Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Jukola 2019 Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

"Hauta on mutta ruumis hukassa" – Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa soi mielessä pitkään vielä lukemisen jälkeenkin

Taivalkoskella syntyneen Anna-Liisa Ahokummun psykologinen esikoisromaani Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa kertoo jo nimellään, että päätalolaisesta proosasta ollaan kaukana. Kun perhostutkija Max Halma liikuskelee mietteissään lapsuuskotinsa hiljenneissä huoneissa ja löytää äitinsä jäämistöstä harvinaisen perhosen, mieleen nousee Joel Haahtelan romaani Perhoskerääjä (2006). Molemmista pienoisromaaneista henkii samanlainen hiljainen surumieli. Saksalainen äpärä! Läheisen kuolema pysäyttää muistelemaan mennyttä mutta myös arvioimaan oma tilansa ja paikkansa uudelleen. Vaikka sota on jo kaukana, sen varjot eivät ole väistyneet. Kun Max löytää äidin piironginlaatikosta kuvan Luftwaffen univormuun pukeutuneesta lentäjästä Erik Stanislauksesta, hänet valtaa pakkomielteinen halu selvittää vuonna 1942 Lapin Koitasjärvellä kadonneen isänsä kohtalo. Vähä vähältä päähenkilöstä alkaa hahmottua hyvin samanlainen kuva kuin saksalaissotilaiden lapsista julkaistuissa tutkimuksissa. Ympäristön vihamielisyys, salailu, häpeä ja nimittelyt ovat tehneet Maxista sulkeutuneen vetäytyjän ja juurettomuutta ja arvottomuutta potevan yksineläjän. Tarjoutuuko nyt tilaisuus korjata jotain? Jospa harvinainen perhoslöytö toisi hänelle tunnustusta ja isän kohtalon selvittäminen kohentaisi itsetuntoa! Mysteerin jäljillä Ahokumpu virittää romaaniinsa pitävän jännitteen jo ensi sivuilla, ja Oulun maakunta-arkistosta alkavaa sirpaleisten dokumenttien jäljittämistä seuraa kiinnostuneena. Vielä loppuluvuissa tarina saa yllättäviä käänteitä. Dokumenttiaineisto valokuvineen luo tapahtumiin toden tuntua: ”Saksalaisen Erik Stanislauksen hauta, ruumis kadonnut. Jaakko Ajakan arkisto. Kopio: Maakunta-arkiston kokoelma” , ja ristiriitaisuudet, vihjeet ja oletukset kasvattavat uteliaisuutta. Millainen mies dokumenteista lopulta kuoriutuu? Miten häneen tulisi suhtautua? Miten poikaansa kylmästi kohdelleen äidin ”perhosviestiä” pitäisi lukea? Elämä on odotusta Romaanin kerronta etenee joustavasti kielen eri rekistereissä. Lyhyet lauseet ja täsmälliset havainnot tiivistävät ennestäänkin intiimiä tunnelmaa, ja henkilöiden sisin raottuu tutunoloisella symboliikalla. Vain musiikin käsittely onnahtelee. Nimihenkilöllä säveltäjä-pianisti Viktor Stanislauksella on romaanissa ratkaiseva rooli, ja musiikki on hänelle päähenkilön perhostutkimukseen verrattava intohimo. Siihen nähden äärimmäisen tärkeä konserttikohtaus jää harmillisen valjuksi ja lukujen nimeäminen Stanislauksen ”sinfonioiden” mukaan avautumatta. Kaikkiaan Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa on kuitenkin vakuuttava esikoisteos, jonka pääteema soi mielessä pitkään vielä lukemisen jälkeenkin. Elämä on odotusta, entisen hyvän tai uuden paremman, ja vaikka pelastus useimmiten jää tulematta, me odotamme sitkeästi. Anna-Liisa Ahokumpu: Viktor Stanislauksen kolmetoista sinfoniaa ★★★ 175 sivua. Gummerus, 2018.