Teatteri

Isot aplodit Siperian näyttelijöille – Viiden tähden esitys ympäristökatastrofista

Teatteri Siperia käsittelee ilmastonmuutosta tekstillä, joka pakottaa katsojan ajattelemaan.

Isot aplodit Siperian näyttelijöille – Viiden tähden esitys ympäristökatastrofista

Jääkarhu (Tytti Marttila) kirjoittaa vetoomuksen, että ihmiset auttaisivat luontoa, koska olemme yhtä. Poikaa esittää Jaakko Ohtonen.

Maarit Saarelainen

Teatteri Siperian 10-vuotisjuhlanäytelmä ottaa kantaa ilmastonmuutokseen.

Eikä kukaan meitä enää ets i -näytelmä on hyvin kirjoitettu, loistavasti näytelty ja haastava esitys, joka väistämättä pistää katsojan miettimään omia valintojaan suhteessa ihmiskunnan kriisiin.

Me olemme osa luontoa, miksi siis tuhoamme itsemme? Kannattaako maailmaan, jossa ei ole tulevaisuutta tehdä lapsia? Millaisen perinnön me jätämme tuleville sukupolville?

Isoja kysymyksiä.

Tommi Kainulaisen ohjaus on rakennettu taitavasti, sillä se uskaltaa väittää myös itseään vastaan. Sisältö on tiukkaa asiaa, mutta näytelmä ei ota itseään liian tosikkomaisesti, vaan esittää asiaansa myös huumorin keinoin. Luomuruoka ja kierrätys ja omantunnon viherpesu saavat myös osansa pohdinnoista.

Näytelmä näyttää tavallisten ihmisten pelot, ennakkoluulot ja tietämättömyyden, muttei pilkkaa niitä. Ja silloinkin kun ilmastonmuutoksesta puhutaan pauhaten ja hurmiossa, vasta-argumentit pääsevät esille.

Näytelmän nimi on Sir Elwoodin Hiljaiset Värit -yhtyeen Viimeisellä rannalla -kappaleesta, jonka teksti puolestaan viittaa Nevil Shuten ydinsodan viimeisistä elonjääneistä kertovaan romaaniin (engl. On The Beach, 1957).

Esityksessä viitataan myös Cormac McCarthyn romaaniin Tie, joka sijoittuu maailmanlopun jälkeiseen maailmaan ja kuvaa isän ja pojan vaellusta. Esitys on monipuolinen ja laadukas puheenvuoro ilmastonmuutoksesta.

Valtavan tietomäärän vastaanottamisessa katsojan taakkaa kevennetään Jaajo Linnonmaan visailulla, hyvillä haltijakummeilla ja suurten ikäluokkien parodialla pullamössösukupolvelle: #ilmanmeitäetteolisitassa.

He ovat jo oman osansa tehneet ja antaneet meille valmiin maailman sosiaaliturvineen kaikkinensa.

Ihmisten passiivisuutta valotetaan inhimillisyyden kautta. Omat, arjessa lähellä olevat asiat ovat kuitenkin tärkeämpiä ja lähempänä itseä kuin suuri, hahmoton ilmastonmuutos.

Näyttelijät Marika Heiskanen, Karoliina Blackburn ja Jaakko Ohtonen ansaitsevat huikeat aplodit. Mikä tiimityö! Mikä taituruus! Mikä muuntautumiskyky!

He vaihtavat roolia hatun heilautuksella milloin visailujuontajasta poliitikoksi, aktivistista suurten ikäluokkien edustajaksi ja reteästä besserwisseristä pikkupojaksi.

Esityksessä on myös loistava jääkarhu, Tytti Marttila, jonka sympaattinen elekieli vaikuttaa suoraan tunteisiin ja mieleen. Aiheen mukaisesti puvustus on tietysti kierrätysvaatteista, samoin pahvilaatikoista tehty, hyvin toimiva lavastus.

Esityksen lopputulema on lohdullinen. Me kaikki yhdessä voimme vielä tehdä jotain konkreettista ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Meidän täytyy avata silmämme ja aloittaa tekemään se mitä kukin parhaiten osaa, esimerkiksi Greenpeacen kautta.

Maarit Saarelainen

Eikä kukaan meitä enää etsi

HHHHH Käsikirjoitus: Reidar Palmgren, Tommi Kainulainen, Marika Heiskanen, Karoliina Blackburn Ohjaus: Tommi Kainulainen.

Valo- ja lavastussuunnitelma: Petri Tuhkanen.

Rooleissa: Karoliina Blackburn, Marika Heiskanen, Jaakko Ohtonen. Jääkarhu: Tytti Marttila.

Ensi-ilta: Teatteri Siperia 28.2.2017

Tilaton teatteri

Maarit Saarelainen Teatteri Siperian neljän hengen johtoryhmään kuuluvat Marika Heiskanen, Riikka Papunen ja Tuukka Huttunen, sekä vanhempainvapaalla oleva Anna Rouhu. He kaikki toimivat henkilökohtaisten apurahojen turvin. Teatteri Siperian ainoana kuukausipalkkaisena työntekijänä on tuottaja Venla Moisala. Teatteri saa toiminta-avustusta sekä valtiolta että kaupungilta. Johtoryhmän tehtävänä on ideoida uusia esityksiä ja pyytää niihin tarvittavat vierailijat sekä hankkia yhteistyökumppaneita.

Taiteellinen johtaja Marika Heiskanen kertoo, että toukokuun jälkeen tehtäväksi tulee myös uusien paikkojen etsiminen, sillä teatteri jättää nykyisen esitystilansa Hämeenpuisto 28:ssa ja aloittaa tilattoman taipaleensa.

- Nyt lähdetään etsimään tilaa taide edellä, koska haluamme, että käytettävissä olevat rahat käytetään itse asiaan, eikä seiniin. Ideana on miettiä millainen tila kuhunkin esitykseen parhaiten sopii.

- Tampereella on runsaasti erilaisia käyttämättömiä tai käytöstä poistuneita tiloja, joita olisi mahdollista käyttää väliaikaisena esitystilana. Yhteistyötä tehdään avoimin mielin erilaisten toimijoiden kanssa.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet