Intialaispoika joutuu eroon äidistään, koska ruotsalaisbloggaaja haluaa vuokrata kohdun

Kirja-arvio: Tiina Laitila Kälvemarkin toinen romaani, Seitsemäs kevät on kauhukuva siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen yrittää ahnehtia itselleen vähän enemmän kuin elämällä olisi antaa.

Mathias Laitila Kälvemark
Intialaispoika joutuu eroon äidistään, koska ruotsalaisbloggaaja haluaa vuokrata kohdun

Tiina Laitila Kälvemarkin Seitsemäs kevät on suurien tunteiden romaani rakkaudesta ja unelmien hinnasta.

Kaisa Järvelä

Pohjolassa ei ole ollut kesää kuuteen vuoteen, koska ihmisen aiheuttama ilmastonmuutos on saanut säät sekaisin. Intialaispoika joutuu ikävöimään äitiään sukulaistädin hoivissa, koska ruotsalaisbloggaaja on päättänyt saada itselleen iltatähden, vaikka sitten vuokraamalla kohdun maapallon toiselta laidalta.

Sosiaaliseen mediaan kelpaavaa kiiltokuvaelämää tavoitteleva vaimo tulee ajaneeksi aviomiehensä maanpakoon. Rakastamisesta tuntuu tulleen unohdettu taito tai korkeintaan lapselle ominainen kyky.

Ruotsalaistunut kirjailja

Pohjanmaalta kotoisin olevan, sittemmin ruotsalaistuneen toimittaja-kirjailija Tiina Laitila Kälvemarkin toisessa romaanissa vallitsee tulevaisuuden kauhuja maalaavan dystopian henki.

Käytännössä kaikki romaanissa kuvattu kylmyys on kuitenkin jo tätä päivää. Pohjolan kadonneisiin kesiinkin on kuluvan kevään sääoloissa helppo eläytyä.

Ahneus ja sen seuraukset ruumiillistuvat teoksessa seitsemän kertojaäänen hahmoihin, mutta syyttävä sormi osoittaa koko ihmiskuntaa. Seitsemäs kevät tuntuukin aiheelliselta käskyltä vetää hätäjarrusta ja tehdä hulluudeksi räjähtäneestä itsekkäästä ahneudesta loppu.

Pieneen romaaniin mahtuu paljon

Muodoltaan Seitsemäs kevät liikkuu romaanin ja novellikokoelman rajapinnassa. Sivuja on reilusti alle 200, mutta Laitila Kälvemark on loistava tiivistäjä. Tekstiin tuntuu mahtuvan enemmän kuin moneen tuplasti pidempään romaaniin.

Maantieteellisesti romaani vie lukijan Ruotsista Suomeen, Skotlantiin ja Intiaan. Tarinoiden aiheet sinkoilevat itsensäpaljastajan häpeästä kohdunvuokraukseen liittyviin eettisiin ongelmiin, pettämiseen, valehtelemiseen ja teiniraskauteen. Suuria tunteita täynnä olevien tarinoiden lomassa kulkee romaanin alusta loppuun asti lukiolaistytön kirjoittama, puhtaan asiapitoinen essee ilmastonmuutoksesta.

Seitsemän henkilöhahmoa pääsevät vuorotellen ääneen yhden luvun ajaksi. Tarinat kytkeytyvät ja vaikuttavat toisiinsa, mutta Laitila Kälvemark kaivaa jokaisen hahmon välille tehokkaana ammottavan kuilun. Edes saman perheen jäsenet eivät tunnu saavan toisiinsa mitään kontaktia.

Lukijan mielenkiinto ja sääli jokaista hahmoa kohtaan kasvaa siitä huolimatta, tai juuri siksi, tarina tarinalta.

Ehkä vielä ehtii vetää hätäjarrusta

Jo Laitila Kälvemarkin ensimmäisestä romaanista, toissa vuonna julkaistusta Karkulahdesta, teki aivan erityisen koskettavan tapa, jolla kirjailija katsoo ihmistä: realistisesti mutta rakkaudella – samaan aikaan synkästi ja lämmöllä.

Kaiken ruman ja kylmän keskellä myös Seitsemännestä keväästä huokuukin toivo ja odotuksen tuntu: jokainen kertojista vaikuttaa uskovan, että jotain parempaa on vielä edessä. Kuka tietää, ehkä Pohjolaan tulee vielä hellekesä – ja jos hyvin käy, ehkä jo seuraavan sukupolven aikuiset ovat oppineet, että kaikkea ei voi eikä edes pidä yrittää saada. Ehkä hätäjarrusta ehtii vielä vetää ennen kuin on liian myöhäistä.

Tiina Laitila Kälvemark: Seitsemäs kevät

★★★★

176 sivua. WSOY, 2017.


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet