Iskuja ja laukauksia, naimista kuin viimeistä päivää: Maailma teatterin silmin on rujo ja hukkumassa, mutta huutaa juuri sinua apuun

Analyysi: Jos taide on peili, Tampereen Teatterikesä 2017 antaa yhteiskunnasta kiinnostavan kuvan

Alex Brenner
Iskuja ja laukauksia, naimista kuin viimeistä päivää: Maailma teatterin silmin on rujo ja hukkumassa, mutta huutaa juuri sinua apuun

Burning Doors oli väkivaltainen herätys katsojalle.

Anu Ala-Korpela

Jo ensimmäisenä päivänä ammuttiin.

Belgialaisen Miet Warlopin performatiivisessa rockkonsertissa basisti tarttui soittimensa kaulaan kuin aseeseen.

Warlopin Fruits of Labor -esitys kävi kanssamme pelon, uskonnon ja väkivallan maisemissa. Mutta taiteilija näytti myös värejä: kaaressa suihkuava vesi oli yhtäkkiä kirkkaan keltaista. Meitä nauratti. Tuli lämmin olo.

Esityksessä, jonka näin seuraavaksi, kiteytyi tämän vuoden 2017 Tampereen Teatterikesän maisema. Hype-kollektiivin Father Fucker tapahtuu kuolleen muotisuunnittelija Gianni Versacen sisälmyksissä. Isän, rakkauden ja hyväksytyksi tulemisen kaipuuta hohkaava esitys, kieriskeli vuoroin kertomuksissa seksikokemuksista vuoroin hautajaistuskasta.

Samaan tapaan tämän vuoden Teatterikesässä elintilasta taistelevat Eros, rakkauden jumala ja Thanatos, muinaisen kreikan kuoleman henkilöitymä.

Tani Simberg
Esityksessä Father Fucker kulminoituivat rakkaus ja kuolema, isän ja rakkauden kaipuutakin käsittelevä esitys tapahtuu kuolleen miehen sisälmyksissä.

Esityksessä Father Fucker kulminoituivat rakkaus ja kuolema, isän ja rakkauden kaipuutakin käsittelevä esitys tapahtuu kuolleen miehen sisälmyksissä.

Aluksi näytti, että kyse on vain seksistä. Fuck-loppuiset esitysten nimet hämmensivät meidät luulemaan, että joka paikassa vain paneskeltaisiin.

Tom of Finlandin aikoihin tiistaina TTT:n suurella näyttämöllä vielä vietettiin seksin suurta juhlaa. Huippua! Huusi Facebook. Mikä ihana laulun ja tanssin siivittämä fantasia! sanoi kriitikko.

Saalistajissa samaan aikaan puhuttiin parittelemisesta. Ihminen oli redusoitu alalajikseen. Seksi ei ollut vain seksiä, vaan viittasi raakuuteen, eläimellisyyteen.

Keskiviikkona seksitouhu saavutti huippunsa. Jopa Aamulehden ja Teatterikesän paneelissa käsinuket nousivat ulos kangaskassista ja ryhtyivät kesken julkisen keskustelutilanteen harrastamaan seksiä. Ja tämä tapahtui panelisti Timo Väntsin pöydän takana Siperian aukiolla Finlaysonilla.

Samalla kellonlyömällä kuusikymppinen näyttelijätär antautui selkävaivaiseen pystypanoon Vaimoni Casanovassa.

Keskiviikkoiltana jo tissi puhkesi puhumaan Klingendahlilla. Luulette, että keksin tämän, mutta Emilia Kokon esityksessä tissi piti seminaaria. Turiseva tissi -hahmo esityksessä Genderfuck eleli hänkin jonkilaisessa lopunajan tunnelmassa: ulkoasultaan munamiehen jätesäkkiin pukeutunut versio esitelmöi kakkakiekuroiden ja ensinäkemältä varsin sotkuisen lattian ympäröimänä.

Emilia Kokko
Genderfuck-esityksessä vaellettiin rakentamattomaan tilaan.

Genderfuck-esityksessä vaellettiin rakentamattomaan tilaan.

Mitä pitemmälle festivaali eteni, sitä vähemmän oli tilaa lihallisille nautinnoille. Sen sijaan alettiin piestä ja kalistella aseita.

Torstaina Hullussa Juha Hurme melkein jo kuoli. Esitys kertoo siitä, miten teatterimies itse sairastui ja joutui psykoosiin, mutta vastoin kaikkea todennäköisyyttä parani. Jossain mies kävi, tavallisen tajuamisen rajan takana.

Burning Doors -esitys viikonloppuna kertoi mielipiteidensä ja taiteensa vuoksi vangittujen taiteilijoiden tarinaa. Esitys tapahtui vankilassa.

Esityksessä roikotettiin vankeja ranteista köysissä, heitä lyötiin, kidutettiin ja häpäistiin. Näyttelijöiden fysiikkaa venytettiin yhä pitemmälle.

Yksi esityksen henkilöistä kommentoi, miten kaikki taiteilijat ovat hulluja. Yleisö naurahti ymmärtävästi.

Burning Doorsin Materiaalina olivat oikeiden taiteilijoiden todet kertomukset.

Tositarinat ovat takana myös Karkotetutuissa. Se kertoo Euroopan unionin jäsenmaista häädettyjen ihmisten kohtaloista. Ruotsalaisesitys People Respect me Now puolestaan kertoo kouluväkivallasta.

Tämän vuoden ohjelmisto muodostaa itsessään hienon dramaturgisen ja mietityn kokonaisuuden.

Jussi Virkkumaa

Teatterilaiset, nuo hovinarrit, tapaavat sanoa totuuden maailmasta. Tämän otoksen perusteella maailma on lipunut jonnekin rajavyöhykkeelle, Romeon ja Julian kaatopaikalle, Saalistajien viimeiselle rannalle tai Genderfuckin mukana autiolle rakennustyömaalle.

Yltiöpäinen seksuaalisuus on yksi merkki tästä lopunajan koittamisesta.

Eletään rappeutuneisuuden tunnelmissa, degeneroituneessa yhteiskunnassa. Sen yhteiskunnan marginaaleista kuuluu huutoa. Tämän vuoden Teatterikesä kuunteli sitä ääntä.

Teatteri on peili yhtesikunnan naamataulussa. Mikäli peiliin, tarkoitan teatteriin, on uskominen, eletään turmeltuneessa maailmassa, väkivallan kolkutellessa ovilla.

Onneksi meillä on hullut taiteilijat.

He tarjoavat meille hetken kipulääkkeen – ja herättävät sitten toimimaan.

Tampereen Teatterikesä

Taiteellisen johtoryhmän jättävät nyt ohjaaja-käsikirjoittaja Milja Sarkola ja ohjaaja Erik Söderblom.

Uusina aloittavat ohjaaja-käsikirjoittaja Hilkka-Liisa Iivanainen sekä ohjaaja Aleksis Meaney.

Johtoryhmässä jatkaa ohjaaja Miko Jaakkola.

Toiminnanjohtaja Hanna Rosendahl toimii työnsä puolesta taiteellisen johtoryhmän jäsenenä.

Teatterikesä oli järjestyksessä 49.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet