Kirjat

Arvio: Esikoisromaani pelasti kirjailijan lobotomialta, mutta mielen kirkasti vasta Euroopan-matka

Vilja Tamminen
Arvio: Esikoisromaani pelasti kirjailijan lobotomialta, mutta mielen kirkasti vasta Euroopan-matka

Riitta Jalosen koskettava romaani Kirkkaus on Runeberg-palkintoehdokkaana.

Riitta Jalonen on sisäisten maailmojen kuvaamisen mestari – yksi Suomen parhaista. Kun tällainen kirjailija ottaa käsittelyynsä kollegansa järisyttävän rankan elämän, syntyy väkisin jotain pysäyttävää.

Kirkkaus on edesmenneen uusiseelantilaisen kirjailijan Janet Framen (1924–2004) tarina. Englanninkielisessä maailmassa Nobel-voittajaksikin moneen kertaan arvailtu kirjailija on ollut Suomessa melko tuntematon. Yhtään Framen teosta ei ole toistaiseksi suomennettu – voi tosin olla, että Jalosen romaani saa kustantajat tarttumaan toimeen.

Kirkkauden jälkipuheessa Jalonen kertoo itse löytäneensä Framen 1990-luvulla sattumalta uusiseelantilaisen kirjakaupan hyllystä. Vähitellen kollegan tarina alkoi vaatia kirjoittamista.

Janet Framen elämä onkin kuin luotu romaaniksi. Kirkkauden suuret linjat on ollut helppo napata kirjailijan köyhästä lapsuudesta, jota rytmittivät sisarusten kuolemat, mielisairaalassa vietetyistä nuoruusvuosista ja elämän kirkkaammaksi kääntävästä Euroopan-matkasta. Elämäkerrallisen kehyksen sisään Jalonen on luonut syvän ja moniulotteisen kokemusmaailman, joka on ehdottomasti koko romaanin ydin.

Heti ensimmäisillä sivuilla Jalonen heittää lukijan mielisairaalaan, johon Frame joutui parikymppisenä, kesken opettajaopintojensa. Paikallinen lääkäri diagnosoi kirjailijan skitsofreenikoksi, ja häntä hoidettiin sairaalavuosien aikana yli kahdellasadalla sähköshokilla. Lobotomialta pelasti vain esikoisromaani, josta lääkäri oli sattunut vaikuttumaan.

Myöhemmin Frame tutkittiin perusteellisesti lontoolaisessa sairaalassa ja skitsofreniadiagnoosi todettiin vääräksi. Kaiken muun ohella Framen tarina onkin hyytävä kurkistus 1950-luvun psykiatriseen hoitoon.

Sairaalasta Jalonen kuljettaa Framen lapsuuteen, riitaisan, sairaan ja likaisen perheen keskellä vellovaan ahdistukseen, jota herkkä tyttö pakenee kirjoittamiseen ja tarinoihin. Tarina jatkuu nuoruusvuosiin, yksipuolisen rakkauden laukaisemaan masennukseen, mielisairaalaan ja lopulta Euroopan-matkaan, jossa elämään alkaa löytyä korjaavia kokemuksia ja kontakteja.

Monet Framen ahdistavista muistoista jalostuvat ajan myötä romaaneiksi, mutta häpeä sinnittelee mukana menestyksen jälkeenkin. Lapsena suuhun mädäntyneet hampaat ja villi punainen hiuspehko katsovat peilistä vastaan aina, kun kynä ja paperi vaihtuvat todellisuuteen.

Vuonna 2004 kuolleen Framen muotokuvasta kasvaa Jalosen näppäimistöllä niin herkkä, värikäs ja monisäikeinen, että siitä ei pääse pitkään aikaan irti. Kirjailijakollegan lisäksi Kirkkaus onkin kunnianosoitus myös kirjoittamiselle. Framelle romaanien kirjoittaminen oli tapa selvitä todellisuudesta.

Jalosen teos taas on elävä todiste siitä, miten kirjoittamalla voi luoda maailmoja, jotka ovat jotain paljon kirkkaampaa ja suurempaa kuin todellisuus.

Kaisa Järvelä

Riitta Jalonen: Kirkkaus

HHHH Tammi 2016, 352 sivu


Kirjoita kommentti

Perustele, kirjoita selkeästi, älä vähättele ihmisiä, ÄLÄ HUUDA. Pysy aiheessa ja muista käytöstavat. Kommentit luetaan ja tarvittaessa muokataan ennen julkaisua.

Meillä on nollatoleranssi alatyyliselle ilmaisulle, henkilöön käyvälle arvostelulle ja vihamielisyydelle. Emme julkaise kommentteja, joiden ainoa sisältö on negatiivinen mielipide vailla perusteluja. Jätämme julkaisematta myös ne kommentit, joissa ei lainkaan piitata oikeinkirjoituksesta kuten isoista alkukirjaimista tai välilyönneistä.

Kiitos etukäteen rakentavasta kommentistasi!

Pääaiheet