Jennifer Koh lumosi taas taidoillaan Tampere Filharmonian solistina – Viulisti jatkoi Esa-Pekka Salosen musiikilla siitä, mihin vuosi sitten jäi

Konserttiarvio: Jennifer Koh on viulun häikäisevä taituri, joka on erikoistunut uuteen suomalaiseen musiikkiin.

MAARIT KYTOHARJU
Jennifer Koh lumosi taas taidoillaan Tampere Filharmonian solistina – Viulisti jatkoi Esa-Pekka Salosen musiikilla siitä, mihin vuosi sitten jäi

Jennifer Kohin soitto kosketti yleisöä Tampere Biennalessa. Ylimääräisenä kuultiin Bachia.

Harri HautalaAamulehti

Suomalaiseen musiikkiin rakastunut amerikkalainen viulisti Jennifer Koh jatkoi Tampere Filharmonian solistina siitä, mihin hän vuosi sitten jäi.

Viime kevään Kaija Saariahon viulukonsertosta olikin yllättävän lyhyt matka nyt Tampere Biennalessa kuultuun Esa-Pekka Salosen viulukonserttoon. Ikään kuin teokset muodostaisivat parin.

Jo Saariahossa Koh hämmästytti soittonsa aineettomalla keveydellä, tajuttomalla taituruudella ja herkällä sointiaistilla.

Salosen konsertossa on samoja aineksia jopa niin paljon, että ajoittain Salonen kuulosti ainakin Kohin tulkinnassa lähes yhtä saariahomaiselta kuin Saariaho itse.

Varsinkin viulukonserton hitaassa päätösosassa ajan liike ja tilan hahmottaminen muuttuvat jotenkin hyvin saariahomaisella tavalla henkevyydeksi ja ajattomuudeksi. Adieu-finaali on vibratosta vapaine suorine sooloäänineen varmaan muutenkin Salosen koskettavinta ja henkilökohtaisina musiikkia.

Satumaisilla käsillään viulusoitosta kaiken hallitseva Koh teki Salosen parissa puhdasta musiikkia niin hurjaa nopeutta vaativista toistuvista kuvioista kuin äänen hauraista rajapinnoistakin.

Lawrence Renesin johtama Tampere Filharmonia hoiti osuutensa mallikkaasti. Salonen on osannut säveltäessään tasapainottaa soinnin niin, että solisti ja orkesteri ovat omilla taajuuksillaan, mutta selkeästi osana suurta kuvaa. Renes vielä sääteli sointia taitavasti siten, että solisti varmasti kuului aina kun pitikin.

Taitavaa orkesterinkäyttöä kuultiin myös Lotta Wennäkosken lyhyessä ja tiiviissä Flouncessa, joka oli BBC:n tilaustyö viime vuoden Proms-festivaalin päätöskonserttiin.

Nyyhkivät jouset

Uusinta uutta oli Kimmo Kuokkalan Industrialis. Se oli konsertin ulkoisesti tapahtumaköyhin ja epävirtuoosisin teos, joka koostuu jousiston alakuloisista nyyhkäisyistä ja lyömäsoitinten iskemistä betonisen brutaaleista rytmeistä.

Vähän masentavan oloisen kappaleen sisällöllinen anti ei ihan kanna loppuun asti, mutta tietty erilaisuuden estetiikka antaa musiikille omanlaistaan kiehtovuutta. Luulen, että tämä teos jää pyörimään mieleen pitempäänkin!

Ylenpalttisen runsasta, värikästä ja äänekästä monotonisuutta saatiin sitten John Adamsin Doctor Atomic -sinfoniassa.

Ellei orkesteri olisi soittanut kappaletta niin intohimoisella otteella, se olisi kolissut vielä tyhjempänäkin.

Jousisto oli alussa aivan valtavassa vedossa, samoin maukkaan soolon puhaltanut pasunisti Antti Hirvonen.

Lopun kruunasi trumpetisti Jonas Silinskasin tilittävä soolo, jossa kiteytyi atomipommin isän Robert Oppenheimerin katumus.

Tampere Filharmonia. Kapellimestari: Lawrence Renes. Solisti: Jennifer Koh, viulu.

★★★★

Tampere-talon Iso sali 13.4.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio