Elokuvat

BlacKkKlansman-arvio: Jasper Pääkkönen pärjää Spike Leen elokuvassa varsin hyvin – Aamulehden kriitikko antaa neljä tähteä

Spike Lee suoristelee saarnan tuomia ryppyjä tilannekomiikalla. Jollakulla muulla se saattaisi lässäyttää koko tarinan.

David Lee / Universal Pictures
BlacKkKlansman-arvio: Jasper Pääkkönen pärjää Spike Leen elokuvassa varsin hyvin – Aamulehden kriitikko antaa neljä tähteä

On helppo uskoa, että Jasper Pääkkönen oli Leen ykkösvalinta tärkeään sivurooliin. Ohjaaja poimii tältä useammankin pitkän, uhkaavan katseen ja tekee roolista isomman kuin käsikirjoitus ehkä tarkoittikaan.

Pekka Eronen

”No miten Jasper Pääkkönen pärjäsi?”. Kaikki kysyivät samaa, kun kerroin, että kävin katsomassa Spike Leen uuden elokuvan. Kotimaisen tähden Hollywood-rooli ei ole meillä ollenkaan yhtä arkipäiväistä kuin vaikkapa Ruotsissa.

Mutta hyvinhän Pääkkönen pärjäsi. Kerrotaan se heti alta pois. Pokka pitää ja pimeä viha kimmeltää katseen pohjalla niin kuin Ku Klux Klanin (KKK) rasistilla kuuluukin.

Leen läpimurtoelokuva oli Do The Right Thing (1989): helteinen korttelidraama, jossa mustien ja valkoisten väliset kaunat kiehahtivat Brooklynissa. Ohjaaja itse esitti nuorta pizzakuskia, joka ihmetteli, kuinka kaiken vihan keskellä voisi toimia oikein.

Nyt Leeltä tulee BlacKkKlansman, jossa rasismi hiertää pitkään ja hartaasti. Elokuvien välillä on melkein 30 vuotta, mutta viha säilyy. Onko tässä välissä muuttunut mikään?

Jotain on. Ainakin päähenkilö tietää, että toimii oikein. John David Washington esittää Ron Stalworthia, joka 1970-luvulla on ensimmäinen musta poliisi Colorado Springsin asemalla. Ron kantaa afrotukkaa ja tienraivaajan taakkaa kunniakkaasti ja etenee pian arkistosta peitetehtäviin.

Hetken näyttää, että elokuvasta tulee mustan Juudaksen tarina. Ron osallistu mustien aktivistien kokoukseen ja tutustuu Patriceen (Laura Harrier). Ehkä vähän ihastuukin.

Ron saa kuitenkin kontaktin coloradolaiseen KKK-osastoon, ja alkaa hankkiutua jäseneksi. Musta mies voi kuitenkin leikkiä valkoista rasistia vain puhelimessa. Kasvoikseen tapaamisiin Ron saa kollegansa, juutalaissukuisen Flip Zimmermannin (Adam Driver). Silloin myös Pääkkösen esittämä Felix tulee vastaan.

BlacKkKlansman jännittyy kahden pitkän puheen varaan. Alussa Alec Baldwin rykii ja huutaa vihaansa rasistipomona. Myöhemmin laulajalegenda Harry Belafonte kuiskaa raspikurkullaan karmaisevan muistelman mustan miehen lynkkauksesta.

Jollakin muulla saarnan sävy saattaisi lässäyttää koko elokuvan, mutta Lee pudottelee väliin tilannekomiikkaa, oivalluksen hetkiä ja jopa vapauttavan tanssikohtauksen. John David Washington ei ole läheskään yhtä intensiivinen näyttelijä kuin isänsä, ohjaajan vanha tähti Denzel Washington. Tähän elokuvaan se sopii.

Kerronnassakin on Leelle tuttua löysyyttä, osittain varmaan ihan tarkoituksella. Vaikka kyseessä poliisijännäri onkin, annostellaan toimintaa ja väkivaltaa tipoittain.

Selitys saadaan loppuminuuteilla. Silloin hana aukeaa, ja BlacKkKlansman osuu pitkän vihjailun jälkeen voimalla tähän päivään, Donald Trumpin ajan Amerikkaan.

Spike Lee iskee jälleen.

BlacKkKlansman ★★★★

Ohjaus: Spike Lee. 

Pääosissa: John David Washington, Adam Driver. 

Pituus: 2 h 15 min.

Ikäraja: 12. 

Ensi-ilta: Plevna

Näytösajat: Pe 14.15, 17.00, 21.00, la 15.00, 17.00, 21.00, su 15.00, 17.00, 21.00, ma 15.00, 17.00, 21.00, ti 14.00, 17.15, 19.45, ke 14.00, 17.15, 20.00, to 15.00, 17.00, 21.00


Lue myös nämä


Kommentit (4)

  • Pisteet Jasperille

    Jasper Pääkkönen teki hyvän roolisuorituksen. Itse elokuva oli mielestäni erittäin rasistinen ja käytti vastakkainasettelua ja stereotypioita ilmaisussaan.
    Jos mietitään vaikkapa tapaa, jolla valkoinen nainen ja mustat naiset esitettiin elokuvassa. Valkoinen nainen oli ylipainoinen, kuuliainen, omalla paikallaan keittiössä miehensä käskyvallan alla. Hän oli vailla omaa tahtoa ja ajatuksia. Hieman yksinkertainen, joka ei ollut saavuttanut mitään elämässään. Mustat naiset olivat kaunisvartaloisia, itsenäisiä, vahvoja ja älykkäitä naisia. He olivat koulutettuja ja poliittisesti aktiivisia.
    Elokuva oli nerokkaasti laadittu propagandafilmi. Erilaisia tosiasioita saatiin mitätöityä katsojille esittämällä näitä väitteitä klaanilaisten suulla. Elokuva oli täynnä hyvin kyseenalaisia mielikuvia. Mustien puheet noususta aseisiin ja poliisien tappaminen kuitattiin vain uhoksi. Klaanilaisten puheet kuitenkin nousivat sanoista tekoihin. Elokuva oli täynnä rasismia erityisesti valkoisia kohtaan. Mustat esitettiin uhreina, jotka olivat kokeneet vain suurta vääryyttä. Elokuva korostaa erityisesti sitä kuinka rasisti poliisit ampuvat syyttä mustia.
    Spike Leen puheet ajan hengestä, jossa lapset erotetaan vanhemmistaan on käsittämätöntä. Lapset on erotettu vanhemmistaan Yhdysvaltain rajalla, vain siinä tapauksessa, että vanhempi on tuomittu kiinniotettavaksi tekemistään rikoksista Yhdysvalloissa. Tässä tapauksessa vanhempi lähtee vankilaan ja lapsi keskuksen kautta takaisin, kunhan ensi selvitetään missä hänen omaisensa asuvat. Monet näistä lapsista ovat tullut Yhdysvaltoihin yksin alaikäisinä, ei heitä voi päästää yksin maahan. Osa on tullut vieraan aikuiseen kanssa. Näissä tapauksissa lapsi on otettu erilleen aikuisesta mm. koska on voitu epäillä lapsikauppaa ja lasten hyväksikäyttöä.
    Mielestäni elokuva nimenomaan esittää vastapuolet mustat aktivisti ja valkoiset klaanilaiset erittäin mustavalkoisia ja tuoden esiin stereotypioita. Koulutetut vastaan juntit. Kauniit vastaan rumat. Riistetyt vastaan riistäjät. Ainoa yhdistävä tekijä tuntuu olevat, että kumpikin vihaa toisiaan. Stereotypioita olivat typerät kouluttamattomat asehullut punaniskat. En ole ollenkaan sitä mieltä, että nämä edustaisivat millään lailla tavallisia valkoisia amerikkalaisia. Ylipitkässä tanssikohtauksessa korostettiin, että mustat ovat musikaalisia ja tanssitaitoisia ja tulihan lopussa vielä mainittua, että valkoisen miehen sukuelin on pieni. Mitä muuta nämä ovat kuin stereotypioita. Koko elokuva oli rakennettu niille. Spike Lee tosin huolehti siitä että mustista esitetyt stereotypiat olivat positiivisia. Klaanilaiset Dukea lukuun ottamatta oli kaikki esitetty, fanaattisina, vähä-älyisinä, johtamistaidottomina, entisinä vankeina, nuhruisina peräkylän juntteina, jotka vain vihasivat mustia ja juutalaisia.
    Elokuva käytti musiikkia nerokkaasti luomaan halutunlaista tunnelmaa. Mustien tanssiessa ja laulaessa rytmi svengasi ja tunnelma oli katossa, klaanilaisten huutaessa katsoessaan elokuvaa musiikki oli ahdistavaa ja uhkaavaa. Kun raiskaamisesta syytetty musta lynkattiin tunnelma ja musiikki oli surullista. Sen enempää kantaa ottamatta lynkkaukseen, mm. hevosvarkaat hirtettiin heti kiinni saatua. Kertonee jotain sen aikakauden oikeudenkäynnistä ja rangaistuskäytännöistä.
    Elokuvan lopussa esitetyt uutispätkät tukivat hienosti elokuvan sanomaa ja linjaa. Ensin näytettiin 2 tuntia väkivaltaa ja klaanilaisia. Sitten lopuksi väkivaltaa kadulla, Charlottesvillen yliajo, Trumpin ja Duken puhe ja saatiin näin kaikki nämä asiat liitettyä yhteen ja luotiin elokuvalle dokumentaarinen totuusarvo. Samalla mitätöitiin ja mustamaalattiin Trumpia. Charlotesvillen uutisointi on ristiriitaista. Väitetään, että väkivaltaiset natsit ja klaanilaiset mellakoivat kadulla. Toisaalla sanotaan, että väkivalta Charlottesvillessä eskaloitui, kun antifa ja äärivasemmistolaiset hyökkäsivät kansallismielisten mielenosoitusta vastaan. Charlottesvillen yliajosta uutisointi on niin ikään ristiriitaista. Toisaalla sanotaan että James Alex Fields jr oli neo natsi, joka ajoi tahallaan väkijoukkoon, toisaalla taas sanotaan, että Fields ajoi henkensä edestä pakoon Antifaa edustavaa Dwayne Dixonia, joka uhkasi häntä aseella. Kuka tietää mitä todella tapahtui?
    Trump saatiin näyttämään huonolta, koska uutispätkässä näytettiin vain klanin tunnuksia heiluttavia mielenosoittajia, vaikka paikalla oli varmasti valtaosa tavallisia kansallismielisiä ihmisiä. Duken lausunto myös saatiin näyttämään siltä, kuinka hän puolustelisi väkivaltaa ja rasismia. Duke selkeästi tarkoitti Trumpin kautta presidenttinä ja sitä, että nyt maassa on presidentti jolle oma kansa ja oman maan asiat tulevat ykkös sijalla.
    Elokuva herättää runsaasti ajatuksia ja sitä voi suositella, kunhan ei ota kaikkea sen sanomaa vastaan ilman kritiikkiä. Jasper Pääkkönen esitti roolinsa kiiluvasilmäisenä, vaarallisena ja fanaattisena klaanilaisena erinomaisesti. Tämä elokuva oli ohjattu enemmän amerikkalaiselle mustalle kohde-yleisölle, kuin meille suomalaisille.

  • 1 tähti

    Vähän on kulunut aihe tuo rasismi. Ei jaksa edes naurattaa.

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet

Sammio