Elämästä on tullut vaikea urheilusuoritus – Lopeta jatkuva itsesi kehittäminen tai se tuhoaa sinut

Hannu Mänttäri
Elämästä on tullut vaikea urheilusuoritus – Lopeta jatkuva itsesi kehittäminen tai se tuhoaa sinut

Kaikkialta tuntuu tunkevan esiin sama ja harvinaisen selvä viesti: elämä on urheilusuoritus.

Jussi Saarinen teksti, Hannu Mänttäri kuvitus

Televisiossa höpöttää hyvinvointiyrittäjä Jutta Gustafsberg.

Näin paljon proteiinia lautasellasi pitää olla, hän sanoo. Näin syvälle sinun tulee kyykätä, näin korkealla sykkeellä hikoilla ja näin paljon kaloreita kuluttaa, hän jatkaa. Napsautan television kiinni ja avaan läppärin.

Iltapäivälehden nettisivuilla silmille hyppää otsikko: "Vihaatko elämääsi – kikka, jolla voit oppia pitämään siitä edes vähän".

Vaihdan verkkolehteä, mutta lisää tulee.

"Mies, tässä perusohjeet, joilla pidät naisesi tyytyväisenä."

"Syötkö väärää vihreää? Ravitsemusterapeutti paljastaa hyödyttömimmät vihannekset."

"Seisotko oikein? Älä tee tätä yleistä virhettä - rasittaa alaselkää."

Huh, onko elämästa oikeasti tullut näin vaikeaa?

Seuraavana päivänä töissä käteen sattuu kirja Korot kopisten – käytännön opas kulttuuriviidakkoon (2016). Se antaa vinkit, kuinka päästä "kulttuurikuntoon": pidä elokuvamaraton, lue viisi kirjaa kuussa ja löydä sisäinen musiikkikriitikkosi.

Syvä huokaus.

Kaikkialta tuntuu tunkevan esiin sama ja harvinaisen selvä viesti: elämä on urheilusuoritus.

Jos keskitän kaiken tarmoni itseni ja elämäntapojeni kehittämiseen, minusta tulee tehokkaampi, terveempi ja onnellisempi yhteiskunnan jäsen.

Ja kuinka helppoa tällainen minäsuorittaminen nykyisin onkaan!

Voin ostaa aktiivisuusrannekkeen, hankkia personal trainerin ja lukea netistä vinkit sokerittoman ruokavalion noudattamiseen. Voin katsoa Youtubesta joogavideoita, kuunnella meditaatioharjoituksia Soundcloud-palvelusta ja lukea Mark Mansonin huippusuosittua self-help-blogia.

Tai sitten voin mennä tänä viikonloppuna Tampere-taloon Viisas elämä -messuille. Siellä voin oppia, miten liikkua itseni viisaaksi tai hyödyntää tunteiden voimaa.

Entä jos onkin niin, että onnen jatkuva jahtaaminen saa meidät tuntemaan itsemme entistä surkeimmiksi?

Niin kävi ainakin elokuvaohjaaja Wille Hyvöselle.

Dokumenttielokuvassaan Onnelliset (2015) hän alkaa etsiä syvempää merkitystä elämälleen ravaamalla erilaisten onnellisuusvalmentajien pakeilla.

Se on karua katsottavaa: mitä syvemmältä Hyvönen sieluaan kaivaa, sitä ahdistavammaksi hänen oma peilikuvansa muuttuu.

Dokumentista tulee mieleen tanskalaisen psykologian professorin Svend Brinkmannin huomautus siitä, kuinka länsimainen masennusepidemia on levinnyt.

"Masennus iskee, kun ihminen on katsonut sisäänpäin tarpeeksi kauan – harjoittanut itsetarkkailua ja käynyt terapiassa – ja jonakin hetkenä toteaa, ettei siellä sisällä todellakaan ole mitään."

Lisbeth Holten
Svend Brinkmann on Ålborgin yliopiston psykologian professori.

Svend Brinkmann on Ålborgin yliopiston psykologian professori.

Brinkmannin mielestä jatkuva itsetarkkailu on unohdettava tai se tuhoaa meidät.

Kun minäsuorittaminen menee yli, voi käydä kuten Michel Houellebecqin romaanissa Alkeishiukkaset, jossa vanhemmat hylkäävät lapsensa, koska he keskittyvät mieluummin itsensä kehittämiseen kuin lasten kasvattamiseen.

Brinkmann uskoo, että ihmisen pitäisi ensisijaisesti opetella tulemaan toimeen itsensä kanssa, ei kehittää itseään. Siksi tanskalaisakateemikko hyökkää self-help-kulttuuria vastaan tuoreessa kirjassaan Pysy lujana - Elämä ilman self-helpiä (2016).

Self-help-kirjallisuus on paasannut minäsuorittamisesta pitkään ja menestyksekkäästi.

Varsinkin Yhdysvalloissa kirjallisuudenala on järjettömän iso bisnes, erään arvion mukaan arvoltaan yli miljardi dollaria.

Ilmiö on levinnyt kaikkialle. Tämä neuvontateollisuus tuottaa kirjoja, lehtijuttuja ja tv-ohjelmia niin paljon juuri siksi, että niitä luetaan ja katsotaan niin paljon. Kyse ei ole mistään median kuplasta.

Miksi olemme niin koukussa self-helpiin ja käteviin vinkkeihin?

Professori Brinkmannin mukaan ne viehättävät, koska maallistuneissa länsimaissa on vallalla elämänfilosofinen hämmennys. Olemme hukassa, vailla suuntaa, ja siksi juoksentelemme päättömästi ympäriinsä. Sekasorron keskellä helpot ratkaisut antavat edes pienen hallinnan tunteen.

"Ravitsemuksen, terveyden ja liikunnan kentille on syntynyt suoranainen uskonto, joka suoltaa kaiken aikaa uusia säännöstöjä, joita on noudatettava", Brinkmann kirjoittaa.

Mitä meidän sitten pitäisi tehdä?

Kirjassaan Brinkmann esittelee seitsenportaisen ohjelman, jolla pääsee eroon jatkuvan itsensä kehittämisen ja neuvontateollisuuden otteesta.

Se menee näin:

1. Lakkaa tarkkailemasta itseäsi. 2. Keskity siihen, mikä elämässäsi on kielteistä (esimerkiksi kuolemaa ajattelemalla oppii arvostamaan elämää). 3. Opettele sanomaan ei. 4. Pidä tunteesi aisoissa. 5. Anna potkut henkilökohtaiselle valmentajallesi. 6. Lue romaani – älä elämäntaito-opasta äläkä elämäkertaa. 7. Mieti menneisyyttä.

Brinkmannin ajatukset perustuvat antiikin stoalaiseen filosofiaan, joka vaalii velvollisuuksia, itsehillintää, arvokkuutta ja oman kuolevaisuuden tajuamista.

Näissä teeseissä on paljon fiksuja ajatuksia ja hyvin perusteltuja argumentteja. Mutta silti: Brinkmann astuu omaan ansaansa. Hänhän on kirjoittanut - itseironisesti tai ei – self-help-antioppaan, jossa neuvoo, miten meidän tulisi elää.

Ja niin itsetarkkailun kierre on taas valmis.

Viisas elämä -messut Tampere-talossa 10.–11.9.

Self-help

Self-help on psykologisen kirjallisuuden genre, joka keskittyy kasvuun ihmisenä, eli henkilökohtaiseen taloudelliseen, älylliseen tai emotionaaliseen kehitykseen.

Genre myy muutosta: onnellisempaa ja täydempää elämää.

Alan isäteoksena pidetään vuonna 1859 ilmestynyttä Samuel Smilesin Self-Help-nimistä kirjaa.

Yksi genren tunnetuimmista klassikoista Dale Carnegien on rikastumisopas Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa, joka ilmestyi 1930-luvun laman aikoihin.

Viime vuosien suurin self-help-kirjahitti on ollut australialaisen tv-tuottaja Rhonda Byrnen Salaisuus-sarja. Se on myynyt maailmanlaajuisesti kymmeniä miljoonia, ja Suomessakin kymmeniä tuhansia.

Suomalaisen self-helpin uranuurtajana pidetään Jari Sarasvuon Sisäistä sankaria (1996). Siinä Sarasvuo hahmottelee uljaan elämän pilareita.

Muita suomalaisia self-help-termin alle luettavia kirjailijoita ovat esimerkiksi psykologit Tommy Hellsten ja Tony Dunderfelt ja mediapersoonat Henkka Hyppönen ja Anna Perho.


Lue myös nämä


Kommentit (19)

  • Nimetön

    stoalaisuus. siinä hyvä.

  • Harri Savolainen

    Tämähän on totta, mutta tavallaan myös ”self helppiä” . Jokainen terveellä tavalla aikuinen tajuaa että kyseessä on markkinavoimien luoma illuusio paremnasta ja laadukkaammasta elämästä. Sosiaalinen paine on kuitenkin kova jos läheinen ystävä tai tuttavaperhe innostuu ja yrittää saada sinut ”tukemaan” eikä ”aina” lyttäämään.
    Ihminen on lammas susien vaatteissa joita lampaat susien vatteissa syövät.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet