Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Koronavirus Live Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Näköislehti Moro Mielipiteet Tähtijutut

”Ihmiskunnalla on vielä toivoa”, professori Viljo Rasila, 90, lupaa

Tammipakkaset paukkuivat kuulemma myös 90 vuotta sitten, kun Viljo Rasila syntyi pieneen torppaan Ypäjällä. - Me olimme perhe, joka oli nenä kiinni kirjassa koko ajan. Viljo Rasilan tiedonjano oli valtava. Hänellä ei ollut mahdollisuutta kirjoittaa ylioppilaaksi, mutta hän hankki tietoa ja sivistystä lukemalla itsekseen ja päätyi lopulta professoriksi. Rasila muistuttaa, että hänen ikäluokastaan vain neljä prosenttia kirjoitti ylioppilaaksi. Nyt ylioppilastutkinnon suorittaa yli puolet ikäluokasta. - Silloin meni paljon lahjakkuutta hukkaan, koska kaikki eivät voineet käydä koulua. 90-vuotiseen elämäntaipaleeseen mahtuu monenlaisia vaiheita. 1930-luvun lamavuosien muisteleminen nostaa vieläkin tunteet pintaan. Hän muistaa hyvin, miten miehet ja naiset kulkivat talosta toiseen etsien töitä. - Meille tuli äiti poikansa kanssa. Heidän omaisuutensa oli mahakelkassa, jollaista ei minun kotonani ollut. Minua harmitti, kun he veivät kelkan mukanaan lähtiessään. Jälkeenpäin olen ajatellut, miten saatoin kadehtia kelkkaa, kun minulla oli kuitenkin koti ja ruokaa. Ihminen haluaa aina jotain, mitä hänellä ei ole. Sepäntöistä tohtoriksi Viljo Rasila ehti myös rintamalle viimeisten joukossa. Nippanappa 18 vuotta täyttänyttä nuorukaista ei kuitenkaan pistetty etulinjaan. Sodan jälkeen hän sai vielä kutsun suorittamaan asevelvollisuutta, ja kävi armeija-aikana kengityskoulun. - Olen käynyt kansakoulun, kengityskoulun ja rippikoulun. Rasilan isällä oli pieni paja, jossa poika teki töitä armeijan jälkeen. Tiedonjano vei Rasilan yhteiskunnallisen korkeakoulun pääsykokeisiin Tampereelle. Hän pääsi opiskelemaan ja suoritti maisteritutkinnon neljässä vuodessa. Työpaikka aukesi Kainuusta setlementtityön parista. Hänen tehtäviinsä kuului muun muassa elokuvailtojen järjestäminen metsäkämpillä. Lähin sähköpylväs saattoi olla kymmenien kilometrien päässä, mutta Rasila pystytti aggregaatin pihaan ja elokuvakoneen tupaan. Työn ohessa hän kirjoitti väitöskirjaa Suomen torppariliikkeestä. Rasila on ensimmäinen yhteiskunnallisesta korkeakoulusta Tampereella väitellyt. Väitöskirjasta seurasi työtarjous Tampereen yliopistosta vuonna 1965. Siinä vaiheessa kolmilapsinen perhe asettui uuteen rivitalokotiin Irjalaan. Samassa asunnossa Rasila asuu edelleen. Rasila työskenteli historian professorina. Hän on myös ollut mukana kirjoittamassa teoksia sekä Tampereen että Pirkanmaan historiasta. - Maailma on muuttunut ja tekniikka kehittynyt kovalla vauhdilla, mutta ihminen ja ihmisluonto on pysynyt samana antiikin ajoista asti. Tekniikka on tuonut maailman lähemmäksi. Vaikka elämänpiiri on laajentunut, on ihminen pelottavan samanlainen hyveineen ja paheineen. Historiantutkija joutuu aina mennyttä tarkastellessaan pohtimaan myös tulevaa. Mitä ihmiset ovat tavoitelleet, kun ovat tehneet ratkaisujaan. - Ajattelen edelleen tulevaisuutta. Maailma on muuttunut parempaan päin ja tulevaisuuskin siintää valoisana. Syntynyt 22.1.1926 Ypäjällä. Asuu Tampereella. Leski, neljä lasta, 13 lastenlasta ja kaksi lastenlastenlasta. Väitellyt tohtoriksi Yhteiskunnallisesta korkeakoulusta Tampereella. Kansakoulu, kengityskoulu ja yhteiskunnallinen korkeakoulu. Työskenteli setlementtityössä Kajaanissa ja kirjoitti väitöskirjan työn ohella. Tampereen yliopistossa assistenttina ja historian professorina. Ennen eläkkeelle jäämistä myös yliopiston vararehtorina. Eläkkeelle 1989. Lukuisia teoksia. Kirjoittajana neliosaisessa Tampereen historia -kirjasarjassa sekä Pirkanmaan historia -kirjassa. Toimittanut myös SKS:n kustantaman Suomen maatalouden historian. Harrastaa lukemista ja liikuntaa.