtaa seurakuntaa harhaan "konstikkaalla soitolla" – eli laki yritti suitsia urkureiden taiteellisia pyrintöjä! Ongelmiahan siitä tuli. Hurme Kirjoittaa huiman juoksutuksen Turussa koko 1700-luvun pahennusta herättäneistä hankalista, itsepäisistä urkureista.

Esimerkiksi Saksasta Turkuun palkattua Ludwig Petraztin vastaan käytiin oikeutta "katekismuskuulustelun häiriköimisestä pauhaavalla urkujensoitolla". Hän päästi kielloista huolimatta häliseviä turkulaisia maksua vastaan urkuparvelle ja veti turpaan siellä toista kanttoria niin että uruista halkesi palje. Lopulta Petrazt tuomittiin kuolemaan, kun hän pahoinpiteli Turun akatemian kielimestarin tuomiokirkon kastemaljan luona, kesken kirkonmenojen.

Petraztin jälkeen urkuparvelle nousi Carl Petter Lenning. Hänen kehnosta soitostaan syntyi vähättelevä sanonta "Ej bättre än Lennings musik", ei parempaa kuin Lenningin musiikki.

Lenningin ja hänen yhtä kehnosti soittaneen poikansa jälkeen urkuriksi nimitettin Johan Torenberg. Hän keskittyi urkuroimisen sijaan rakentamaan ennen näkemätöntä musiikkikonetta "Orchestre Méchaniqueta", jonka efektiäänikerroilla pystyi imitoimaan, turkkilaista torimusiikkia, linnunääniä, salamaniskuja ja kaikkea muutakin möykkää.

Torenberg veti helvetinkoneellaan muutaman rahvasta ihastuttaneen mutta eliittiä närästyttäneen keikan niin Turussa kuin Tukholmassa. "Niemen kohtalonvuonna 1809 Johan Torenberg hukkui Aurajokeen ja Turun kaupungin urkuriongelma vajosi pinnan alle", Hurme päättää juoksutuksensa.

Vuoteen 1809, jolloin Ruotsin valtakunta menetti kuninkaansa tunaroinnin vuoksi Itämaansa Venäjälle, Hurme myös päättää Niemensä 14 miljardin vuoden historian.

Teos on alusta loppuun täynnä Turun urkurikronologiaa vastaavia, riemukkaita aarteita. Näillä jutuilla pystyy viihdyttämään ja sivistämään itseään loputtomasti. Niemi pitäisi pikimmiten saada mukaan peruskoulun opetusohjelmaan.

Juha Hurme: Niemi ★★★★★

448 sivua. Teos, 2017.

Teos

Lue myös nämä


Kommentit (3)

  • juntti

    Mutta se jää yhä selvittämättä miksi sitä ruotsia piti ja pitää opetella, kun ei ruotsalaisetkaan sitä osaa.
    Ittellä on laudatur ja todistus virkamiehiltä vaadittavasta kielitaidosta. Kun menen Ruotsiin, niin kukaan ei ymmärrä minua vaan vastaavat englanniksi.

  • Esa Halonen

    Olen itse asunut yhdeksän vuotta ulkomailla ja ymmärrän kielitaidon merkityksen. Niin sanottuun pakkoruotsiin minulla on ollut varsin neutraali suhtautuminen. Olen nähnyt siinä sekä myönteisiä että kielteisiä puolia. Aikoinaan 47 vuotta sitten lukioaikana olin Ruotsissa kesätöissä, silloin ruotsin kielestä oli hyötyä. Myöhemmin ulkomailla asuessani tulin toimeen ruotsalaisten ja norjalaisten kollegojeni kanssa varsin hyvin saksan ja englannin kielillä. Toisaalta ruotsin kielen osaamisella on yleissivistävää ja historiallista arvoa. Kuitenkaan en hyväksy, että kirja-arvostelussa pakkoruotsia vastustavia kutsutaan pelleiksi. Suvaitsevainen suvaitsee myös vastakkaiset mielipiteet vaikka ei olisikaan samaa mieltä.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet