Musiikki

Istumalihaksia koetteleva viiden tunnin kesto on Parsifalin vahvuus: katsomossa pääsee irti ulkomaailmasta

Ooppera-arvio: Parsifal palasi komeasti Kansallisoopperaan

Heikki Tuuli
Istumalihaksia koetteleva viiden tunnin kesto on Parsifalin vahvuus: katsomossa pääsee irti ulkomaailmasta

Sekä Tuija Knihtilä että Jukka Rasilainen lauloivat komeasti Kansallisoopperan Parsifalin uusintaensi-illassa.

Päivi Loponen-Kyrönseppä

Upea kevät, Parsifal, linjakasta orkesterisointia ja komeasti laulavat solistit. Kiitos, että saimme jälleen kokea Wagnerin ainutlaatuisen rituaalioopperan!

Jos Wagnerin ritarillinen pyhitysnäytelmä tuntuukin alkuun vieraalta, sitä se ei välttämättä ole enää viiden tunnin esityksen loppupuolella. Katsoja-kuuntelija taitaa itsekin pyhittäytyä huomatessaan olleensa normaalia pidemmän tovin erossa sosiaalisesta mediasta, multitaskingista ja sirpaleisesta digimaailmasta.

Kun Parsifalista tulee sankari, joka pelastaa Graalin maljan, ritarit ja maailman, siinä sivussa katsoja voi kokea oman vapautuksensa ritarin lailla.

Wagner antoi Parsifal-teokselleen nimen ”Bühnenweihfestspiel”, joka tarkoittaa uskonnollista musiikkidraamaa. Harry Kupferin ohjaus korostaa teoksen buddhalaista ulottuvuutta, mikä kirkastaa esityksen sanomaa. Miehen tie pyhitykseen sekä maailman ja toisten ritarien pelastamiseen käy kieltäymysten kautta.

Teoksen tarina on kiteytettynä: Kuningas Amfortas on sairas, ja hänet voi pelastaa vain viaton nuorukainen. Parsifal kasvaa kieltäymyksen ja itsetuntemuksen kautta vapahtajaksi, pelastaa kärsimykseen tuomitut ja nousee Graalin ritarikunnan kuninkaaksi.

Hienoa työtä

Nyt nähtävä Parsifal-produktio sai ensi-iltansa vuonna 2005. Mitä on tapahtunut kolmessatoista vuodessa? Ainakin esityksen visuaalisuus näyttää jo aikansa eläneeltä. Toisen näytöksen alastomien naisten kukkaisvideo on kuin pehmopornokuvastoa kaukaa 1960–1970-luvulta.

Aika on ajanut myös lavastuksen pääelementin, valolattian ohi. Sen neonvärimaailma tuntuu aikamoiselta retrolta.

Nikolai Schukoff on kuin luotu Parsifalin rooliin. Hänen tenorinsa soi vivahteikkaasti ja kalskahtaa tarvittaessa metallikkaasti. Schukoffin ketterä olemus tuo esitykseen elämän tuntua, vastapainona ritarijoukkioiden ritualistiselle koreografialle.

Tuija Knihtilä veti raskaan ja pitkän lauluosuutensa varmaotteisesti. Äänen väsymisestä ei ollut merkkiäkään, vaikka rooli on huikean rankka. Loppua kohti Knihtilän mezzo tuntui vain vahvistuvan. Upea debyytti Kundryna!

Komeasti lauloivat myös Jukka Rasilainen, Tommi Hakala ja Jyrki Korhonen. Gurnemanz on paras kuulemani roolisuoritus Korhoselta. Hänen bassonsa on iän myötä vain parantunut. Kunhan rooliin tulee toistojen myötä varmuutta ja lisää legatolinjaa, siitä tulee Korhosen bravuuri.

Kuoro ja orkesteri tekivät hienoa työtä Pinchas Steinbergin johdolla. Uusintaensi-ilta oli musiikillishenkinen kokemus, jollaisia on harvoin tarjolla.

Puhdistava kokemus

Kansallisoopperan Parsifalin aloitusaika klo 17 on viisas ratkaisu: esitys loppui kymmenen jälkeen, jolloin suurin osa aikuisista lienee yleensäkin hereillä.

Esityksen pituus on itse asiassa sen vahvuus: katsomossa pääsee irti oopperatalon ulkopuolisesta todellisuudesta. Se on puhdistava kokemus.

Richard Wagner: Parsifal.

★★★★

Ohjaus Harry Kupfer.

Uusintaohjaus Kim Amberla.

Lavastus Hans Schavernoch.

Puvut Yan Tax.

Valaistus Andrew Voller. Rooleissa muun muassa Nikolai Schukoff, Tuija Knihtilä, Jyrki Korhonen, Tommi Hakala ja Jukka Rasilainen.

Musiikinjohto Pinchas Steinberg.

Uusintaensi-ilta Suomen kansallisoopperassa 16.5.


Kommentit (2)

  • Kalevi Aho

    Hyvin outo mielipide Kansallisooperan Parsifal-produktiosta. Mielestäni Kansallisoopperan Parsifal on talon kaikkien aikojen upeimpia produktioita, joka ei missään suhteissa tunnu aikansa eläneeltä, vaan päin vastoin ajattomalta; on hienoa, että sen saattoi taas uudestaan kokea! Harry Kupferin ohjauksessa ja Hans Schavernochin lavastuksessa on monia nerokkaita oivalluksia. Esimerkiksi se miten Kupfer näyttää teoksen filosofian yhteyden buddhalaisuuteen, tai miten hän tulkitsee Kundryn hahmon kolmannessa näytöksessä – alistetusta, hyväksikäytetystä hahmosta kasvaa aktiivinen toimija. En ole mielipiteessäni yksin; jotkut monia ulkomaisia produktioita nähneet katsojat kokivat laillani, että Kansallisoopperan Parsifal kuuluu maalmanlaajuisestikin Parsifal-tulkintojen huippuihin. Myös musiikillisesti näkemäni esitys oli harvinaisen täyspainoinen.

  • Jukka Poikolainen

    Olen nähnyt kolme Parsifalia. Tampereen produktio joskus 1980-luvun loppupuolella oli niin upea, että olisin voinut katsoa viisi ja puolituntisen esityksen heti uudestaan.
    Toisen kerran näin Parsifalin Kansallisoopperassa 2005. Toteutus oli niin tylsä ja typerä, että olin nääntyä katsomoon.
    Kolmannen Parsifalin näin Berliinin Deutche Operissa neljä vuotta sitten. Toteutus oli yllättävän naturalistinen, joskin harras ja koskettava.
    Olin jo varannut lipun Kansallisoopperassa tällä hetkellä esitettävään Parsifaliin, mutta onneksi sain peruttua varauksen. Nimittäin nyt, kun olen nähnyt esityksestä valokuvia ja lukenut arvostelun, olen tajunnut, että kyseessähän on sama ohjaus kuin vuonna 2005.
    Olen erittäin onnellinen, että en tuhlannut rahojani tähän epäonnistuneeseen toteutukseen, joka kaikessa kömpelyydessään ei ole kunniaksi Wagnerin musiikkidraamalle.
    Tätäkin tärkeämpää on, että onnistuin välttämään saman totaalisen turhautumisen, jonka koin jo vuonna 2005.
    Ihmettelen suuresti, miten Kansallisoopperan taiteellinen johto on voinut tehdä tällaisen virhearvion. Wagnerin ihailijat olisivat ehdottomasti ansainneet tuoreen tulkinnan, sillä Parsifalia ei meillä kovin usein näyttämöllä nähdä. (Onneksi Esa-Pekka Salonen pelasti Kansallisoopperan maineen tulevien Wagner-produktioiden osalta.)
    Eipä silti, oopperassa on menty metsään monta kertaa muulloinkin, mutta tämä moka on aivan omaa luokkaansa.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio