"Ihmiset ovat raivoissaan, ja minä ymmärrän sen"

Halla-aholainen maahanmuuttokriitikko ja punavihreä poliitikko katsoivat elokuvan vihapuhe-Suomesta.

ERIIKA AHOPELTO
"Ihmiset ovat raivoissaan, ja minä ymmärrän sen"

Heikki Luoto ja Anna Kontula katsoivat Kiehumispiste-dokumentin ja näkivät kankaalla monta tuttua. Luodon kaverit tosin marssivat ihan eri porukoissa kuin Kontulan toverit.

Simopekka VirkkulaAamulehti

Huh huh, mitähän tästä tulee?

Mitä tapahtuu, kun kärkäs punavihreä kansanedustaja ja paatunut halla-aholainen kunnallispoliitikko suljetaan puoleksitoista tunniksi hämärään huoneeseen katsomaan dokumenttia maahanmuutosta ja jakautuneesta vihapuhe-Suomesta?

Tapausta ei voi simuloida laboratoriossa, tarvitaan aito ihmiskoe.

Siispä toimeksi. Videotykin piuhat on varmistettu ja laktoosittomat, gluteenittomat, kotimaiset ja kaikin tavoin neutraalit välipalapatukat hankittu.

Yksi napinpainallus ja Aamulehden neuvotteluhuoneen valkokankaalla alkaa pyöriä lähipäivien varma puheenaihe – Elina Hirvosen Kiehumispiste -dokumentti.

Ohjaaja Elina Hirvosen dokumentti kulkee läpi kuohuvan maan Helsingistä Kainuuseen ja Lappiin.

Ohjaaja Elina Hirvosen dokumentti kulkee läpi kuohuvan maan Helsingistä Kainuuseen ja Lappiin.

Kihelmöivän ajankohtaisen elokuvan ensi-ilta on maanantaina 23. tammikuuta Helsingin dokumenttielokuvafestivaali DocPointissa.

Mutta tässä ja nyt leffan näkee ennakkoon eriseurainen tamperelaiskaksikko: Anna Kontula ja Heikki Luoto.

Kontula on sosiologi ja vasemmistoliiton tamperelainen kansanedustaja, Luoto puolestaan Tampereen kaupunginvaltuuston luultavasti maahanmuuttokriittisin perussuomalainen valtuutettu.

Kiitos kun tulitte! Leffa pyörimään! Välihuudot sallittuja, jopa toivottavia!

Juttu jatkuu trailerin jälkeen.

Ahistaa ihan sikana!

Mellakkapoliisin hevosten muovilla suojatut silmät. Ne lävähtävät kankaalle ensimmäiseksi.

Menossa on mielenosoitus – ja niitähän Suomessa nyt riittää, enemmän kuin vuosikymmeniin.

Ohjaaja Elina Hirvonen on kiertänyt kuvausryhmänsä kanssa pitkin maata Kemiä, Kajaania ja Rovaniemeä myöten ja tallentanut aineistoa, jossa tulevaisuuden yhteiskuntatieteilijöillä riittää pureksittavaa.

On karjumista megafonin kanssa ja ilman – hallitusta vastaan, natseja vastaan, pakolaisia vastaan, suvakkeja vastaan, pettureita vastaan.

On kömpelösti kyhättyjä banderolleja, huolella maalattuja rauhanmerkkejä, hartaita kynttiläkulkueita, epävireistä yhteislaulua, Hitler -paitoja, suojeluskunnan hihamerkkejä, mölinää, pelkoa, pettymystä, vihaa.

"No v---u, ahistaa ihan sikana!". Nuoren miehen parahdus tiivistää tunnelman maassa vuonna 2016.

Kotiharjun saunassa Helsingissä löylyttelevä kaverikaksikko edustaa Kiehumispiste-dokumentissa toivoa. Tapio Salminen ja Oula Silvennoinen ovat yhteiskunnan asioista täydellisen erimielisiä mutta keskustelu sujuu sopuisasti.

Kotiharjun saunassa Helsingissä löylyttelevä kaverikaksikko edustaa Kiehumispiste-dokumentissa toivoa. Tapio Salminen ja Oula Silvennoinen ovat yhteiskunnan asioista täydellisen erimielisiä mutta keskustelu sujuu sopuisasti.

On kulunut vasta muutama minuutti ja olen jo kovin kummissani: minne katosi luterilaisen hillitty, tylsyyteen saakka väritön konsensus-Suomi?

Kurkkaan sivusilmällä Kontulaa ja Luotoa. Kumpikin näyttää vakaalla alustalla säilytetyltä viilipytyltä.

Miekkarimeteli on molemmille tuttu juttu. Laitavasemmisto on muistanut tuulettaa lippujaan silloin tällöin läpi vuosien ja Heikki Luotokin kertoo olleensa viime ajat ahkera mielenosoittaja.

Kun kankaalla vilahtelee kansallismielisten ryhmien kokoontumisia, Luoto tunnistaa paikat ja paikkakunnat sekä monet aktivistit – kuten Jarkko Jaakolan, jonka Kansalainen.fi -verkkomediaa Luoto avustaa.

- Dokumentin tekijät kuvasivat minuakin, mutta voi olla, ettei sitä pätkää ole otettu mukaan.

Juuri nyt ollaan Helsingin Itäkeskuksen maisemissa, ämyristä raikaa Somaliaa pilkkaava renkutus. Ihmettelen, kuka mahtaa olla moinen artisti.

- Olisikohan Jösse Järvenpää, Heikki Luoto veikkaa asiantuntevasti.

Oli tai ei, googlaan myöhemmin: Jösse on "kukkahattutätejä tärisyttämään" pyrkivä laulaja, jonka tuotantoon kuuluu oma versio Mikki Hiiren merihädästä, päähenkilöinä Välimerta ylittävät "matut" eli maahantunkeutujat. Kuuntelun jälkeen pesen korvani saippualla.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

 

Liennytystä lauteilla

Onneksi Kiehumispiste ei ole pelkkää huutoa ja kakofoniaa. Väleihin mahtuu monta metelitöntä hetkeä.

Kireä asenneilmasto ei silti väisty; se jännittyy rauhallistenkin kuvien taustalla.

Suomen Sisun nuorukaiset istuvat Lapissa erätulilla kehumassa kotimaan maisemaa ja kaikkien kansojen arvoa – kunhan jokainen porukka pysyy omilla asuinsijoillaan.

Kemissä eläkeläisnainen innostuu suurin odotuksin opettamaan nuorille pakolaismiehille suomea – kunnes vaikeudet alkavat.

Petäjäveden vastaanottokeskuksen herttaiset pikkutytöt peuhaavat lumileikeissä – muutama päivä polttopulloiskun jälkeen.

Varjot seuraavat kaikkialle.

Mellakkapoliisin hevosilla riittää työtehtäviä.

Mellakkapoliisin hevosilla riittää työtehtäviä.

Pilkahduksen toivoa tuo Helsingin Kotiharjun yleisessä saunassa viihtyvä kaverikaksikko: Oula Silvennoinen ja Tapio Salminen. Tapio on isokokoinen keski-ikäinen mies – tiukasti kansallismielinen. Hänen mielestään Suomen valtio kutsuu muukalaiset täysihoitoon samalla kun lastensairaalaan ei riitä julkista rahaa.

Oula – nuorempi ja kapeampi – hämmästelee, kuinka Tapio kykenee panemaan kaikki ongelmat maahanmuuttajien syyksi.

Miehet ovat kaikesta eri mieltä, mutta saunovat sulassa sovussa ja kehuvat toistensa persoonia.

Aika hellyttävää – paitsi, ettei Anna Kontulan suusta kuulu hyväksyvää hyrinää.

Hänestä Oula voisi keskittyä Tapsan kanssa pelkkään saunomiseen. Jos puhekumppanin argumenteissa ei ole logiikkaa, ei keskustelussa ole mieltä.

Eipä silti, on Kontula itsekin tavoitellut mahdottomalta vaikuttavaa dialogia. Hän pyrki yhdeksi illaksi katupartioon Joensuun Odinin soturien kanssa. Ehdotus torjuttiin.

- Ajattelin, että jos he tapaisivat yhden vasemmistolaisen livenä, se riittäisi laimentamaan mielipiteitä.

Kipinöitä sinkoilee

Testikatselumme etenee sivistyneesti – mitä nyt välillä räsähtää ja muutama kipinä sinkoilee.

Yksi kipinähetki osuu kohtaan, jossa kankaalla näkyy Helsingin asema-aukio. Kynttilät palavat ja väkijoukko hiljentyy muistamaan Jimi Karttusta – miestä, jonka kohtaloksi koitui uusnatsin raivokas hyppypotku.

- Kaveri kuoli omaan päihdekäyttöönsä. Tuossa pitäisi olla Huumeputki poikki -mielenosoitus, Heikki Luoto kommentoi.

Anna Kontula iskee oitis takaisin. Ei epäselvyyttä, kyseessä oli poliittinen väkivalta.

Kansanedustaja on itsekin marssinut tapauksen jälkeen Peli poikki -kulkueessa, vastalauseena rasismille ja väkivallalle.

(Luoto tahtoo myöhemmin pehmentää lausahdustaan. Hän tuomitsee tapahtuneen väkivallan, mutta ei pidä asema-aukion tapausta poliittisena väkivaltana.)

Sähäkkä sanailu syntyy siitäkin, kun Heikki Luoto syyttää vasemmistoliittoa ja muutamaa muutakin puoluetta poliittisesta juonesta.

Suomalaisten lihapatojen ääreen on houkuteltu muukalaisia, jotta nämä ryhtyisivät pakolaismyönteisten poliitikkojen äänestäjiksi.

Kontulan mielestä väite on älytön.

Montako tähteä?

Puolitoista tuntia on kulunut. On aika kommentoida dokumenttia ja jakaa tähtiä – aitoon elokuvakriitikoiden tyyliin. Asteikolla yhdestä viiteen.

Heikki Luoto on suopea. Niin suopea, että yllättyy itsekin.

Hänen tietojensa mukaan ohjaaja Elina Hirvonen on kallellaan vihreisiin. Siksi Luoto odotti kansallismielisen oikeiston täydellistä mustamaalaamista.

Semmoista ei nähty. Rajat kiinni –väki sai suunvuoron. Se on Luodon mielestä harvinaista, koska esimerkiksi Yle ja sanomalehdet "kusevat kansaa silmään".

Luoto antaa Kiehumispisteelle varovaisen katsomissuosituksen. Dokumentissa on osuvaa ajankuvaa ja mielenosoitusten tunnelma välittyy paremmin kuin lehtijutuissa.

Anna Kontula on tylympi.

- Olen hyvin tarkka ajankäytöstäni. Jos olisin mennyt katsomaan tämän elokuvateatteriin, olisin kokenut ajan menneen hukkaan.

- Ja mikäli olisin nähnyt tämän televisiosta, olisin jättänyt katselun kesken.

Ei elokuva Kontulankaan mielestä luokaton ole. Hän heltyy kolmeen tähteen.

Sitten seuraavat pitkät, analyyttiset moitteet.

Tiivistäen: dokumentti jättää sekavan vaikutelman eikä kykene tarjoamaan paikallaan jauhavaan keskusteluun yhtään uutta ajatusta.

Ja mikä pahinta, ohjaaja luo janan, jonka toisessa päässä ovat kansallismieliset meuhkaajat ja toisessa päässä maahanmuuttajat.

Turvapaikanhakijoiden todellinen vastapooli on Kontulan mielestä maahanmuuttovirasto ja sen omaksuma sikamainen politiikka.

Mielenosoitusten ja vastamielenosoitusten keskinäinen kissanhännänveto sotkee fokuksen.

Juttu jatkuu videon jälkeen.

 

Pelottaako viha?

Tämä selvä, vuolaita kehuja ei kuulu eikä Jussi-palkintoa ehdotella. Talven odotetuin yhteiskunnallinen dokumentti on tuomittu korkeintaan keskinkertaiseksi.

Elina Hirvonen älköön pahastuko. Moni varmaan katsoo dokumettia toisin – hämmentyy, ehkä kauhistuu, ja löytää ilmiön jos toisenkin, jonka käsittelyä on pakko jatkaa.

Kuten vihan.

Pelottaako vihan määrä Heikki Luotoa ja Anna Kontulaa?

- Ihmiset ovat raivoissaan ja minä ymmärrän sen hyvin, Luoto toteaa.

- Maahanmuuttoasiat ovat pyörineet omassa mielessäni yksitoista vuotta päivittäin. Nyt olen jo tottunut ahdistukseen, pystyn elämään sen kanssa. Viime vuosikymmenen loppupuolella oli vaikeaa, yöunet menivät. Tajusin, millaisessa pumpulissa media oli pitänyt.

- Kansallisvaltio-Suomessa vallitsi jonkinlainen lähimmäisenrakkaus. Nyt se on vaihtunut kauimmaisenrakkauteen.

Vihaa siis on, mutta Luodon mielestä vihapuhe-termiä käytetään liikaa ja media hakemalla hakee ylilyöntejä.

- Vihapuhe-pelottelun avulla yritetään rajoittaa kansalaiskeskustelua. Meikäläisten mielenilmaisuja demonisoidaan.

Anna Kontula ei usko, että "kettu on koskaan halannut Suomessa kaniinia".

- Koskaan ei ole ollut yksituumaista Suomea, johon voitaisiin palata, jos vain maahanmuuttajat ymmärtäisivät lähteä.

Kontulan mielestä huolet vihasta pitää suhteuttaa. Rasistista väkivaltaa kuuluu pelätä. Sen sijaan äänekkäitä mielenosoituksia ei kannata säikkyä.

- Meno täällä on muuhun Eurooppaan verrattuna myrskyä vesilasissa.

- Se mikä meillä on hurja mielenosoitus, on muualla tavallista arkipäivää.

Toteamme, että raati on puhunut. Yllättävä päätelmä on tässä: kiehumispist e on saavutettu – ehkä kuitenkin vasta teelasissa.

Kiehumispiste-dokumentti avaa DocPoint-festivaalin 23. tammikuuta. Näytäntö Savoy-teatterissa Helsingissä on loppuunmyyty. Toinen esitys on Helsingin Kinopalatsissa 25.1. klo 17. Dokumentti esitetään myöhemmin myös televisiossa.


Kommentit (1)

  • Pohtija

    ”Jimi Karttusta – miestä, jonka kohtaloksi koitui uusnatsin raivokas hyppypotku.”
    Tästähän oikeus oli eri mieltä, syytteet kuolemantuottamuksesta kaatuivat.

    Tässä ”pakolais-kriisissä” on enemmän kyse tiettyjen poliittisten toimijoiden ansaitsemisesta, suoraan siirtämällä valtion varoja vastaanottokeskusten kautta omiin tai tuttujen taskuun ja luomalla halpatyömarkkinat ottamalla työikäisiä paperittomia siirtolaisia (niitähän 2015 syksyllä saapuneet pääosin olivat) vastaan ja ohjaamalla heitä ohituskaistaa käyttäen työelämään.

    Toimittajille jutun aihetta, tutkikaa poliitikkojen (ja heidän perheidensä) sidonnaisuudet pakolaisbisnekseen.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet