Aamulehti
Mitä saadaan, kun yhdistetään tohtoriksi väitellyt, kansainvälisesti menestynyt kansanmuusikko, Finlandia-palkittu kirjailija-ohjaaja, teatterinperustaja ja sairaalaklovni sekä teknisesti taitava elokuvantekijä 20 vuotta sitten kuolleeseen tyttökirjailijaan ja 150 vuotta sitten syntyneeseen arkkitehtiin?
Saadaan ihan uudenlainen kulttuuriprojekti, jossa tamperelaista kulttuurihistoriaa päivitetään ja avataan nykyaikaisin keinoin sekä kotiinsa sidotuille ikäihmisille että uusille sukupolville.
Nimekkäitä tekijöitä
Kun taiteilijat koleana toukokuun päivänä kokoontuvat Tammelantorille, työ on vielä vasta alussa, mutta se on jo vienyt porukan täysin mukanaan.
Anni Polvan raitin päivityksen käsikirjoittaa ja ohjaa Finlandia-palkittu kirjailija ja teatteriohjaaja Juha Hurme. Teatteri Telakan perustajiin kuuluvan näyttelijän Tanjalotta Räikän käsikirjoitus- ja ohjausvastuulla on Wivi Lönn -raitti. Säveltäjä ja muusikko Anne-Mari Kivimäki vastaa projektin musiikista. Elokuvantekijä ja valokuvaaja Kim Saarinen kuvaa ja leikkaa, ja Folk Extremen toiminnanjohtaja Silja Palomäki tuottaa. Lisäksi projektiin liittyy myöhemmin muita esiintyjiä, näyttelijöitä ja muusikoita.
Tästä se lähtee: Anne-Mari Kivimäki (vas.), Kim Saarinen, Tanjalotta Räikkä, Juha Hurme ja Silja Palomäki munkkikahvilla Tammelantorilla, joka on yksi Tiina-raitin etapeista.
Idea kulttuuriraittien henkiin herättämisestä oli alun perin Anne-Mari Kivimäen. Hänet tunnetaan paneutuvasta työskentelytavastaan ja kansanperinnearkistojen koluamisesta. Kivimäen teoksissa ammennetaan usein kansankulttuurista niin, että mukana on myös perusteellista historiantutkimuksellista pohjatyötä. Niin on alun perin syntynyt sekä Kivimäen haitaritrance-bändi Suistamon Sähkö kuin sitä edeltänyt valokuvakonsertti Lakkautettu kyläkin.
”Kun Taiteen edistämiskeskus avasi apurahahaun, jossa haettiin hankkeita, joissa tuotetaan kulttuurilla iloa ja hyvinvointia ikä-ihmisille, minulle tupsahtivat mieleen nämä Tampereen vanhat kulttuuriraitit. Olen asunut Tampereella vuodesta 2005, mutten muista oikein minkäänlaista toimintaa kulttuuriraiteilla. Niin päätin, että nyt on näiden vanhojen raittien ja Tampereen vahvojen naisten Anni Polvan ja Wivi Lönnin aika saada arvonpalautus.”
Saavutettavia sisältöjä
Kansantaidetta kulttuuriraiteilla -projektissa kirjoitetaan ja sävelletään myös livesisältöä Tampere-päivän viikonlopuksi, mutta päätavoitteena on luoda kokonaan uusia, sekä raiteilla kulkiessa että kotona aihetta tutkiessa saavutettavia digitaalisia tallenteita.
”Tarkoitus on tehdä muutaman minuutin videoita ja äänitiedostoja, joissa on puhetta, musiikkia, tanssia tai mitä ikinä keksimmekin, ja joihin pääsee käsiksi QR-koodilla myös kuvapuhelimilla ikäihmisten omissa kodeissa”, Kivimäki kertoo.
Muusikko Anne-Mari Kivimäki on tottunut ammentamaan kansankulttuurista. Suistamon Sähkö vie hänet tänä kesänä keikoille Saksaan, Ruotsiin ja New Yorkiin. Kivimäkeä työllistää myös 30-osainen lyhytelokuvasarja we runed – Laulukuvia pohjolasta.
Tampereella on 26 kulttuuriraittia, joista osa on päässyt pahasti unohtumaan. Niitä kulkevat lähinnä bloggaajat ja intomieliset kulttuuriyhdistykset. Tekijöistä on tärkeää kertoa myös nykyihmisille, millaista elämä menneinä aikoina oli, ettei historia unohtuisi.
”Wivi Lönn on henkilönä vähintään yhtä kiinnostava kuin hänen suunnittelemansa rakennukset. Kiinnostava on erityisesti ajankuva. Tampereella on vanha sanonta: ’Katopa, kun akka teki palolaitoksen, niin se toimii vieläkin’. Siitä on hyvä lähteä”, Tanjalotta Räikkä sanoo.
”On vaikea kuvitella, että Wivi Lönn tarvitsi naisena erikoisluvan päästäkseen edes opiskelemaan arkkitehdiksi”, sanoo Tanjalotta Räikkä. Hän keikkailee myös sairaalaklovnina ja harjoittelee roolia Tampereen Teatterin ensi syksyn näytelmään.
Unohdetut naiset
Se on totta. Wivi Lönnistä (1872–1966) kirjoitettiin yksityiskohtaisemmin oikeastaan vasta viime vuonna, kun arkkitehdin syntymästä tuli kuluneeksi 150 vuotta, eikä Anni Polvasta tiedetä oikein sitäkään vähää.
Vuosina 1919–1938 Tampereella asunut Polva oli painosten kuningatar, suosittu viihdekirjailija ja tyttökirjailija, jollaisia akateeminen kirjallisuudentutkimus ei vielä muutama vuosikymmen sitten osannut tai halunnut arvostaa.
Tämän on huomannut Juha Hurme, joka aikoo tarkastella fiktiivisten Tiina-kirjojen pohjalta luotua kulttuuriraittia myös historiallisen dokumentaristin silmin:
”Kirjallisiksi lähteiksi olen löytänyt kaksi aarretta, jotka Anni Polva itse kirjoitti aivan viimeisinä vuosinaan lapsuudestaan: kirjat Kun olin pieni ja Hyvästi nuoruus. Ne olivat kuohuttavaa luettavaa ja kansatieteellisestikin merkittäviä teoksia 1920–1930-lukujen Tampereesta. Miten hienosti Polva kuvaa ihan erilaista elämänmeininkiä ja sitä, miten se näyttäytyy lapsen silmin!”
Juha Hurme on hurmaantunut Anni Polvan kirjoittamista muistelmista, joissa tämä kuvaa seikkaperäisesti ja kaunistelematta elämäänsä 1920–1930-lukujen puu-Tammelassa. Parhaillaan Hurme ohjaa myös TTT:lle komediaa Väinämöinen ja kirjoittaa tietokirjaa Kalevalasta.
Aliarvostettu Polva
Tampere oli jo silloin iso kaupunki, mutta 1920–1930-luvuilla, hirveän sisällissodan jälkeen elämä Tammelan kaduilla ja kujilla oli varsin erilaista kuin nykypäivänä. Hurmeelle muistelmat avasivat aivan uudenlaisen näkymän nykyiseen kotikaupunkiin ja sen menneisyyteen.
”Rautatieläisen tytär Anni päästettiin jo 5-vuotiaana juoksemaan vapaasti ympäri kaupunkia. Hänen muistelmansa ovat ronskeja, hätkähdyttäviä ja täysin sensuroimattomia. Niissä on kuvattu pissa- ja kakkaleikit ja muun muassa erinomainen kuvaus ensimmäisistä kuukautisista. Mukana on myös väkivaltaa ja rikoksia. Se on jännittävä ristiriita siihen verrattuna, miten silotellusti hän kirjoitti Tiina-kirjat ja myös aikuisille suunnatut viihdekirjansa.”
Hurmeesta on käsittämätöntä, että Anni Polvan arvostus on ollut käytännössä pyöreä nolla samaan aikaan, kun hänen kirjojaan on myyty ja luettu niin uskomattoman paljon.
”Kolmen miljoonan kerhoon on Suomessa päässyt vain kolme kirjailijaa: Zachris Topelius, Kalle Päätalo ja Anni Polva. Olen loukkaantunut Anni Polvan puolesta, joka vielä vanhana muistelmissaan käytti itsessään nimitystä ’kriitikoiden riesa’ eli hän tunsi itsekin hyvin sen arvostuksen puutteen. Pahaa pelkään, että minun on vielä kirjoitettava elämäkerta Anni Polvasta.”
Sata vuotta sitten
Tanjalotta Räikkä tunnistaa saman, minkä Hurme: lahjakkaat, historialliset naiset vievät mennessään ja on kiehtovaa löytää uutta paikoista, jotka edelleen näkyvät Tampereella. Hiljattain Räikkä katseli arkistojen kätköistä löydetyn, alastomia naisvoimistelijoita kuvaavan lyhytelokuvan Naisten paratiisi. Se on kuvattu Varalan urheiluopistossa, joka liittyy kiinteästi Wivi Lönnin elämään.
”Sen jälkeen löysin itseni googlaamasta netistä tuntitolkulla kuvaa puretusta Varalan hallista, jonka Wivi Lönn piirsi opistolle ilmaiseksi.”
Muusikkona ja säveltäjänä Anne-Mari Kivimäkeä kiinnostaa paitsi aikakauden musiikki myös historiallinen äänimaisema. Miltä Tampereella kuulosti, kun autoliikennettä ei vielä ollut niin paljon kuin nykyään? Polvan perheellä oli kuulokkeilla kuunneltava kidekoneradio, mutta kaupungissa soi myös elävä musiikki.
”Elävä musiikki oli todella tärkeää ihmisille, kun äänilevyjä ei ollut. Anni Polva oli kiinnostunut kaikesta, ja kävi myös enonsa kanssa elokuvateatteri Olympiassa katsomassa mykkäelokuvia”, Hurme kertoo.
Historian opetukset
Elokuvaohjaaja Kim Saarinen on jo miettinyt klippien visuaalista toteutusta: ”Vanhat elokuvat kuvattiin aina jalustalta. Kamera asetettiin paikalleen ja kuvattiin siitä käsin. Minua kiinnostaa kuva- ja elokuva-arkistojen käyttö, ja vanhojen elokuvakeinojen hyödyntäminen tyylisuuntauksena, mutta myös modernisointi ja oma twisti.”
Saarisen mielestä menneisyyden henkiin herättämisellä on valtava merkitys myös nykylapsille.
”Anni Polvalla on paljon annettavaa nykypäivänä: ei vain ikäihmisille vaan myös koululaisille, jotka pääsevät tätä kautta kännykältä katsomaan ja oppimaan, millaista näillä alueilla ennen on ollut. Sehän kiinnostaa ihan eri tavalla. En ole itsekään koskaan lukenut Tiina-kirjoja, mutta tämän projektin ansiosta olen kiinnostunut aiheesta koko ajan enemmän.”
Jäädään siis odottamaan. Taiteilijajoukko on nyt kävellyt Tiina-raitin läpi. Kesä- ja elokuussa he kuvaavat digitaalisten minielokuvien ja kuulokuvien materiaalit. Tampere-päivänä nähdään, mitä syntyi.
Mikä?
Kansantaidetta kulttuuriraiteilla
Folk Extremen projekti, jossa päivitetään ja puhalletaan uudelleen henkiin kaksi kaksi vanhaa tamperelaista kulttuuriraittia: Anni Polvan Tiina-raitti Tammelassa ja Wivi Lönnin raitti.
Projektiin sisältyy sekä digitaalisia osuuksia Hyvinvointia kulttuurista ikäihmisille -hankkeen muodossa että erillisiä Tampere-päivän tapahtumia, jotka liittyvät myös valtakunnalliseen ikääntymistä juhlistavaan Armas-festivaaliin.
Rahoittajina Taiteen edistämiskeskus ja Operaatio Pirkanmaa.
Kuka?
Anni Polva
Anni Polva vuonna 1986 lapsuudenkotinsa edessä.
Lasten-, nuorten ja aikuisten kirjailija. Viiden lapsen äiti.
Syntyi Pietarissa vuonna 1915 Valtion rautateillä työskentelevän isänsä työn vuoksi, asui vuodesta 1919 lähtien lapsuutensa ja nuoruutensa Tampereella. Muutti avioiduttuaan vuonna 1938 Turkuun, jossa asui loppuelämänsä. Kuoli vuonna 2003.
Kirjoitti 106 kirjaa, joita myytiin kolme miljoonaa kappaletta. Tuotannon tunnetuin osa on vuosina 1956–1986 ilmestynyt 29-osainen Tiina-tyttökirjasarja, jonka esikuvana oli kirjailijan oma lapsuus Tampereella.
Tiina-raitti kulkee Tammelassa
Tiina-raitti oli Tampereen ensimmäinen kulttuuriraitti, ja se julkistettiin Tiinan päivänä 24. heinäkuuta 2007. Raitilla kuljetaan Anni Polvan lapsuusaikaisissa maisemissa Tammelassa ja Etu-Kalevassa, jonne myös Tiina-kirjojen tapahtumat sijoittuvat.
Elämä 1920-luvun puu-Tammelassa oli aivan toisennäköistä kuin nykyään. Ihmiset asuivat ahtaasti hellahuoneissa ja taloissa oli ulkohuussit. ”Siellä oli kaksi metriä sitä itseään ja tarpeille kiivettiin tikapuita pitkin. Polvan setä pudotti kerran lompakkonsa aukkoon”, kertoo Juha Hurme.
Anne-Mari Kivimäki (vas.), Silja Palomäki, Kim Saarinen ja Juha Hurme kuvattuna Anni Polvan lapsuuden kotitalon edessä osoitteessa Kullervonkatu 27. Anni Polva, jonka nimi oli vielä tuolloin Heinonen, asui lapsuudenperheensä kanssa myös vuokralla Kaivokatu 20:ssa puutalossa, jota ei enää ole.
1920–1930-luvuilla tammelalaiset perheet ostivat Tammelantorilta lähes kaiken tarvitsemansa laudoista kenkiin ja elintarvikkeisiin. Tiina-kirjoissa Tiina ja Juha viettivät aikaa myös torin jäätelöbaarissa.
Koulutiensä Anni Polva aloitti Tammelan kansakoulussa. Hän oppi lukemaan jo 4-vuotiaana ja pitkästyi koulussa. Anni oli luokkansa paras oppilas, mutta joutui usein nurkkaan ja jälki-istuntoon. Kuri kouluissa oli 1920-luvulla kova.
Ilvespuiston ympärille rakennettiin yhdeksän tornitaloa vuosina 1949–1952. Korkeissa tornitaloissa oli uudenaikaiset hissit. Tiina-kirjoissa lapset kävivät ihmettelemässä hissejä.
Tampereen kaupunginkirjaston Tammelan lainausasema toimi Osuusliike Voiman talossa Tammelan puistokadulla vuosina 1922—1929 eli juuri silloin, kun Anni Polva oli lapsi.
Tiinalle ja Juhalle Liisankallio oli tärkeiden asioiden jakamisen paikka, ja kalliolle kiivettiin kilpaa. Alue oli kaavoittamatonta vainiota vuoteen 1940 asti. Vuonna 1966 Liisankallion korkeimmalle paikalle valmistui Kalevan kirkko.
Sorsalammen ympärille 1930-luvulla rakennettu puisto on ollut tamperelaisten suosiossa alusta alkaen. Aiemmin alueelle houkuttelivat lasten liikennepuisto ja uima-allas liukumäkineen. Nykyisen Tampere-talon paikalla sijaitsi kaupungin teurastamo ja Tampereen eläintarha.
