Teatteri

Arvio: Viita 1949 on syksyn teatteritapaus – Heikki Salo herättää Viidan kielen ja mielen eloon

Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri
Arvio: Viita 1949 on syksyn teatteritapaus – Heikki Salo herättää Viidan kielen ja mielen eloon

Tommi Raitolehto tekee jykevän roolityön Lauri Viitana Tampereen Työväen Teatterin musiikkinäytelmässä Viita 1949.

Jussi SaarinenAamulehti

Tästä olisi voinut tulla liian täyteen pumpattu kaasupallo. Sellainen, joka poksahtaa ikävästi yleisön silmille ensi-illassa.

Ovathan paineet kasvaneet sitä mukaa, kun Lauri Viidan juhlavuosi on edennyt.

On ollut väitöskirjaa, konserttia, keskustelutilaisuutta, nettisivua, esseekokoelmaa ja jopa ep-levyllinen Viidan runoihin sovitettua punkia.

Silti vuoden kliimaksi on tämä: musiikkinäytelmä Viita 1949. Tampereen Työväen Teatterin jättisatsaus. Näytelmä, joka luotiin Viidan synnyinkodissa Pispalassa. Teos, jonka materiaalina on ennen julkaisemattomia, Viidan sota-aikana kirjoittamiaan kirjeitä vaimolleen Kertulle.

Onneksi kaikki kyynikot voivat nyt tukkia suunsa.

Asia on nimittäin sillä lailla, että tätä huikeampaa kunnianosoitusta Viidalle ei voisi suoda.

Viita 1949 on syksyn 2016 teatteritapaus. Niin Tampereella kuin koko maassa.

Tärkein on kieli

Suurimman roolin saa tärkein, siis kieli.

Siitä iso kiitos kuuluu käsikirjoittajalle, muusikko Heikki Salolle. Hän on tehnyt järkyttävän määrän työtä herättääkseen Viidan kielen ja mielen eloon. Ja jälki on kauttaaltaan ensiluokkaista.

Tuntuu kuin Salo olisi päässyt hetkeksi jonkin samankaltaisen kirkkaasti pulppuavan riimilähteen äärelle kuin itse mestari aikoinaan.

Jollain ihmeellisellä tavalla käsikirjoittaja onnistuu sulauttamaan Viidan runouden, romaani Moreenin ja kokonaisen persoonallisuuden yhdeksi koukuttavaksi tarinamaailmaksi, joka imaisee katsojan sisäänsä kuin valtava suonsilmä.

Mukana ovat kaikki unohtumattomat säkeet, riimit, sananvääntelyt, kiteytykset ja maaniset tajunnanvirran vyörytykset, joista Viita parhaiten tunnetaan.

Ehkä kirkkaimmin tämä tulee esille Kukunorin ( Petra Ahola ) ja Kalaharin ( Jari Ahola ) hahmoissa. Kaksisuuntainen peikkokaksikko kuiskuttelee päähenkilön pään sisällä ja tykittää viitamaisuuksia riemastuttavalla vauhdilla – ja totta kai loppusoinnut napsuvat juuri oikeisiin kohtiin.

Kari Sunnari
Peikot Kalahari (Jari Ahola) ja Kukunor (Petra Ahola) kuiskuttelevat Lauri Viidan korvaan.

Peikot Kalahari (Jari Ahola) ja Kukunor (Petra Ahola) kuiskuttelevat Lauri Viidan korvaan.

Upeaa, Eeva Kontu!

Ja sitten se musiikki! Esityksen kaikki laulut ovat jo itsessään pienoisia ultrabramaisia pophelmiä. Puhumattakaan siitä, kuinka musiikkinumerot saavat syvyyttä teatterilavalla Salon käsikirjoituksesta.

Usein musiikkinäytelmiä vaivaavasta lepsuilusta ei ole tietoakaan. Äänimaisema on runsas, kuorolaulu soi jylhästi ja bändi soittaa tiukasti.

Kannattaa painaa mieleen nimi Eeva Kontu. Hän on näytelmän musiikin säveltäjä, nuori kyky, josta kuulemme vielä.

On oikeastaan käsittämätöntä, että kyseessä on tämän lähinnä teattereissa kapellimestarina työskennelleen lahjakkuuden ensisävellys.

Kiitokset myös siitä, että joku on keksinyt levyttää Viita 1949:n kappaleet. Levyä myydään ainakin Työväen Teatterilla näytelmän yhteydessä. Se löytyy myös Spotifysta.

Kari Sunnari / Tampereen Työväen Teatteri
Näytelmän kuorolaulut soivat upeasti. Kuvassa alhaalla Tommi Raitolehto, ylhäällä vasemmalta Juha-Matti Koskela, Petra Karjalainen, Jari Leppänen ja Santeri Mäntylä.

Näytelmän kuorolaulut soivat upeasti. Kuvassa alhaalla Tommi Raitolehto, ylhäällä vasemmalta Juha-Matti Koskela, Petra Karjalainen, Jari Leppänen ja Santeri Mäntylä.

Kirjeet soivat kauniisti

Entä ne ennen julkaisemattomat Viidan sota-ajan kirjeet vaimolleen Kertulle? No, nehän taipuvat lauluiksi ihmeellisen kepeästi, suorastaan luontevasti.

Ehdottomia kohokohtia on herkkä rakkausballadi Kuudella kielellä. Salo on muokannut lyriikaksi jatkosodan ajan rakkauskirjeen, jonka Suvi-Sini Peltola Kerttu-vaimona laulaa pakahduttavan kauniisti.

Sisällissodan kuvaus on sekin toteutettu tyylillä. Ahnas ja kiivas, moderni konerock jytkyttää, kun taustakankaalle heijastetaan nopealla leikkauksella kuvia vuoden 1918 kärsimysten Tampereesta.

Myös Viidan luultavasti tunnetuin runo Alfhild saa taakseen liikuttavan melodian. Katsomossa moni pyyhkäisi silmäkulmiaan sen jälkeen, kun Petra Karjalainen alkoi laulaa: "Äidit vain, nuo toivossa väkevät / Jumalan näkevät."

Ohjaaja Sirkku Peltolan nokkeluutta saa vain ihmetellä. Luovia pikkujippoja löytyy niin lavastuksesta, puvustuksesta kuin valaistuksestakin. Illan hervottomin osuus nähdään heti toisen puoliajan alussa, kun sisäkkäisnäytelmä Lindströmin pihvi kuljettaa afrikkalaisen alkuasukasheimon luokse.

Ja mikä hienointa, tätä näytelmää voi huoletta suositella niillekin, jotka eivät Viitaa pahemmin tunne.

Onneksi Viita ei laula

Onneksi Lauri Viita ( Tommi Raitolehto ) ei itse laula oikeastaan koko näytelmässä.

Ei sillä etteikö Raitolehto osaisi. Hän tekee kaikin puolin uskottavan ja jykevän roolin elämänsä taitekohdassa olevana kirjailijana.

Mutta jos hänen Viitansa olisi laulanut, se olisi tuhonnut koko huolellisesti sommitellun asetelman.

Nyt Viita vain katsoo sivusta, millainen karnevaali hänen päänsä sisällä myllertää: miten eletty elämä on ajanut siihen pisteeseen, jossa hän ei pääse enää karkuun jatkuvaa sisäistä kälätystä, sitä kaiken imevää kieltä, sitä sisuksia repivää tuskaa. Siis taidetta.

Viita 1949

HHHHH Käsikirjoitus: Heikki Salo.

Laulujen sanoitukset: Heikki Salo ja Lauri Viita.

Ohjaus: Sirkku Peltola.

Musiikin sävellys ja johto: Eeva Kontu

Lavastus: Hannu Lindholm.

Pukusuunnittelu: Jaana Aro.

Valo- ja videosuunnittelu: Eero Auvinen.

Äänisuunnittelu: Kalle Nytorp.

Lavalla: Tommi Raitolehto, Jari Ahola, Petra Ahola, Mika Honkanen, Petra Karjalainen, Eriikka Väliahde, Juha-Matti Koskela, Jari Leppänen, Jyrki Mänttäri, Suvi-Sini Peltola, Laura Hänninen ja Santeri Mäntylä.

Kantaesitys Tampereen Työväen Teatterissa Eino Salmelaisen näyttämöllä 25.10.2016.


Lue myös nämä


Kommentit (3)

  • Ennakon nähnyt

    Hieno, nautintoo ja infoo tarjoova esitys. Opin paljon Viidasta. Volyymia kyllä säätelisin tarkemmin, jotta sanoista saisi selvän ja musiikista voisi koko ajan nauttia. Sanat ovat tosi tärkeitä kautta näytelmän. Hienoa teatteria kaupungin parhaalla näyttämöllä, iso kiitos!

  • Teatteriiin haksahtanut

    Kyllä meitä nyt Tampereella hemmotellaan, toinen toistaan parempia näytelmiä sekä Tampereen että Työväen teatterissa. Miten sitä ehtii kaikki käydä katsomassa 😀

Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet