Kirjat

Fotonit liikkuvat, pikkuhousuja sullotaan kirjekuoriin ja maahanmuuttaja ylittää rajan

Kirja-arvio: Katriina Ranteen runollisessa romaanissa yhdistetään teoreettista fysiikkaa ja epätodennäköisiä ihmisiä

Marek Sabogal
Fotonit liikkuvat, pikkuhousuja sullotaan kirjekuoriin ja maahanmuuttaja ylittää rajan

Katriina Ranne (s. 1981) on Noormarkusta kotoisin oleva kirjailija, tutkija ja runouden suomentaja.

Noora Vaarala

Valo, pimeys, kirkkaus ja hämäryys lienevät kirjallisuuden käytetyimpien metaforien joukossa. Tämän syksyn kotimaisten kirjojen listaltakin löytyy puolenkymmentä teosta, joiden nimessä “valo” esiintyy.

Yksi niistä on Katriina Ranteen Miten valo putoaa -romaani. Siinä valoa ja pimeyttä käsitellään luonnontieteellisinä ilmiöinä, joiden lainalaisuuksista haetaan yhtäläisyyksiä päähenkilöiden tunteisiin. Ranne tarttuu samalla tapaa myös esimerkiksi painovoimaan, vesimolekyyleihin ja resonanssiin. Siis näin:

“Kun jokin järjestelmä sattuu liikkumaan samassa tahdissa tai taajuudessa kuin toinen, aivan eri järjestelmä, voi energia siirtyä kokonaisuudessaan yhdestä järjestelmästä toiseen. Kyse on resonanssista. Lalan kirjettä lukiessaan Aaro tunsi, miten jokin heidän elämissään resonoi: hän tunsi energian siirtyvän, äänten voimistuvan.”

Paikoin vaikuttaa siltä, että kirjailija on poiminut sattumanvaraisia lauseita fysiikan oppikirjasta ja muuntanut ne väkisin ihmissuhdevertauksiksi, mutta enimmäkseen selkeä rakenne toimii. Ranteen kirjassa on miellyttävää, pakotonta toisteisuutta. Joka toinen luku keskittyy eläköityneeseen fysiikantutkija Aaroon, joka toinen bulgarialaiseen amatöörivalokuvaaja Lalaan.

20 puntaa pikkuhousuista

Aaro ja Lala asuvat Lontoossa ja kohtaavat toisensa kirjeitse, melkein sattumalta. Siivoojana vähänlaisesti tienaava Lala jättää lähikauppaan ilmoituksen käytetyistä pikkuhousuista, ja Aaro vastaa kahdenkymmenen punnan setelin ja lyhyen viestin kera. Hiljalleen he alkavat kertoa toisilleen lapsuus- ja nuoruusmuistojaan ja alusvaatteista tulee vähiten merkityksellinen osa kirjeenvaihtoa.

Aaron tilanne on murheellinen. Hän on menettänyt vaimonsa, jota rakasti hirvittävästi mutta jota ei oikeastaan koskaan ymmärtänyt. Menneisyys näyttää epäonnistumisten sarjalta, tulevaisuus tuntuu hävinneen.

"Ranteen tekstin rytmi on rauhallinen, tarinan hiljaiseen melankoliaan sovitettu."

Aaro muutti Lontooseen vaimon perässä eikä ole pystynyt lähtemään sieltä ilman häntä, vaikka lappilaisen tekojärven rannalla odottaisi rakas veli. Ranne kuvaa elämän keskipisteen katoamista seuraavaa kaaosta taitavasti.

Lala taas on pärjääjä, itsenäinen ja vain harvoin yksinäinen, tyytyväinen vähään. Hän lähti bulgarialaisesta pikkukaupungista seikkailunhaluisena nuorena, ylitti rajan lumisessa metsässä ja palasi vierailulle vasta, kun synnyinmaasta oli tullut peruuttamattomasti erilainen. Lontoo ei ole kasvanut kodiksi, mutta muutakaan ei ole.

Miten valo putoaa on nimeään omaperäisempi kirja epävarmoista, hyvää tarkoittavista ihmistä, joilta puuttuu jotain tärkeää.

Se ei räjäytä tajuntaa vaan pikemminkin auttaa keskittymään oleelliseen. Juonessa on silti aivan riittävästi yllätyksiä vajaan 200 sivun ajaksi. Ranteen tekstin rytmi on rauhallinen, tarinan hiljaiseen melankoliaan sovitettu.

Katriina Ranne: Miten valo putoaa ★★★

176 sivua. Gummerus, 2017.

Gummerus

Lue myös nämä


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet