Ladataan
Pääaiheet 100 tuoreinta Uutiset Urheilu Hyvä elämä Kulttuuri Mielipiteet Moro Näköislehti Tähtijutut

Stockmannin kalastusvälinekuvastosta maksetaan jopa satoja euroja – divarinpitäjät vinkkaavat, mitä antikvariaattiin kannattaa tarjota myytäväksi

Divareiden määrä on vähentynyt kovaa vauhtia. Suomen antikvariaattiyhdistyksen puheenjohtaja Timo Surojegin näkee alan tilanteen kuitenkin yllättäen valoisampana kuin vielä viisi vuotta sitten. –Liikkeitä on toki lopettanut, mutta suuri osa on lopettanut siksi, että antikvariaatin omistaja on tullut eläkeikään. Kulunutta fraasia lainatakseni huhut painetun kirjan kuolemasta ovat kovin ennenaikaisia. Surojegin pitää Helsingissä Kampintorin Antikvaarista kirjakauppaa. Liikkeessä käy paljon nuoria asiakkaita, mikä antaa yrittäjälle uskoa, että alalla on tulevaisuutta. –Divarini asiakkaat ovat hyvinkin laatutietoisia. Olen profiloitunut pitkälti tietokirjallisuutteen. Minulla on taidetta, filosofiaa, historiaa, toki myös sarjakuvia ja yksi huone omasta mielestäni vähän parempia dvd-elokuvia. Surojegin myöntää, että anktikvariaattien kulta-ajat ovat takana ja ne sijoittuivat todennäköisesti 1970-luvulle ja 1980-luvun alkuun. Esimerkiksi puhtaan käyttökirjan ja joululahjaksi ostetun lukuromaanin myynti on nykyään hyvin heikkoa. Ihmisillä on taipumus lukea tietyt kirjat heti ilmestymisensä jälkeen. Surojegin sanoo, että esimerkiksi kaksi vuotta vanhaa Jari Tervon romaania on turha laittaa enää hyllyyn, koska kukaan ei kysy sitä. Hän arvioi, että Suomessa on tällä hetkellä jäljellä noin 50 kivijalkadivaria. Rajan vetäminen on vaikeaa, koska pienellä paikkakunnalla voi olla osto- ja myyntiliikkeitä, jossa myydään kirjojen, levyjen ja sarjakuvien lisäksi pienesineistöä. –Myös divarien verkkokauppoja on avautunut maaseudulla. Jos haluaa vain keskittyä siihen, että netissä on myynnissä 20 000 kirjaa, ei ole mitään järkeä maksaa Helsingin vuokria. "Myynti laskenut roimasti" Oulussa antikvariaatti Ale-Kirjaa pitävä Suvi Viitasaari on toisen polven divariyrittäjä. Hänen äitinsä osti liikkeen vuonna 1987. Kun Viitasaari oli pikkutyttö 1980-luvulla, Oulussa oli vielä lähemmäksi 15 divaria. Nyt antikvariaattien määrä on tippunut kolmeen ja niistäkin yhden jatko on vaakalaudalla. –Voit lähtevät kohta leivän päältä. Kun tilannetta vertaa 1980- ja 1990-luvun kultavuosiin, myynti on mennyt roimasti alaspäin. Se on selvä peli. Hän nostaa pääsyyksi divareiden alamäkeen nettiajan ja siitä johtuvan lukemisen vähentymisen. Kirjalla ja sarjakuvalla on paljon kilpailevia vapaa-ajanviettotapoja. –Minun nuoruudessani mentiin kirjastoon ja lainattiin hirveät pinot kirjoja. Niitä luettiin iltakaudet, koska ei ollut nettiä, pelejä ja vehkeitä. Television lähetykset loppuivat jo iltakymmeneltä. Viitasaaren mukaan Oulun Ale-kirjan tyypillinen asiakas on nykyään keski-ikäinen mies tai nainen. Kirjoja ei enää keräillä Verkkokauppa on taannut Kampintorin antikvariaatin toiminnan jatkumisen. Nettimyynnin ja kivijalkakaupan yhteismyynti tuo nykyään samaan saman tuloksen kuin mikä ennen tuli pelkästä liikkeestä. –Takavuosiin verrattuna divarin ovi käy sen verran harvakseltaan. Viitasaaren mukaan nettikauppa ei ole kultakaivos, mutta se tuo pientä lisuketta kivijalkakauppaan. Oulun Ale-Kirja kuuluu noin 80 suomalaisen anktikvariaatin muodostamaan Antikvaari.net-sivustoon. Kirjojen keräilyn väheneminen on suurin murros alalla. Aikaisemmin divareissa kävi paljon asiakkaita, jotka keräsivät esimerkiksi Lappi- tai Karjala-aiheista kirjallisuutta –He saattoivat ostaa esimerkiksi Sortavalan säästöpankin vuosikertomuksen, jossa ei ollut mitään sisällöllistä mieltä. Kirja ostettiin ja vietiin hyllyyn, jotta se kuului kokoelmaan. Nykyään ihmiset ostavat kirjoja lukeakseen, enkä näe sitä huonona asiana, Surojegin tuumii. Tyypillinen Aku Ankka -fani on keski-ikäinen mies Sarjakuvia kerätään yhä toisin kuin kirjoja, mutta sarjakuvat ovat muuttuneet enemmän aikuisten harrastukseksi. Viitasaari kertoo, että muutos Aku Ankkojen lukemisessa on tapahtunut ihan viime vuosina Oulussa. –Aikaisemmin kymmenvuotiaat pojannassikat hakivat meiltä aika paljon Aku Ankkoja. Nyt ne ovat enemmän keski-ikäisiä miehiä, jotka lukevat Aku Ankkaa. Surojegin uskoo, että lapset ja nuoret lukevat edelleen sarjakuvia, mutta kysymyksessä ei ole enää niin suuri juttu. Hän muistelee omaa lapsuuttaan 1970-luvulla, jolloin sarjakuvia aidosti ahmittiin ja vaihdettiin koulussa kavereiden kanssa. Hänen mukaansa sarjakuvista käyvät kaupaksi tutut klassikot kuten Tintit, Asterixit ja Carl Barksit. Myös Marvelin supersankari-sarjakuvilla riittää lukijoita. Viitasaari lisää joukkoon Tex Willerit, joita etsitään edelleen divareista puutelistojen kanssa. Surojeginin mielestä perinteinen paperinen formaatti on pitänyt sarjakuvissa vielä paremmin pintansa kuin kirjoissa. –Aika harva on siirtynyt lukemaan sarjakuvia tabletilta. Tarinallisessa sarjakuvassa esimerkiksi sivutaitolla on paljon merkitystä. Sarjakuvien keräämisessä yksi tärkeimpiä intentioita on nostalgia. Siinä kerätään vähän omaa nuoruutta takaisin. Tolstoi ja Mukka pitävät yhä pintansa Kampintorin antikvariaatista ostetaan kaunokirjallisuudesta klassikoita ja myös pienkustantajien marginaalisempia romaaneja. –Edelleen esimerkiksi Tolstoin Sodan ja rauhan jokainen kappale menee kaupaksi. Samalla tavalla hyvät ja ajattomat kotimaiset klassikot kuten Aino Kallas ja Timo K. Mukka myyvät tasaisesti koko ajan. Surojegin kertoo, että filmatisointi, televisiosarja tai teatteriproduktio tekevät aina piikin myös alkuperäisen kirjan kysyntään. –Ne elävät vain sen tietyn hetken. Kun teatteriesitys loppuu, kirjankin kysyntä loppuu. Viitasaaren mukaan Oulun Ale-kirjassa menee monista muista divareista poiketen kaupaksi paljon aikakausilehtiä. Myös rakkaus ja romantiikka ovat hyvä myyntivaltti ja yksi antikvariaatin seinä onkin täynnä Harlekiineja. Suoratoistopalveluista huolimatta, dvd-elokuvia ostetaan edelleen divareista. Surojegin ei yritäkään kilpailla nettikauppojen kanssa muutaman euron Hollywood-tuotannolla, koska sen tyyppiset elokuvat saa pienellä rahalla Netflixistä. –Aika moni elokuvaharrastaja haluaa tietyn peruskokoelman omia suosikkejaan aidosti myös hyllyyn. Samalla tavalla kuin musiikinharrastajista tietty porukka haluaa suosikkinsa cd-levyinä tai nykyään jopa enemmän vinyyleinä. Stockmannin kalastusvälinekuvasto on yllättävä helmi Mitä antikvariaattiin kannattaa tarjota myytäväksi? Viitasaaren mukaan on paljon helpompi sanoa, mikä ei ainakaan mene kaupaksi. Esimerkiksi tietosanakirjat, valittujen palojen kirjasarjat ja vanhemmat perusromaanit ovat vain ongelmajätettä. Syyni tulee koko ajan tiukemmaksi, koska divarinpitäjä ei pysty olemaan hyväntekijä. –Kun pyörin pikkutyttönä äitini jaloissa, divariin otettiin kaikki, mitä ihmiset toivat. Jos tekisin nyt samoin, minulta menisi viimeiset rahat ja hukkuisin tavarapaljouteen. Surojegin kertoo, että yllättävät tavarat saattavat kiinnostaa divaria. Jotkut keräävät esimerkiksi edelleen vanhoja mainoksia ja autoesitteitä. Vaatimattoman näköisiä hassuja pienpainatteita ei kannata missään nimessä aliarvioida. Hän ottaa esimerkiksi mielenkiintoisesta helmestä 1920-luvulla ilmestyneen Stockmannin kalastusvälinekuvaston. Upeita kuvia sisältävä esite maksaa nykyään useamman satasen. Viitasaari toivoo, että nuoret löytävät tiensä divareihin. –Divarien katoaminen kokonaan katukuvasta olisi karua. Se tarkoittaisi yhden aikakauden loppua. Kesällä suomalaiset lukevat edelleen paljon. Ihmiset ostavat kesällä divareista kevyttä lukemista kuten dekkareita ja viihdekirjallisuutta rannalle tai pihakeinuun. Oulun Ale-kirjassa käyvät kesällä parhaiten kaupaksi lehdet ja pokkarit. Kampintorin anktikvariaatissa on erilainen asiakaskunta kesällä ja talvella. Talvella divarissa käyvät helsinkiläiset kanta-asiakkaat, mutta kesällä pääkaupungin valloittavat suomalaiset turistit. Timo Surojegin lukee kesällä helppolukuisia novelleja. Kun tarinan aloittaa aamupäivällä, sen saa iltapäivällä loppuun. Hän suosittelee kesälukemiseksi esimerkiksi virolaisen Jaan Krossin tuotantoa. Krossin kirjat ovat suhteellisen helppolukuisia, mutta ne pakottavat kuitenkin lukijaa ajattelemaan. Kirjat liittyvät naapurikansan ja valtion historiaan. Sarjakuvista Surojegin kehottaa tarttumaan kesällä Enki Bilalin teoksiin. Corto Maltese on tietysti fantastinen sarjakuva. Suvi Viitasaari aikoo lukea kesällä uudestaan 14 vuoden tauon jälkeen espanjalaisen Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo -romaanin. Innostus kirjaan syttyi uudestaan, kun hän kävi lokakuussa Barcelonassa ja rakastui kaupunkiin. Viitasaari sanoo, että Tuulen varjo paras kirja, minkä hän on koskaan lukenut. Divarinpitäjän mielestä vieraille ihmiselle on mahdotonta suositella kesälukemista. Sama mitä luette, kunhan luette jotain.