Teatteri

Aseina riepu ja pullo – Juha Muje taituroi hirmuisen isän vauvan välineillä

TTT:n Kissa kuumalla katolla on kolmen tunnin perhehelvetti. Sen kestää, kun päärooleissa ovat loistavat näyttelijät.

Kari Sunnari
Aseina riepu ja pullo – Juha Muje taituroi hirmuisen isän vauvan välineillä

Brick (Tuukka Huttunen) on Big Daddyn (Juha Muje) lempipoika Kissa kuumalla katolla -näytelmässä.

Aamulehti

Anne Välinoro

Jaa-a. Haluanko nyt katsoa perhehelvettiä ajanvietteenä lähes kolme tuntia?

Tennessee Williams puski koko sielua riipivän lapsuutensa ja kiusatun nuoruutensa näytelmiin, niin ettei niissä voi väittää olevan mitään liioiteltua.

Mutta kun 1950-luvulla näyttämöpuhe homoseksuaalisuudesta ja alkoholismista oli rohkeaa ja rikkoi tabuja, nyt samoja teemoja jauhetaan kyllästymiseen asti tv-sarjoissa.

Katso kohtauspätkä TTT:n näytelmästä Kissa kuumalla katolla:

 

Erona on, että Williams kirjoitti nerokasta dialogia.

Teemaa kutkutellaan aikansa, ihmistä kieritellään tervassa ja kärvennetään häpeässään ja vasta sitten paljastetaan tämän todellinen karva.

Mutta tosi on, että Kissa kuumalla katolla tarvitsee ihan järkyttävän hyvät näyttelijät ja täydellisen puhdistuksen toimiakseen tässä ajassa.

TTT:n tiimi ja Miika Murasen ohjaus onnistuu siinä melkein.

Tämä tulkinta tiristää mississippiläisen maanomistajan sukujuhlista rienaavan karnevaalin, josta kummasti tulee mieleen tietyn amerikkalaisen liehuletin huutelu ja kouhotus.

Ei se ehkä ole täysin harkittua, mutta kyllä Big Daddyn puheet viistävät samoilla naista ja vähemmistöjä tölvivillä linjoilla kuin Trumpin.

Juha Mujetta katsoessa ilta kuluu ihmetellessä. Tässä on näyttelijä, joka on rento kuin kädessään roikottamansa juomapullo ja räkärätti.

Niitä kun Muje käyttelee vielä omaperäisesti, suupieliä kuivatakseen ja lempipoikansa kanssa skoolatakseen, alkaa Big Daddy kummasti vaikuttaa isolta vauvalta, joka turvautuu uniriepuun ja tuttipulloon.

Muje rakentaa ulkoisen riehunnan karsimalla isä hirmuisuuden, joka sanelee perheen tunneilmaston.

Kari Sunnari
Big Daddy (Juha Muje) ei voi sietää lastenlasten laulua.

Big Daddy (Juha Muje) ei voi sietää lastenlasten laulua.

Kun lapsenlapset laulavat isoisälle rääkyvän serenadinsa, sen tyhjempää katsetta on vaikeaa kuvitella, kuin millä Mujeen daddy kidutuksen vastaanottaa.

On hauska seurata, miten kaksi kaiken nähnyttä ja -tehnyttä näyttelijää vetää pussistaan taas kerran kuivat tikut ja sytyttää tarinan liekkeihin.

Kari Sunnari
Big Mama (Tuire Salenius) ei usko, mitä lääkäri (Matti Pussinen-Eloranta) haluaa hänelle kertoa.

Big Mama (Tuire Salenius) ei usko, mitä lääkäri (Matti Pussinen-Eloranta) haluaa hänelle kertoa.

Tuire Salenius peilaa täydellisesti kasvoillaan kaikkea sitä varuillaan oloa, alistumista ja hämmennystä, mitä elämä tempoilevan kumppanin kanssa vaatii.

Heidi Kiviharjun Margaret on kissa, pehmeä, petollinen, silmille käyvä ja kaikkia muita hallitseva. Myös häntä katsellessa ilta kuluu rattoisasti.

Kiviharju on käsittämättömän hyvä vaihtamaan tunnetilasta toiseen, kasvattamaan ilmaisuaan, ylipäätään rytmittämään tekemisiään.

Kari Sunnari
Margaret (Heidi Kiviharju) odottaa mieheltään (Tuukka Huttunen) rakkautta, mutta Brickiä kiinnostaa enemmän pullo.

Margaret (Heidi Kiviharju) odottaa mieheltään (Tuukka Huttunen) rakkautta, mutta Brickiä kiinnostaa enemmän pullo.

Alkupuolen valtavan pitkä monologi on nousukiito kaikelle sille, mitä tämä köyhistä oloista rikkaaseen sukuun naitu nainen haluaa lopulta sanoa: nuoruus ja köyhyys voivat kuulua yhteen, mutta vanhuus ja köyhyys eivät koskaan.

Kiviharju tekee tässä ehkä tähänastisen uransa vaikeimman roolin, mutta lopputulos on kiitettävä. Ehkä pakonomaisen kolkon naurun osuutta olisi ohjaajan kannattanut karsia, vaikka ymmärrän sen kertovan epävarmuudesta.

Tuukka Huttusen pelisilmä ei myöskään petä Brickinä. Alkoholistin mielellä on vain yksi suunta, ja se on kohti pulloa, kunnes saavuttaa rauhan tuovan naksahduksen.

Voin hyvin kuvitella, miten Williams on kirjoittanut Brickin roolin oman alkoholisti-isän jutut mielessään, miksei myös oma kokemus viinanpirun kanssa.

Miika Muranen tekee klassikolle ihan näppärän kasvojenkohotuksen käyttäessään teknisiä tehokeinoja konfliktien korostamiseen, puheesta tehdään puuroa ja kaikuefektit vievät sisäiseen maisemaan.

Reija Hirvikosken lavastus leikkii varjoilla ja valoilla, väreillä ja hillittömillä lameeköysillä.

Loppua kohti homma vähän lipsuu ohjaajan käsistä. Näyttää, että kaikki ajavat maalia kohti ihan omalla tyylillään.

Hajaannuksesta kertoo aina se, kun katsojan on vaikea nähdä, koska tämä loppuu.

Kun sisällään ei voi huokaista jonkinlaista amenta ja päästää tyypeistä irti.

Anne Välinoro

HHH Käsikirjoitus Tennessee Williams Suomennos Juha Siltanen Ohjaus Miika Muranen Lavastussuunnittelu Reija Hirvikoski Pukusuunnittelu Marjaana Mutanen Valosuunnittelu TJ Mäkinen Äänisuunnittelu Niklas Vainio

Ensi-ilta TTT:n Eino Salmelaisen näyttämöllä 31.1.


Kommentit (1)

  • Nimetön

    Hämmentävää arvostelua lukiessani mietin, että miten näyttelijät voivat loistaa jos ohjaus ei toimi kriitikon mielestä? Minusta se oli aivan loistava esitys! Täysi kymppi ohjaajalle ja koko muulle tiimille. Kiitos työvis!

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet